torstai 23. lokakuuta 2014

Toinen unohtumaton kesä

Vihdoin ja viimein olemme taas täällä päivittämässä blogiamme, pitkästä pitkästä aikaa. Kun etenette päivitystä pidemmälle, tulette huomaamaan että kesän tapahtumista löytyi käänteitä jotka luettuanne ymmärrätte miksi meillä on ollut paljon muutakin ajateltavaa kuin tänne kirjoittaminen. Tämä kesä nimittäin muodostui sellaiseksi, että se ei unohdu meidän perheeltä koskaan. Tapahtui paljon, suoraan sanottuna aivan liian paljon. Kaikkea emme edes yritä tänne mahduttaa, vaan keräilemme tänne kaiken kattavan koonnoksen niistä suurimmista kesän tapahtumista. Tämä koskeen samalla tavoin niitä hyviä kuin myös ikäviä tapahtumia.

Alotetaanpa kuitenkin positiivisilla asioilla! Alkukesän (siis kesäkuun) suurimmista yllätyksistä vastasi grosse kasvattimme Roki. Ensimmäistä kertaa, näin ainakin meidän ja myös näyttelyn kuuluttajan tietojen mukaan, isosveitsinpaimenkoira eteni kaikkien koirarotujen näyttelyssä BIS kehään saakka ryhmän 2 voittaneena koirana. Valitettavasti BIS sijoitus jäi vielä saamatta, mutta tämäkin oli kerrassaan upea saavutus koko rodulle. Ehkäpä tästä ura aukeaisi ja näkisimme grossen useamminkin koko ryhmän 2 edustajana, näin ainakin toivomme.

Vilpittömät onnittelut (vielä kerran) täältä synnyinkodista Rokille ja taustajoukoille! Allaoleva kuva on juuri tuosta hetkestä kun Roki on "kruunattu" koko ryhmän 2 komeimmaksi.


Ja mitäpä kasvattajat eivät kasvattiensa eteen tekisi..? Rokin vakituisen esittäjän ollessa estynyt kehään menosta, me ajelimme Forssaan poikaa kehään viemään. Toki emme pelkästään siksi liikenteessä olleet, sillä samana päivänä oli Caran MH-kuvaus jonne olisimme ajaneet joka tapauksessa. Teimme pienen mutkan, esitimme Rokin ja ROP palkintojen kanssa jatkoimme matkaa.


Heinäkuussa vietettiin jälleen kaunista kesäpäivää leppoisissa ja tunnelmallisissa merkeissä hyvien ystävien, uusien tuttavuuksien ja komeiden koirien ympäröimänä. Kyseessä oli tietenkin vuotuinen grosse- meeting jossa tehtiin taas uusi ennätys, kaiken kaikkiaan päivän aikana tapahtumassa vieraili 37 upeaa rodun edustajaa ja yli 50 henkeä taustajoukkoina! Valitettavasti yhteiskuvan ottaminen jäi taas kerran sellaiseen vaiheeseen että osa oli jo ehtinyt lähteä. Ehkäpä jonain vuonna saadaan kaikki kerralla kuvaan, siinäpä haastetta tuleviin vuosiin.


Heinäkuussa alkoi myös meidän perheen vanhempien kesäloma. Samalla oli aika toteuttaa kauan toivottu ja puhuttu pohjoisten kasvattiemme kesäkiertue. Valitettavasti tämä kiertue päättyi yhdenlaiseen katastrofiin, tämä tiedoksi herkimmille lukijoillemme jo etukäteen.

18.7 perjantai

Kesäkiertueen alku ja Limingan Luca. Kuten nuoren uroksen kohdalla saattaa hyvin arvata, massaa ei vielä ollut juuri kertynyt, mutta korkeutta alkoi olla jo ihan riittävästi. Siihen kun lisättiin varsin vauhdikas olemus, oli poika melkoisen piristävää seuraa pitkän ajomatkan katkaisijaksi. Jälkikäteen kuvia selatessa totesimme että meillä ei tainut tulla yhtään kuvaa jossa koko koira olisi hetkisen paikoillaan. Aina oli joko häntä, pää, vähintään yksi jalka tai sitten koko kroppa sen verran liikkeessä että osa koirasta oli ihan suttuinen. Siksipä tässä kuva profiilista, hyvältähän se poika näyttää siinäkin!


