sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kastanjoita ja kavereita

Kevään etenemisen myötä myös Saksan matkamme tulokset alkavat näkyä. Lapset seuraavat äärimmäisellä kärsivällisyydellä kastanjoiden kasvua, joista täytyy todeta että hämmästyttävän nopeasti ne kasvavatkin! Ilmeisesti keittiömme ikkunalla on juuri sopivan lämmin ja valoisa paikka niiden tarpeita ajatellen.


Toiseksi Yodan tiineysultran tulos... ja siinä niitä nyt on. Pienen pieniä grossen alkuja, joidenkin perheiden tai ihmisten parhaita ystäviä.


Tällä hetkellä on menossa viikko numero 5, eli vielä on viikkoja mentävänä ja päiviä odotettavana. Seurailemme tilanteen etenemistä ja päivitämme blogia aina silloin tällöin.



maanantai 28. maaliskuuta 2016

Vastatuulta ja ylämäkeä

Kun lauma vanhenee, voi vastaan tulla ajanjakso jolloin enemmän tai vähemmän kaikki tuntuu menevän päin seiniä. Viikot ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ja tuntuu että eikö tämä koskaan lopu. Mutta kun istuu alas, huokaisee syvään ja oikeasti katsoo muutaman kuukauden taaksepäin, voi havaita että ei ne asiat loppujen lopuksi niin huonosti olekaan. Niin paljon riippuu omasta tavasta katsoa asioita, vanha vertaus lasista pitää täysin paikkaansa, onko se puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, sen päättää jokainen itse omalla kohdallaan.

Me lähdimme tähän vuoteen iloisin merkein ja vietimme vuodenvaihteen rakkaiden ystäviemme luona Seinäjoella. Hyvää ruokaa, lepoa ja mukavaa seuraa, mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsisi päästäkseen irti arjen oravanpyörästä ja saadakseen lisää virtaa tuleviin koitoksiin? Eipä juuri mitään. Koirat tulivat (jälleen kerran) keskenään toimeen aivan mainiosti, mitä nyt yhteiskuvan ottaminen on aina yhtä haasteellista. Vaikka kuinka puhumalla koirat ohjeistat, ja vaikka kontakti on aivan huikea, jotenkin tuntuu että ne asiat eivät kuitenkaan sinne pään sisään tahdo jäädä. Tätäkin kuvaa seuraava otos olikin jo mallia "tilaisuus meni jo".


Koska olimme Seinäjoella, tiedustelimme mahdollisuutta vierailla kasvattiemme luona ja iloksemme pääsimmekin tapaamaan Hipun siskoja eli Viljaa ja Hilmaa.

Vilja ainakin muisti Henrin..


... Hilman tyytyessä poseeraamaan huomattavasti hillitymmin, liekö kaksi rapsututtajaa vaikuttanut asiaan millään lailla.


Hyvin olivat corgi-neidit kasvaneet ja hyvin tyytyväisiä olimme näkemäämme. Kiitokset sinne Viljan ja Hilman koteihin, mukava oli nähdä ja kuulumisia vaihtaa.

Mutta pian edellisten tapahtumien jälkeen meidän vuotemme muuttui hivenen synkemmäksi, sillä ensiksi laumamme vanhin, eli corgi mummomme Roosa liukastui saaden samalla välilevyn pullistuman, joka taas aiheutti takajalkojen täydellisen pettämisen. Onneksemme luottolääkärimme oli hyvin tilanteen tasalla, näki tilanteessa positiiviset ennusmerkit ja sai meidät uskomaan parempaan huomiseen. Roosaa on hoidettu ja kuntoutettu kipulääkityksellä, levolla, akupunktiolla, terapialaserilla ja hyvin varovaisella hieronnalla sillä lopputuloksella että takajalat kantavat jälleen. Tilanne ei vielä ole entisellään, eikä ole varmuutta että mille tasalle kuntoutus Roosan kohdalla yltää, mutta hän kävelee taas ja mikä tärkeintä, hänellä ei ole kipuja. Tästä on hänen kohdallaan hyvä jatkaa.

