Passikuvausta

Vaikkakaan elämä pentujen ja useamman aikuisen koiran kanssa ei ole kovinkaan tylsää, on kasvattajien joskus haastettava itsensä, otettava härkää sarvista ja tehtävä mitä täytyy. Siksipä mekään emme antaneet periksi heti ajatuksen päähän juolahtaessa, vaan tartuimme reippaasti kameraan jotta saisimme edes jonkinlaiset kasvokuvat teille nähtäväksi. Tulokset ovat tässä:

1. Poika

2. tyttö

3. poika

4. tyttö

5. tyttö

6. poika

7. tyttö

Jotta nähtävää olisi vielä enemmän, ja että se olisi mieluisampaa kuin pelkän kuvan katsominen, tallensimme pentujen ensimmäistä ateriaa muidenkin nähtäväksi.

Syöminen onnistui mainiosti, tosin se oli tietysti vähän sottaista, mutta jokainen tiesi että mistä tässä hommassa on oikein kyse.

Ja sitten syönnin jälkeen maistui uni. Tällä tummalla pojalla on itsetunto kohdallaan ja uroksen elkeet ihan pienestä pitäen!

Pentujen kuvaaminen muuttuu vielä astetta haasteellisemmaksi siinä vaiheessa, kun yritetään saada kaikki pennut samaan kuvaan, samaan aikaan. Koirakuiskaajan tehdessä parhaansa jotta saisi virkeimmätkin rauhoittumaan..

... pentua ei vaan nukuta, vaan se päättääkin tutustua itseoppineen koirakuiskaajan peukaloon.

Ja kun olet saanut muutaman jo onnistuneesti uneen..

.. huomaat että selkäsi takana eräs vastarannan kiiski kävi vastalauseeksi nukkumaan kameran hihnan päälle.

Vielä viimeinen tuutulaulu...

.. ja sinnikkyys kantoi lopulta hedelmää!

Seuraavaan päivitykseen meneekin nyt tovi, sillä pennuntuoksuinen loma on ohitse ja paluu arkeen on edessä. Samalla kun arki alkaa, blogin vastuullinen päivittäjä joutuu hetkeksi työmatkalle ja kuulumisten päivittäminen tapahtuu kotiin jäävien joukkojen toimesta facebookissa.

Mutta, ensi kerralla onkin sitten ohjelmassa ensimmäistä ulkoilua ynnä muuta mukavaa. Ensi kertaan siis..!

Todellinen äitienpäivä

Äitienpäivänä 8. toukokuuta se sitten tapahtui, Harambee's G-pentujen syntymä. Samalla kuin Yodasta tuli äiti, tuli meidän Carasta mummo ja samalla käännettiin uusi lehti rodun Suomalaisessa historiassa, nimittäin ensimmäistä kertaa Suomessa syntyi pennut Suomessa syntyneelle nartulle. Tässä tapauksessa vieläpä itse kasvatetulle nartulle jolla me itse pääsimme jatkamaan omaa kasvatustyötämme. Tarvinneeko sanoakaan kuinka kiitollisia olemme siitä millaisen sukulinjan alunperin saimmekaan? Mukaan on toki vuosien varrella mahtunut surua ja murhettakin, mutta nyt iloitsemme seitsemästä pontevasta pennusta, kolmesta pojasta ja neljästä tytöstä.

Ponteva voi olla melko hyvä vertaus, sillä kun uni loppuu, on meno sen mukaista..

Silmätkin ovat jo suunnilleen auki, eli pian kehitys hyppää huomattavan harppauksen ja pentulaatikko jää auttamatta aivan liian pieneksi. Silloin koittaa muutto kodinhoitohuoneeseen, koska sieltä on huomattavasti helpompi ulospääsy takapihalle sisäsiisteyden oppimista varten. Sitä odotellaan rauhassa ja nautitaan tästä hetkestä pienten pentujen kanssa, kun vielä hetken ovat pieniä.

Ovat muuten meidän kennelin ensimmäiset kesäpennut! Tähän saakka aina taisteltu viimaa, lunta ja pakkasta vastaan, mutta nyt odotetaan innolla sitä että mitä pennut pitävät ulkoilusta kun sen aika koittaa.