Oulu ja Lola

Limingasta jatkoimme matkaa kohden Oulua jonne matkasimme tapaamaan Roosan tytärtä Lolaa. Oikein on kaunis ja ilmeikäs neito Lolasta kasvanut. Mukava oli tavata ja kuulumisia vaihtaa puolin sun toisin, olihan Roosakin mukanamme lapsiaan tervehtimässä.

 

Yöksi jäimme Nallikarin leirintäalueelle mökkiin, jonka totesimme olevan kooltaan aivan siellä alarajoilla neljän ihmisen ja kahden koiran seurueellemme. Joten kuten saimme kuitenkin yömme siellä nukuttua.


Lauantai ja Tornion Topi

Aamusella pakkasimme seurueemme autoon ja jatkoimme matkaa, keli oli oikein suosiollinen ja aurinko paistoi. Oikeastaan aurinko paistoi vähän liiankin lämpöisesti ja siksi pidimme muutaman tauon enemmän kuin mitä olimme etukäteen suunnitelleet. Matka Tornioon otti hivenen kauemmin kuin mitä lupasimme, mutta loppujen lopuksi pääsimme perille ja Topia tervehtimään. Koko perhettä emme työesteiden vuoksi onnistuneet valitettavasti tapaamaan, mutta hyvin oli kahvit keitetty ja Topi edusti oikein hyvin puuttuvien perheenjäsentenkin puolesta.


Sunnuntai, Huli ja Rovaniemi

Olimme jo siirtyneet reissumme seuraavaan kohteeseen, Rovaniemelle jossa olimme suunnitelleet majoituvamme seuraavat kaksi yötä. Valitettavasti kotijoukoilta (Kertun ja Caran hoitajilta) tuli viestiä Caran vatsan olevan kipeänä. Olimme jo asennoituneet pikaiseen kotiinlähtöön, mutta ennen starttia päätimme kuitenkin vierailla pikaisesti Hulin luona. Etukäteen sovittu vierailu jäi melkoisen torsoksi, mutta näimme sentään edes hetkisen.


Lähdimme Hulin luota kohden majoitusta tarkoituksena pakata ja aloittaa pitkä kotimatka, mutta juuri ennen majoitukseen saapumista meille soitettiin ja kerrottiin tilanteen olevan hallussa. Siten pystyimmekin viettämään Rovaniemellä aikaa nähden asioita joita Jyväskylässä ei voi nähdä. Kuten esimerkiksi poroja..


.. napapiiri..


.. varmasti ainakin Suomen suurimmat jätkänkynttilät..


.. ja tietysti kauniit, jylhät maisemat..


Maanantai, Kajaani ja Nuutti

Maanantain ajomatkan Kajaaniin suoritimme yhden pidemmän pysähdyksen taktiikalla ja pysähdyimme vierailulle Ranuan eläinpuistoon. Keli oli edelleen kuuma, joten puiston asukit viettivät aikaansa pääosin piilossa. Lisävauhtia kierroksellemme toi se että ensimmäistä kertaa jätimme koiramme niin sanottuun koiraparkkiin odottamaan. Vaikka koiraparkki oli oikein hyvä ja asiallinen, jotenkin koko ajatus vain tuntui niin epämukavalta että takaisin oli päästävä nopeasti. Siksipä me aikuiset emme juurikaan olleet pahoillamme, vaikka nähtävää ei niin paljoa ollutkaan. Ranualta jatkoimme matkaa Kajaaniin jonne saavuimme juuri sopivasti samalla kun Nuutin perheeltä tuli kutsu saapua kylään ja kahville. Tuntui oikein hyvältä istua ulkona ja oikoa jseniä pitkän ajomatkan jäljiltä. Roosakin otti vapauden tunteesta kaiken irti ja katsasti myös ainakin yhden naapurinkin pihan.. onneksi rouva tuntee nimensä ja tulee luokse kutsusta, ei aina ehkä kaikista nopeimmin, mutta kuitenkin tulee. Tässä Nuutin poseeraus lämpimässä kesäillassa.