Toinen kevättämme varjostanut tapahtuma sattui Kertulle. Lenkille lähtiessä huomasimme pissan seassa verta, on tästä talvesta ja lumesta siis jotain konkreettista hyötyäkin.. Koska viikonloppu painoi tuolloin päälle, lähdimme (taas) eläinlääkäriin ajatuksena saada lääkkeet mukaan "koska pissatulehdushan tämä vain on". Niinpä niin, eipä sitten ollutkaan pelkkä pissatulehdus vaan epäilyksi tuli alkava kohtutulehdus. Kohtu ultrattiinkin, mutta siellä ei vielä tuossa vaiheessa näkynyt mitään. Koska viikonloppu todellakin oli jo ovella, eikä tilanteemme ollut vielä aivan mahdoton, saimme pois lähtiessä mukaan sekä lääkkeet että ajan seuraavalle viikolle kontrollikäyntiä varten. Kontrollikäynnillä tilanne varmistui ja ne pahimmat epäilykset kävivät toteen, sillä kohtuun oli jo alkanut muodostua märkää. Hoitovaihtoehdoista valitsimme sterilisaation ja se toteutettiinkin melko nopsalla aikataululla.

Jonkin aikaa tuntui siis siltä että kuljemme jatkuvaa ylämäkeä ja sitäkin vastatuuleen, mutta tottahan ylämäkikin joskus loppuu. Roosan kuntoutus oli jo saavuttanut hyvän, stabiilin vaiheen ja koska Kertun leikkaushaava oli alkanut parantumaan mainiosti, oli aika ottaa aikalisä ja toteuttaa kauan suunniteltu lomamatka Saksaan. Tosin pakko tunnustaa, että eihän tämä tietystikään ihan ex-tempore matka ollut koska meidän oli pitänyt hoitaa mukaan lähtevien koirien lääkitykset ym asiat kuntoon ennen matkaa.

Edellisellä matkalla totesimme Suomen ja Saksan välisen etäisyyden oleva sen verran pitkän, että ajaminen ei ihan kauheasti kiinnostanut. Tuumasta toimeen ja autoliiton kautta varaamaan matkat lautalle, ehdottomasti oikea päätös! Aamulla 5.3 pakattiin auto, Martta ja Caran tyttö Yoda kyytiin ja sitten mentiin!


Koirien vessavertailussa Finnlines vs edellisen matkan Viking line, Finnlines vetää pidemmän korren oikealla hiekalla ja isommalla laatikolla.


Ja tuonne sitä lähdettiin..


Perillä Travemündessa olimme sen verran myöhään, että tien päälle lähteminen ei enää oikein houkuttanut. Onneksemme Finnlines tarjoaa mahdollisuutta yöpyä laivassa sunnuntain - maanantain välisen yön, jolloin maanantai aamuna voi aamiaisen syötyään lähteä liikkeelle ihan uusin voimin. Suosittelemme oikein lämpimästi mikäli joku on asiaa joskus harkinnut.


Kevät etelämmässä, Tonavan rannoilla oli jo alkanut, luonto heräili hiljalleen ja paikoin oli jo hyvinkin paljon merkkejä lämpöisemmistä päivistä.


Mutta aamut olivat vielä viileitä, tämä ei meitä haitannut koska tottahan meillä oli kotimaan kelien myötä lämpöisemmätkin varusteet mukana matkassa.


Saimme matkallamme uusia ystäviä..


.. näimme heidän kanssaan erikoisia nähtävyyksiä, kuten alla olevan kuvan hotellin..


.. ja maailman korkeimman kirkontornin.


Pääasiallisesti olimme paikassa nimeltä Leipheim ja majoituimme hotellissa nimeltä Hotel Zur Post, oikein mukava ja ystävällinen paikka majoittua kaikin puolin.


Uusia asioita nähtiin lähes päivittäin, ei sitä esimerkiksi ihan joka päivä strutsia näe!


.. tai pääse kokeilemaan Porschea..


Mutta vaikka kuinka reissussa viihtyisi, tulee joskus eteen kotimatka. Niinpä sitä löydettiin itsemme taas Travemündesta odottelemasta laivan lähtöä.