Tiistai, Kajaanissa edelleen

Iloksemme kesäkiertueemme sattui osumaan juuri sopivaan aikaan, sillä esimerkiksi Kajaanissa pystyimme tapaamaan molemmat siellä asuvat kasvattimme. Tiistaina oli siis vuoro vierailla Jussin ja hänen perheensä luona. Roosakin alkoi pikkuhiljaa innostua jälkikasvunsa tapaamisesta ja Jussin luona nähtiinkin jo sellaista juoksuleikkiä, että välillä alkoi jo melkein hirvittää. Hyvin äiti ja poika osasi vauhtiaan säädellä eikä törmäyksiä sattunut, vaikka välillä meno oli melkoisen hurjaakin.


Komea, ilmeikäs poika on Jussikin.


Keskiviikko, Kuopion Topi ja hetki jolloin jotain muuttui lopullisesti

Keskiviikkona poistuimme Kajaanista ja ajoimme Kuopioon tapaamaan Kuopion Topia. Vastaanotto oli (jälleen kerran) niin upea ja ystävällinen kuin vain voi olla. Ruoat, kahvit ja kaiken maailman herkut odottivat valmiina nälkäisiä matkustajia. Mikäpä siinä oli ollessa kuin vielä käytiin kävelyllä katselemassa kauniita maisemia niin Kallaveen kuin myös metsien suuntiin.




Mutta sitten Topin luota kotiin lähtiessä tapahtui jotain mitä ei voi selittää. Yksi risteys, yksi virhe oli viedä kaiken. Tilanne josta jäi mieleen kakofonia, kirskuna, paha haju ja lopulta hiljaisuus. Tämän jälkeen automme, joka oli palvelut meitä niin hyvin ja turvallisesti, näytti tältä..


Tilanteessa oli huomattavan paljon onnea matkassa. Kenellekään ei sattunut mitään todella vakavaa ja erinäisten vaiheiden jälkeen pääsimme takaisin kotiin, mutta jotain tuonne tapahtumapaikalle jäi. Jokainen meistä koki tuon omalla tavallaan ja jokaista meistä se tulee jollain lailla aina koskettamaan. Seuraavat viikot olivat yhtä sumua, asioiden järjestelyä, vakuutusyhtiön kanssa asioimista ja niin edelleen.

Pikkuhiljaa elämä alkoi palaamaan haavoittuneeseen arkeen, oikeastaan elämän pakotti kohtaamaan sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttely Hyvinkäällä ja maailmanvoittaja näyttely Helsingissä. Iloksemme saimme seuraksemme molempiin näyttelyihin Kertun ja Caran kasvattajat Saksasta. Ajatukset siirtyivät hetkeksi muualle ikävistä asioista ja konkreettisia ilon aiheitakin löytyi. Erikoisnäyttelyssä meidän kasvattajaryhmämme oli ROP ryhmä..


ja maailmanvoittajassa meillä oli ainoa kotimainen kasvattajaryhmä, ryhmämme oli iältään nuorin, mutta tuomarin sanoin myös tasaisin, tunnustuksena saimme kunniapalkinnon. Varsinainen hymyn toi kasvoille vieraidemme oman koiran saavuttama juniori luokan maailmanvoittaja- titteli!


Syyskuun merkittävimpiä tapahtumia oli Kertun hyväksytysti suorittama BH-koe..


.. sijoituskoiramme Hertan vierailu sulhasen luona..