Laivassa muuten näkyi kotimaiset televisiokanavat ja niitä oli ilmeisesti odotettu koko porukan taholta, tai näin voisi ainakin tämän kuvan perusteella päätellä.


Kotona taas, tuosta puuttuu hivenen koska trippimittari tuli nollattua matkan jo alettua, eli kaiken kaikkiaan hivenen yli 2200 km ehti mittariin pyörähtää.



Ja niin olemme jälleen tässä päivässä. Pääsiäinen on vietetty rauhallisesti oman perheen voimin, mitä nyt Caran tyttö Lilli on ollut meillä hoitolaisena. On levätty, ulkoiltu ja kerätty taas voimia taas arjen aherrukseen. Nyt kun tämän kaiken on kirjoittanut, tulee mieleen että vaikka joskus elämä tuntuu ylämäeltä ja vastatuulelta, kyllä se aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin!

Hyvää kevään jatkoa kaikille


keskiviikko 23. joulukuuta 2015



Toivotamme oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille, niin kasvattiemme omistajille kuin myös muille ystäville lähellä ja kaukana.




Terveisin, Tiina ja Jukka

tiistai 13. lokakuuta 2015

Kolmas koira toden sanoo

Olemme vuosien varrella kuulleet grosseista varsin monenlaisia mielipiteitä. Jokainen saa tietysti nimitellä omaa koiraansa ihan kuinka haluaa, mutta joskus on tullut hivenen paha mieli kun kuulee omistajan luonnehtivan ensiksi omaa koiraansa tyhmähköksi sohva-samppioniksi ja loppujen lopuksi kertoo rodusta kiinnostuneelle kuuntelijalle että ei näistä oikein muuhun ole.

Me taas olemme aina kertoneet että grosse on suomennetun nimensä vanki. Vaikka sanassa "isosveitsinpaimenkoira" mainitaan paimenkoira, nämä eivät ole vertailukelpoisia esimerkiksi saksanpaimenkoiran, belgianpaimenkoiran tai australianpaimenkoiran kanssa. Mutta se, että grosse ei ehkä ole vertailukelpoinen palveluskoiriin kuuluvien paimenkoirien kanssa, ei todellakaan tarkoita sitä että nämä olisivat tyhmiä! Grosse ei ole tyhmä, grossella on omanlaisensa luonne joka vaatii omanlaisensa tyylin kouluttamiseen. Kun Kerttu aloitti ensiksi toko uransa laajentaen myöhemmin rally tokoon, Kerttua pidettiin harvinaisena oikkuna. Martan uran alkaessa asenteet alkoivat hiljalleen pehmentyä ja nyt Caran tytön Yodan myötä voimme sanoa että kolmas koira toden sanoo.

Viime viikonlopun kilpailut käytiin Valkealassa, Kouvolan kupeessa ja tämän rotua edustaneen kolmikon tasaisuus oli hämmästyttävän tarkka, jokainen sijoittui omissa Sennen-mestaruus kilpailuluokissaan kolmanneksi. Kilpailuluokat menivät siten että Kerttu kilpaili ensimmäisen kilpailunsa voittaja luokassa, Martta kilpaili viimeistä kertaa avoimessa luokassa, saavutti koulutustunnuksen RTK2 ja siirtyi voittajaluokkaan. Yoda aloitti oman uransa alokasluokassa hienosti pistein 89/100.

Vasemmalta oikealle:
Kerttu, Bärli vom Försterrain, FI MVA, BH, TK1, TK2, RTK1, RTK2

Martta, Harambee's Dazzling Diamond, FI MVA, PMJV -13, JV -13, RTK1, RTK2

Yoda, Harambee's Eternal Emerald, FI MVA, JV -14, HeJW-14


Tyhmää koiraa ei ole. Ehkäpä voi olla niin, että koiran ominaisuudet ja omistajan toiveet ja koulutustyyli ovat niin kaukana toisistaan, että sitä yhteistä säveltä ei vain ole löytynyt. Siksi koulutus ei ole kantanut hedelmää ja se oma kultakimpale on jäänyt jalostumatta sen pidemmälle. Uskokaa koiriinne ja antakaa niille mahdollisuus näyttää, joskus se vaatii sen suurimman muutoksen sieltä hihnan toisesta, sieltä kahden jalan puoleisesta päästä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Kuinka määritellä lähipäivät?

Edellisessä päivityksessä lupailimme kertovamme uutisia "lähipäivinä". No nyt kun päiväyksiä tarkastelee, niin huomaa että edellisestä päivityksestä on kulunut jo 2 kuukautta. Oikeastaan vähän jo nolottaa, sillä edellinen "oikea" päivitys on tammikuulta.

Pienenä blogin kirjoittajan puolustuksena voisi ottaa esiin sen, että pääosa kuulumisiemme päivittämisestä tapahtuu nykyisin facebookissa. Se on nopeampi ja ehkäpä helpompikin kanava tarjotessaan vuorovaikutteisen yhteyden sisällön tuottajan ja lukijan välille, varsinkin kun se mahdollistaa viestien vaihtomahdollisuuden messengerin välityksellä. Olemme kuitenkin saaneet kuulla että myös blogimme päivitystä on kaivattu ja se suoraan sanottuna tuntuu mukavalta. On kiva tietää että näitä tekstejä kaivataankin. Annetaan siis kennelimme facebook- vastaavan olla hetkisen vapaalla ja sukelletaan kuluneen vuoden pääkohtiin kuukausi kerrallaan...


Tammikuu

On asioita joista kirjoittaminen voi olla hyvinkin vaikeaa, ei väliä kuinka kauan tapahtumista on. Tämän vuoden tammikuun liikuttavin ja samalla surullisin tapahtuma on mittakaavassaan sellainen että omistamme sille koko kuukauden ja että se saa vieläkin tämän kirjoittajalle kyyneleet silmiin, oikeasti. Syy kyyneleisiin on se että Kertun tyttö Coma vieraili meillä viimeisen kerran. Tiedättekö miltä tuntuu auttaa pieni pentu maailmaan, nukkua pentuhuoneessa emän tukena ja herätä keskellä yötä auttamaan pieniä pentuja nisille, kasvattaa ja hoitaa, tuntea surua pennun muuttaessa uuteen kotiin, halua olla mukana kasvuvaiheessa ja tukea uutta kotia parhaansa mukaan? Ja silti, vaikka kuinka olet yrittänyt, tapahtuu jotain odottamatonta ja joudut päästämään irti aivan liian aikaisin. Vain muut kasvattajat voivat sen tunteen tietää.

Coma, vaikkakaan et asunut täällä meidän kanssamme, olit rakas ja tulet aina säilymään sydämissämme, aivan kuten kaikki muutkin jo edesmenneet rakkaat kasvattimme.

lepää rauhassa, soma Coma.



Helmikuu

Kuukauden vaihtuessa kotimme hulinasta vastasi (nuorten corgien lisäksi) muutama hoitoon tullut kasvattimme Kertun pojan Paavon ja Caran tytön Lillin tarvitessa hoitipaikkaa samaan aikaan. Mikäs siinä hoitaessa, kyllähän sopu sijaa antaa me tuumasimme ja otimme haasteen vastaan. Saimmehan tilanteesta muuta ajateltavaakin edellisen kuun surun jälkeen. Tokihan tilanteessa omat haasteensa tietysti oli, mutta eipä tuosta tilanteesta mitään ylitsepääsemätöntä mieleen jäänyt, tällainen kuvakin saatiin otettua.

Cara, Kerttu, Paavo, Martta ja Lilli

Roosa opetti Hippua talon tavoille, esimerkiksi kuten että keittiössä kannattaa olla edustavana..


kun taas Hipun veli Sisu, joka vielä tuolloin oli täällä meillä, oli asiaa kohtaan hivenen epäileväinen.


Lähelle jäävät kasvatit ovat siitä mukavia, että heidän on helppo tulla vieraisille. Niinpä iloksemme Dali vieraili luonamme purkamassa energiaansa ja sisaruksiaan juoksuttamassa.