.. ja isosveitsinpaimenkoirien rotumääritelmä- ja jalostustarkistuspäivä. Paljon tuli uutta tietoa kuin myös vahvistusta entisille ajatuksille.


Lokakuu toi mukanaan paljon hyvää, esimerkiksi Kertun ja Martan upeat suoritukset sennenkoirien rally-toko mestaruuskilpailuissa, Kerttu 86/100 pistettä ja Martta 89/100 pistettä. Toisekseen lokakuun myötä saimme kirjaimellisesti muistutuksen siitä että elämä jatkuu..


Hertta on siis pieniin päin, pian emme enää ehdi murehtimaan menneitä ja pieleen mennyttä kesälomaa, vaan tupamme täyttää pienten corgin tassujen tepsutus.

Ja loppujen lopuksi tahdomme jakaa kanssanne erään asian josta olemme erittäin onnellisia ja jollain lailla ylpeitäkin. Uskokaa tai älkää, mutta koira voi todellakin olla ihmisen paras ystävä, tästä osoituksena Roki kasvattimme saama sankarikoira- tunnustus Suomen kennelliitolta. Roki osaa ilmaista perheenjäsenen sairauskohtaukset ja kohtauksen tullessa yrittää potilaan myös herättää. Kaikki tämä ilman mitään kouluttamista, sisäsyntyisesti. Elämä jatkuu, siitä pitävät huolen nämä parhaat karvaiset, nelijalkaiset ystävämme ja hyvä niin.


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Asioilla on tapana järjestyä

Joskus joistain asioista on syytä huolestua ja niihin täytyy tarttua oikein reippain ottein. Täytyy tutkia ja selvittää että mistä syystä jotain on tapahtunut, tai sitten mistä syystä jotain on jäänyt tapahtumatta. Joskus on sitten niitä asioita, joista murehtiminen ei ainakaan sitä itse asiaa kauheasti auta. Parempi ajatella että asiat tapahtuvat ajallaan ja sillä hyvä, täytyy etsiä tilanteesta ne postitiiviset piirteet ja olla huomioimatta niitä hankalia piirteitä. Niin se on mennyt näiden pentujenkin kanssa. Viimeksi kun tätä blogia päivitimme, meillä oli kolme pentua uusia koteja odottamassa. Nykyisellään kotona on enää yksi pentu ja hänestäkin on jo useampi perhe kiinnostunut. Mitäpä se olisi auttanut, jos olisimme laumamme koosta paineita ottaneet? Ei yhtään mitään, uskomme me. Olemme eläneet elämäämme lauman koon mukaan ja tehneet parhaamme jotta kaikilla tässä talossa olisi hyvä olla.

Ainakin tämä kevät on tarjonnut upeita päiviä esimerkiksi ulkoiluun, tässä maaliskuun 15. päivän auringosta nautiskelee Pamela, Kerttu ja Martta.


Seuraavana yönä maisema saikin taas hetkeksi ylleen talvisen tuulahduksen ja lumipeitteen. Meitä se ei haitannut, vaan lähdimme Keski-Suomen Sennen porukoiden kanssa ulos tutustumaan Nyrölän luontopolkuun.


Ihan virallista reittiä emme sen liukkaudesta johtuen kulkeneet, vaan kiitos alueen hyvin tunteneen oppaan oikaisimme pahimmat vaaranpaikat ja saavuimme kaikki ehjinä reissumme määränpäähän. Oppaamme tietämys ei jäänyt pelkästään paikallistuntemukseen, sillä yhtä näppärästi hän pyöräytti tulet laavun edessä olevaan tulisijaan ja hetken kuluttua ilman täyttikin paistetun makkaran tuoksu. Hyvältä maistui makkara, kuuma mehu ja kaikki muutkin mukana olleet naposteltavat.