Muita maininnan arvoisia asioita oli esimerkiksi Kertun rally-toko kilpailuissa saavuttama toinen sija sekä sen ja aikaisempien tulosten myötä saavutettu koulutustunnus RTK1. Ja kuten kuvasta voi päätellä, Kerttua itseään saavutus ei juuri hetkauttanut vaan kuvastakin suorastaan huokuu grosselle tyypillinen säntillisyys ja viilipyttymäisyys.


Kuun lopussa piipahdimme corgien erikoisnäyttelyssä Kuopiossa. Tyttäremme Petra kilpaili kasvatimme Topin kanssa menestyksekkäästi junior-handler kehässä saavuttaen hienon kolmannen sijan.


Päivän toisesta suorituksesta vastasi, kukapas muu kuin laumamme vanhin ja itseoikeutetusti arvokkain, vanharouvamme Roosa ollen veteraaninarttujen kilpailuluokan neljäs.



Maaliskuu

Täällä meillä on joitain sellaisia asioita jotka jotkut teistä lukijoistamme on varmastikin nähnyt jo entuudestaan ja joista on muodostunut yhteisiä naurunaiheita meidät tuntevien ihmisten kanssa. Yksi tällaisista jo lähes legendaariseksi kuvauskohteeksi muodostunut lipaston alataso... Maaliskuussa pienet corgit olivat jo kasvaneet sen verran isoksi että sinne ei enää kahta mahtunut nukkumaan, vaikkakaan yrityksen puutteesta ei ollut puutetta.


Kuukauden kehäkäynnistä vastasivat Petra ja Kerttu. Junior-handler kilpailut pidettiin Jyväskylän messukeskuksessa lauantaina 21. ja sunnuntaina 22. päivä parivaljakon osallistuessa molempien päivien kilpailuihin.



Huonosti ei kaksikolla mennyt, tuloksena lauantaina ensimmäinen ja sunnuntaina toinen sija.



Tuleva, nyt jo taakse jäänyt kesä antoi ensimmäisiä varsin ilmeisiä ennusmerkkejään jo maaliskuun loppupuolella, sillä jo perinteeksi muodostunut Keski-Suomen Sennen porukan makkaranpaistolenkki Nyrölän luontopolulla käveltiin melkoisen märässä kelissä. Tärkein saavutettiin, makkarat paistettiin, syötiin ja raitista ilmaa saatiin reilusti.



Huhtikuu

Jostain kumman syystä huhtikuun tapahtumista ei löydy kuvia, liekö bittien hautuumaa saanut osansa vai onko kameran käyttäjälle käynyt "snadi äksidentti" muistikortin tyhjentämisen kanssa, tiedä häntä. Toki voimme näyttää miltä Caran tyttö Yoda näytti tuolloin, ja kyllähän nämä kelpaa näyttää vaikka eivät ihan virallisia "pönötyskuvia" olekaan. Tuo mustan, kiiltävän turkin lumo ei katoa koskaan.




Toukokuu

Toukokuussa meillä vieraili Roosan jälkikasvua Viivin ja Hertan tullessa visiitille. Aikamme yritettyämme saada kaikki samaan kuvaan, se lopulta onnistui edes jotenkin. Kaikki muut variaatiot mitä voi neljän koiran samanaikaisesta kuvasta saada on kovalevyllä aika moneenkin kertaan, mutta tällaista missä ne ovat kaikki, on käytännössä vain tämä yksi.

Viivi, Hippu, Roosa ja Hertta

Lisäksi Caran poika Luca viihtyi hoidossamme muutaman viikon. Onneksi kevät oli tehnyt tarpeeksi kauan tuloaan ja ilma oli hetkeksi muuttunut hivenen kuivemmaksi. Tuolla porukalla oli parempi ulkoillakin, sen verran energinen kokoonpano oli.


Tuolloin Luca oli vielä hyvin nuoren uroksen oloinen, korkea kyllä mutta varsin kapea. Nyttemmin olemme saaneet infoa että paino on hiljalleen noussut ja massaa on alkanut kerääntyä. Komea poika hänestä tulee kun vähän vankistuu, puitteet ovat ainakin kunnossa.




Kesäkuu

Suomen grossekanta on kasvanut jo sellaisiin mittasuhteisiin että perinteisen, jonkun kotona pidettävän, kaikille yhteisen yhteisen grosse-miitin pitäminen ei enää oikein ollut mahdollista. Varsinkaan kun sitä vetovastuuta ei kukaan muu ollut vuorostaan valmis ottamaan, vaan kaikki työ järjestelyistä siivoamiseen olisi jälleen kerran jäänyt sen alkuperäisen ja joka vuonna touhunneen pienen piirin tehtäväksi. Siispä me yhdistimme voimamme kennel Estimat:n kanssa ja pidimme kesäkuun aluksi yhteisen kokoontumisen kasvatiemme omistajille. Asuuhan Kertun tyttö Signe juurikin tuolla Estimat kennelin perheessä, joten sitäkin kautta löytyi ihan hyvät perusteet yhteiselle tapaamiselle. Vaikkakin taivas oli välillä synkkä, pystyimme olemaan ulkona ja nauttimaan sekä ilmasta että kasvateistamme hyvässä seurassa ja iloisessa hengessä.




Vaikka grosseista puhutaan että ne voivat olla varautuneita ja sisäänpäin kääntyviä, niistä löytyy myös se toinen puoli. Kun grosse hyväksyy jonkun omaan laumaansa, se on päätös joka pysyy. Välistä tuntuu että ne itse nauttivat "kavereidensa" seurasta ihan samoin kuin me ihmiset, vai mitä muuta näistä kuvista katsojalle välittyy?





Puolessa välissä kesäkuuta vietimme Yodan ja Martan kanssa melko tuulisen ja kylmän päivän Tuurin koiranäyttelyssä. Onneksi ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin palata, sillä nuhan lisäksi saimme kotimatkalle mukaan tuoreen Suomen muotovalion Martan ollessa rotunsa paras.



Kesäkuun lopulla oli maininnan arvoista Hipun siskon, Minnin vierailu ohikulkumatkallaan. Näistä kahdesta ei energia kovinkaan helpolla loppunut ja mukavaa näytti olevan, jopa niinkin että oikein tanssiksi piti laittaa. Se mistä varsin täytyy olla iloinen ja hyvillä mielin, on se että nämä osaavat leikkiä. Ei kuulu murinaa, ei kuulu hampaiden naksuttelua. Ihan sama juostaanko, painitaanko vai vedetäänkö välillä henkeä, kaikki tapahtuu hyvässä hengessä.



Heinäkuu

Kuun alussa meillä vieraili Roosan poika Kippari seuranaan kaverinsa Rohmu. Yhteinen sävel löytyi näillekin nopeasti


Välillä Kipparin poseeratessa nuoremmat jatkoivat touhujaan, ja niinpä esimerkiksi tässä taustalla ollaan välillä piilosta. Etsintävuorossa Rohmu ja kukapas se sieltä puskasta löytyykään..?


Ja sitten tuli puolen kuun yllätysviikonloppu, lauantai 11. -12.7 ja Laukaan koiranäyttely. Ensimmäisenä kehään joutuivat omistajansa kanssa paikalle saapunut Yoda ja seuraavaksi Martta täältä meiltä. Eikä huonosti mennyt kummallakaan! Martta ROP Yodan ollessa PN2 ja saadessa sertin Martan ollessa jo valio.


Seuraavaksi Petra astui junior-handler kehään Roosa mukanaan. Roosa nautti tilanteesta silminnähden paljon ja ilmeisesti tämän parivaljakon välisen kemian huomasi myös tuomari, sillä hän nosti kaksikon sijoitettaviin ja sijalle 5.


Sunnuntaina vuorossa oli corgien ja Petran virallinen debyytti "oikeassa" rotukehässä. Tulokset olivat sitä luokkaa että nyt me vanhemmat saamme jäädä vain ja ainoastaan kuljettajiksi. Ensiksi kehässä oli Hippu..


... ja sitten Roosa


Tulokset puhuvat puolestaan, Hippu ROP pentu ja Roosa PN2 + Roosan ensimmäinen serti. Kyynel voi muuten nousta silmään myös ilosta ja ylpeydestä.