Jos tuosta retkestä ja ulkoilmasta nautti mukana olleet kaksijalkaiset, niin mitä ilmeisemmin reissu koettiin hyväksi myös koirien puolelta. Jos nyt ilmeisiin on yhtään luottaminen...





Takaisin autoille palatessa aurinko olikin jo jäämässä puiden taakse piiloon. Meidän puoleltamme tuhannet kiitokset oppaalle järjestämisen vaivasta. Eiköhän oteta pian uudelleen vaikka pienemmälläkin porukalla?


Ja sitten alkoikin tapahtua... ensin Matilda juhlisti nimipäiväänsä valitsemalla itselleen uuden kodin, kaikkea hyvää sinne Riihimäen suuntaan. Kiitoksia kuvista, kuulumisista ja pidetäänhän yhteyttä jatkossakin. Seuraavaksi uuden kodin itselleen valitsi Eerika. Kotiutuminen Helsinkiin oli sujunut siten, että neito käveli sisään asuntoon aivan kun olisi asunut siellä aina. Se jos joku oli todella mukava kuulla!

Vielä kotiin jäänyt Lilli oli hetken hivenen poissa tolaltaan, kunnes tajusi tilanteen mukana tulleet positiiviset asiat.

1, Se "väliaikainen" seinän oloinen este on kadonnut, eli koko talo on käytössä
2. Jos kerran koko talo on käytössä, sitä täytyy käyttää.
3. Kun koko talon tarjoamaa tilaa hyväkseen käyttää, jossain vaiheessa eteen tulee... sohva!

Kävimme aamupäivällä kävelyllä meille vieraisille tulleen Coman ja hänen emäntänsä kanssa. Lilli teki tiukasti tuttavuutta Coman kanssa ja lopputulos oli tämä:


Eikä tuota yhtään enempää kannata ihmetellä, sillä meno oli lenkilläkin sen näköistä että välillä meinasi heikompaa jo hermostuttaa.





Kuten alussa jo mainitsimme, aisoilla on tapana järjestyä. Laumamme oli hetkisen melkoisen suuri ja tottahan toki se asetti haasteita arkielämään. Mutta niin vain niistäkin selvisimme. Lillin oma lauma ratkeaa lähiaikoina ja me jatkamme elämäämme oman, hivenen vanhemman laumamme ja Pamelan kanssa kunnes hänen isäntänsä palaa työmatkaltaan. Kuinkahan sitä sitten tottuu näihin jo vähän rauhallisempiin kavereihin kun pennut olivat niin iso ja olennainen osa perheen arkea, uskomme että melkoisen hyvin.. Olemme oikeastaan odottaneet aikaa jolloin voimme helpommin lähteä lasten kanssa vaikka uimahalliin ja niin edelleen. Nyt se aika on lähellä, hyvin lähellä, asioilla kun on tapana järjestyä...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Videotiedostojen lyhyt oppimäärä

Voihan facebook...

Tähän toteamukseen johti se kun meiltä kysyttiin mahdollisuutta saada nähtäväksi videota näistä meidän pennuista. Olisimme hyvin mielellämme sen ladanneet facebookkiin, joko oman profiilimme alle tai sitten isosveitsinpaimenkoirat- ryhmään jotta se olisi ollut nähtäville useammallekin kiinnostuneelle samaan aikaan, mutta kun ei vain kerta kaikkiaan onnistunut. Valitsimme siellä facebookissa lataa kuva/video välikön (vai mitä siinä nyt lukikaan) ja jatkoimme etenemistä, niin kaikki näytti siltä että lataaminen käynnistyi normaalisti. Mutta vaikka odotimme kuinka ja kauan, mitään ei loppujen lopuksi tapahtunutkaan! Kokeilimme muutamallakin eri tiedostomuodolla, useilla eri kokoisilla tiedostoilla ja teimme vaikka mitä, niin kun ei toimi, niin ei se sitten toimi.