Elokuu

Mitäpä tuosta kuukaudesta voisi sanoa, koulut alkavat ja kesä lähene loppuaan. Kilpailukalenteri juoksee omaa tahtiaan ja niinpä Kerttu ehti vielä tälle vuodelle saavuttamaan toisenkin virstanpylvään, eli RTK2 koulutustunnuksen.



 kuva @ Heli Herranen

 kuva @ Heli Herranen

Kuukauden varsinaiseksi kohokohdaksi muodostui Suomen Sveitsinpaimenkoirien 50 vuotis juhlaerikoisnäyttely Golden Sennen. Tilavasta autosta on monenlaista hyötyä ja niinpä jo edellisenä iltana Jyväskylästä starttasi neljän naisen ja neljän koiran seurue kohden pääkaupunkiseutua.


Majoittuminen oli tutun kaavan mukaisesti hotellissa ja vaikka kuinka hyvin siellä yrittää puolensa pitää, useimiten käy niin että parhaiten voimia keräävät koirat.


Itse näyttelypäivä olikin sitten toinen tämän kesän suurista yllätyksistä ja sitä kaikista suurinta iloa toi se, että tuloksia saavuttivat nimenomaan tämä meidän nuorempi sukupolvi, eli omat kasvattimme. Meidän Martta oli paras narttu 1 ja Yoda sijoittui hienosti kolmanneksi. Tältä näytti ROP ja VSP (Martalle siis tuo vsp titteli) yhteiskuva tuomarin kanssa.

kuva @ Satu Ylä-Mononen

Seuraavasta yllätyksestä vastasivat koko kaikki paikalla olleet kasvattimme yhdessä, Roki, Martta, Yoda ja Matte ollen ROP kasvattajaryhmä ja loppujen lopuksi Best in Show 2 kasvattajaryhmä. Koska näyttelyn paras kasvattajaryhmä meni tällä kertaa etelänaapuriin eli Virolaiselle berni-kasvattajalle, oli meidän kasvattiemme ryhmä samalla näyttelyn paras Suomalainen kasvattajaryhmä.


Tuliaisia kerrakseen yhdeltä päivältä.



Syyskuu

Kuukauden vaihtuessa kelin puolesta epävakaisissa merkeissä, otimme Martan mukaan ja suuntasimme Chryslerin keulan kohti Äänekosken näyttelyä. Tunnelmat olivat hivenen jännittyneet, sillä tiesimme Yodan myös saapuvan kyseiseen tapahtumaan ja että tämä oli ensimmäinen mahdollisuus Yodan valioitumiseen. Yodan esiintymisessä ei juuri huomautettavaa ollut...


... kuten ei myös Martallakaan...


... ja niinpä tulokset puhuvat jälleen kerran puolestaan, Martta ROP ja Yoda uunituore Suomen muotovalio ensimmäisessä mahdollisessa valioitumisen mahdollistavassa näyttelyssä.


Jotta elämä ei menisi pelkäksi näyttelyksi ja hienosteluksi, kävi Dali piipahtamassa ja painimassa siskonsa kanssa. Näistä hetkistä saa olla kiitollinen joka ikinen kerta, iloiset, onnelliset kasvatit painimassa sulassa sovussa ilman murinoita. Ensiksi komentaa velipoika..


... ja sitten kaapin paikan näyttää sisko...


... ja sitten juostaan!




Ja nyt, vihdoin ja viimein olemme nykyhetkessä. Juuri tässä päivässä jolloin tätä päivitystä kirjoitetaan. Täysin ilman kuulumisia ei tämäkään päivä kulunut, siitä pitivät Muuramen koiranäyttelyssä huolen Roosa ja Hippu. Hipulle tuloksena laatuarvostelu erittäin hyvä, sijoitus junioriluokan toinen.


Roosa viihtyi kehässä hyvin ja tuloksena (oikean handlerin kanssa) VSP veteraani!


Jos tämä päivitys alkoi pala kurkussa ja silmät kosteana, niin samoin se myös päättyy. Erona se että nyt syy on iloinen, onneksi. Tähän on hyvä lopettaa, ensi kertaan ja seuraavaan päivitykseen!