Ehkä on parempi unohtaa hetkeksi koko facebook ja tehdä tämä sitten perinteisesti, lataamme videot youtubeen ja linkitämme sieltä, näin se on toiminut aiemminkin ja niin näyttäisi toimivan nykyäänkin. Joten vihdoin ja viimein, tässä sitä videota olisi sitten tarjolla. Tänään olevan naistenpäivän pienet sankarittaret, eli ilman omaa, rakastavaa kotia olevat Harambee's grosset, Lilli, Matilda ja Eerika.





sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Loma ja sen viettäminen

Tämä viikko on ollut täällä meidän seudulla koulujen lomaviikko. Ajankohdasta yleensä puhutaan hiihtolomana, mutta koska lunta ei juurikaan ole, on hiihtäminen jäänyt täysin mahdottomaksi ajatukseksi. Ja tottahan tähän ajankohtaan osui muutakin...

Perjantai 21.2

Perheemme äiti vei muksut aamulla kouluun ja hyppäsi Jedi grossen emännän, Tiina kaimansa kanssa autoon suunnaten keulan kohden Nokiaa ja siellä asuvaa Hertta corgiamme. Neiti oli tulossa meille viikonlopun näyttelyä ja seuraavan alkuviikon terveystutkimuksia varten. Ilta oli melkoisen touhukas, Cara ihmetteli uuden laumanjäsenen tuttua olemusta ja hajuja sen verran innokkaasti että päätimme olla totuttamatta Herttaa koko laumaan, vaan annoimme Roosa mamman olla neidin ainoana kaverina. Päätös oli viisas, kolmen koiran pesu ja kuivaus vei sen verran aikaa, että ei sitä olisi enää jaksanutkaan sen kummempia laumaan sopeuttamisia.

Lauantai 22.2, Jyväskylä KV 2014, päivä 1

Tämän kevään näyttelyrupeaman aloitti Hertta. Varsinaista menestystä ei tällä kertaa tullut, laatuarvosteluna EH, erittäin hyvä. Jälkiviisaus on aina vain ja ainoastaan jälkiviisautta, mutta silti täytyy sanoa että olisi pitänyt treenata hivenen enemmän kehään menoa. Itse kehässä ollessa takapuoli jysähti niin nopeasti mattoon, että siitä olisi moni tottelevaisuudessa kilpaileva koira kateellinen! Mutta sitten kun arvostelut olivat ohitse, sitten oli muistiin selvästi palautunut että mikäs se tämän homman tarkoitus oikein olikaan... Sitten me saimme näin tyylikkäät poseeraukset, olisihan nämä kehdannut esittää vaikka tuomarillekin!



Sunnuntai 23.2, Jyväskylä KV 2014, päivä 2

Sunnuntaina oli vuorossa Martta ja meillä hoidossa oleva siskonsa Pamela. Tuomari taisi olla hivenen kiireinen, sillä hän oli jo jakamassa ROP ruusuketta ennen kuin yhtään narttua oli edes arvosteltu. Tiedä sitten että oliko useamman grossen mukana olo hivenen hämmentävää, yleensä kun näitä ei kovin runsaslukuisesti näyttelyissä ole. No tokihan mekin kehään päästiin ja arvostelut saatiin. Martta sai ainoana narttuna ERI:n eli erinomaisen, Pamelan jäädessä hyvään, H. Syy Pamelan arvosteluun löytyy siitä että Pamsun vasemman takajalan sisentäjä oli revähtänyt muutama viikko ennen näyttelyä ja se näkyi vielä ravaamisessa. Itse asiassa jännäsimme että joudummeko jättämään neidin pois kokonaan, mutta koska tila oli kohentunut jo huomattavasti siitä mitä se oli ollut, otimme Pamsun mukaan. Uusia näyttelyitä tulee ja silloin on uusi mahdollisuus loistaa, Pamsunkin vuoro tulee vielä! Jälleen kerran saimme todeta kuinka hyvä yhteishenki grosse porukalla oikein on, olimme taas aivan kuin yhtä suurta perhettä, vai pitäisikö sanoa leiriä.


Vaikka koirat tykkäävät olla porukassa ja tulevat keskenäänkin toimeen ihan hyvin, on kuitenkin joskus mukava saada kädet vapaiksi vaikkapa nyt esimerkiksi kahvin juontia varten. Siksipä on hyvä että se kevythäkki kulkee mukana ja että neidit osaavat sinne rauhoittua, tässä Martan ja Pamelan tyylinäyte.


Maanantai 24.2, tutkimuksia tutkimuksia

Aamu alkoi pirteästi vieden Herttaa silmätutkimuksiin. Kävimme Viitaniemen eläinlääkäriasemalla virallisissa silmätutkimuksissa ja tulokset olivat oikein hyvät, ei mitään huomautettavaa. Hymy huulilla kurvasimme takaisin kotiin ja hakemaan Marttaa, koska seuraavana jo kello 12.00 olivat vuorossa röntgentutkimukset. Hertasta kuvautimme lonkat, kyynärät ja osan selkää koska halusimme tietää että missä kunnossa pitkäselkäisen rodun arka paikka, itse selkä, oikein on. Lääkärin tutkittua kuvia hän totesi että kuvat näyttävät corgin kuviksi oikein hyviltä. Corgin lonkkamalja kun on ulkoisesta olemuksesta johtuen vähän erimuotoinen, kuin nyt sitten esimerkiksi grosseilla. Kennelliittoon lähetettiin Hertan osalta kuvat lonkista ja kyynäristä ja sitten siirryttiin kuvaamaan Marttaa. Siinä missä corgin nostaa pöydälle ihan huomaamattaan, saa aikuisesta ja tajuttomasta grossesta ottaa kiinni ihan kunnolla. Martan kuvaaminen meni nopeammin kuin Hertan ja tuloksetkin näyttivät taas lääkärin silmään ihan hyväksyttäviltä. Täytimme lomakkeet, pakkasimme koirat autoon ja palasimme kotiin herättelemään toipilaita. Illansuussa pennuista Olivia lähti yökylään Jedi- grossen luokse.

Tiistai 25.2, matkailu avartaa

Koska Olivia oli päässyt Jedin luokse yökylään, me pakkasimme Hertan kotimatkalle saattojoukoiksi mukaan Pamelan ja 2 pentua yhden jäädessä viihdyttämään Reetu leonbergiä. Lähdimme liikkeelle aikaisin ja ajoimme suoraan Nokialle, josta jatkoimme matkaa Riihimäelle tervehtimään Pamelan Paavo veljeä ja Syltty isää, Tare velipuolta unohtamatta. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua, vauhtia mutta ei juurikaan vaarallisia tilanteita. Tare oli oma leikkisä itsensä Paavon ollessa lähinnä hämmentynyt tyttöjen suuresta määrästä.

Välillä tanssittiin...


sitten hypättiin korkeutta...


ja juostiin kilpaa...


kunnes pienemmille tuli väsy ja uni.


Pamela oli suorastaan mahtava, omaksui "isosiskon" roolin heti alusta lähtien ja sen huomasi myös pennuista, tässä seuraa etsivät mukana olleet Matilda ja Lilli.


Nätti tyttö on Pamelasta kasvanut kaikin puolin, voiko tähän muuta enää sanoa? Kiitos Heli Halonen kuvasta.


Kiitos mukavasta päivästä sinne Halosille, teitä on aina niin mukava tavata!

Keskiviikko 26.2, tuloksia

Aamukahvia juodessa puhelin kilahti saapuneen sähköpostin merkiksi ja tottahan se täytyi tarkistaa, siinä sen taas näkee kuinka ihminen on teknologian orja. Posti oli varsin yllättävä, mutta kuitenkin mieluisa, Hertan tutkimusten tulokset olisivat jo heti saatavilla jos vain suorittaisimme maksun kennelliiton omakoiran kautta emmekä jäisi odottamaan postitse tapahtuvaa kirjeenvaihtoa. Pakkohan tuollainen asia on saada tietoon pikimmiten ja eihän siinä muu aittanut kun alkaa tuumasta toimeen. Pian näimme tulokset, lonkat B/B ja kyynärät 0/0, voi sitä riemua! Hertta on terve ja hyväkuntoinen corgi, nyt siis alkaa uroksen etsintä ensi syksyä varten..! Muutama tunti myöhemmin havaitsimme että myös Martan tutkimuksen voisi jo maksaa, maksoimme mutta tuloksia emme saaneet näkyville ja sekös meinasi harmittaa. Päivä kului aina välillä tilannetta tarkistaessa ja sitten ne tulokset loppujen lopuksi saapuivat, lonkat A/A ja kyynärät 0/0, upea päätös upealle aamulle.

Torstai 27.2, lasten päättämää ohjelmaa

Jos kerran ollaan lomalla, mutta ulkona ei voi hiihtää, luistella eikä tehdä muutenkaan yhtään mitään (lasten mielestä..), niin mitä silloin voi tehdä? No tietenkin mennä elokuviin! Kävimme katsomassa lasten Lego- elokuvan ja sen jälkeen söimme vielä Rossossa. Istu ja rauhoitu elokuvissa, syö vatsa täyteen ja arvaa kuinka käy... loppupäivä meni meillä kaikilla levätessä ja hyvä niin.

Perjantai 28.2, Olivian yllätys

Olivia lähti siis maanantaina yökylään sillä puheella, että hän voi viettää aikaa Jedin kaverina vaikka vähän pidempäänkin. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun osoittautui että kyseisen paikan kaksijalkaiset haluaisivat pitää neidon omanaan. Aika Jedin kaverina oli ilmeisesti ollut melkoisen mieluisaa. Olivia saapui vielä yhdeksi yöksi kotiin joten meillä oli aikaa suorittaa pesu, kaivaa esille mukaan lähtevät tarvikkeet ja huikata vielä viimeiset tervehdykset ennen lopullista muuttoa.

Lauantai 1.3, Olivian muutto

Kun pentu muuttaa meiltä uuteen kotiin, me emme pidä kiirettä uuden perheen kanssa. Kahvittelemme, rupattelemme ja täyttelemme viralliset paperit ihan ajan kanssa että varmasti kummallekin osapuolelle jää hetkestä hyvä mieli. Vaikka rotu ja sen erityispiirteet ovat jo Jedin perheelle tuttuja, emme tehneet poikkeusta vaan istuimme alas ihan ajan kanssa. Olivia oli tilanteesta täysin tietoinen ja otti viime hetken torkut ennen lähtöä.


Olihan neitiä kuvattu jo aiemmin päivälläkin, tämän näköisenä hän uuteen kotiin muutti:


Sunnuntai 2.3, lepoa

Ja niin on mennyt viikko aivan kuin lentäen! Ollaan oltu näyttelyissä, automatkalla, elokuvissa, ulkona syömässä, luovutettu Olivia uuteen kotiin ja vihdoin ollaan sunnuntaissa. Päivittäin on ulkoiltukin ja se on oikeastaan ollut pakko suorittaa metsässä. Meidän piha-alueemme on suorastaan vaarallisen liukas tihkusateen ja nollan tuntumassa olevan lämpötilan yhteisvaikutuksesta. Ja mikäpä metsässä on nyt kulkea, Roosakin nauttii täysin siemauksin sillä ei tarvitse rämpiä mitään pehmeitä polkuja pitkin vaan saa juosta pitkin ja poikin niin paljon kun sielu sietää.

Roosa, Martta, Cara, Kerttu ja Pamela



Pennuista vielä kolme (tai kaksi) on vapaana, otamme heistä uusia kuvia pikimiten ja päivitämme tänne. Jos tuntuu kiinnostavalta, tulethan pian takaisin..