sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Passikuvausta

Vaikkakaan elämä pentujen ja useamman aikuisen koiran kanssa ei ole kovinkaan tylsää, on kasvattajien joskus haastettava itsensä, otettava härkää sarvista ja tehtävä mitä täytyy. Siksipä mekään emme antaneet periksi heti ajatuksen päähän juolahtaessa, vaan tartuimme reippaasti kameraan jotta saisimme edes jonkinlaiset kasvokuvat teille nähtäväksi. Tulokset ovat tässä:

1. Poika

2. tyttö

3. poika

4. tyttö

5. tyttö

6. poika

7. tyttö

Jotta nähtävää olisi vielä enemmän, ja että se olisi mieluisampaa kuin pelkän kuvan katsominen, tallensimme pentujen ensimmäistä ateriaa muidenkin nähtäväksi.


Syöminen onnistui mainiosti, tosin se oli tietysti vähän sottaista, mutta jokainen tiesi että mistä tässä hommassa on oikein kyse.


Ja sitten syönnin jälkeen maistui uni. Tällä tummalla pojalla on itsetunto kohdallaan ja uroksen elkeet ihan pienestä pitäen!


Pentujen kuvaaminen muuttuu vielä astetta haasteellisemmaksi siinä vaiheessa, kun yritetään saada kaikki pennut samaan kuvaan, samaan aikaan. Koirakuiskaajan tehdessä parhaansa jotta saisi virkeimmätkin rauhoittumaan..


... pentua ei vaan nukuta, vaan se päättääkin tutustua itseoppineen koirakuiskaajan peukaloon.


Ja kun olet saanut muutaman jo onnistuneesti uneen..



.. huomaat että selkäsi takana eräs vastarannan kiiski kävi vastalauseeksi nukkumaan kameran hihnan päälle.


Vielä viimeinen tuutulaulu...


.. ja sinnikkyys kantoi lopulta hedelmää!


Seuraavaan päivitykseen meneekin nyt tovi, sillä pennuntuoksuinen loma on ohitse ja paluu arkeen on edessä. Samalla kun arki alkaa, blogin vastuullinen päivittäjä joutuu hetkeksi työmatkalle ja kuulumisten päivittäminen tapahtuu kotiin jäävien joukkojen toimesta facebookissa.

Mutta, ensi kerralla onkin sitten ohjelmassa ensimmäistä ulkoilua ynnä muuta mukavaa. Ensi kertaan siis..!

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Todellinen äitienpäivä

Äitienpäivänä 8. toukokuuta se sitten tapahtui, Harambee's G-pentujen syntymä. Samalla kuin Yodasta tuli äiti, tuli meidän Carasta mummo ja samalla käännettiin uusi lehti rodun Suomalaisessa historiassa, nimittäin ensimmäistä kertaa Suomessa syntyi pennut Suomessa syntyneelle nartulle. Tässä tapauksessa vieläpä itse kasvatetulle nartulle jolla me itse pääsimme jatkamaan omaa kasvatustyötämme. Tarvinneeko sanoakaan kuinka kiitollisia olemme siitä millaisen sukulinjan alunperin saimmekaan? Mukaan on toki vuosien varrella mahtunut surua ja murhettakin, mutta nyt iloitsemme seitsemästä pontevasta pennusta, kolmesta pojasta ja neljästä tytöstä.

Ponteva voi olla melko hyvä vertaus, sillä kun uni loppuu, on meno sen mukaista..


Silmätkin ovat jo suunnilleen auki, eli pian kehitys hyppää huomattavan harppauksen ja pentulaatikko jää auttamatta aivan liian pieneksi. Silloin koittaa muutto kodinhoitohuoneeseen, koska sieltä on huomattavasti helpompi ulospääsy takapihalle sisäsiisteyden oppimista varten. Sitä odotellaan rauhassa ja nautitaan tästä hetkestä pienten pentujen kanssa, kun vielä hetken ovat pieniä.














Ovat muuten meidän kennelin ensimmäiset kesäpennut! Tähän saakka aina taisteltu viimaa, lunta ja pakkasta vastaan, mutta nyt odotetaan innolla sitä että mitä pennut pitävät ulkoilusta kun sen aika koittaa.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kastanjoita ja kavereita

Kevään etenemisen myötä myös Saksan matkamme tulokset alkavat näkyä. Lapset seuraavat äärimmäisellä kärsivällisyydellä kastanjoiden kasvua, joista täytyy todeta että hämmästyttävän nopeasti ne kasvavatkin! Ilmeisesti keittiömme ikkunalla on juuri sopivan lämmin ja valoisa paikka niiden tarpeita ajatellen.


Toiseksi Yodan tiineysultran tulos... ja siinä niitä nyt on. Pienen pieniä grossen alkuja, joidenkin perheiden tai ihmisten parhaita ystäviä.


Tällä hetkellä on menossa viikko numero 5, eli vielä on viikkoja mentävänä ja päiviä odotettavana. Seurailemme tilanteen etenemistä ja päivitämme blogia aina silloin tällöin.



maanantai 28. maaliskuuta 2016

Vastatuulta ja ylämäkeä

Kun lauma vanhenee, voi vastaan tulla ajanjakso jolloin enemmän tai vähemmän kaikki tuntuu menevän päin seiniä. Viikot ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ja tuntuu että eikö tämä koskaan lopu. Mutta kun istuu alas, huokaisee syvään ja oikeasti katsoo muutaman kuukauden taaksepäin, voi havaita että ei ne asiat loppujen lopuksi niin huonosti olekaan. Niin paljon riippuu omasta tavasta katsoa asioita, vanha vertaus lasista pitää täysin paikkaansa, onko se puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, sen päättää jokainen itse omalla kohdallaan.

Me lähdimme tähän vuoteen iloisin merkein ja vietimme vuodenvaihteen rakkaiden ystäviemme luona Seinäjoella. Hyvää ruokaa, lepoa ja mukavaa seuraa, mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsisi päästäkseen irti arjen oravanpyörästä ja saadakseen lisää virtaa tuleviin koitoksiin? Eipä juuri mitään. Koirat tulivat (jälleen kerran) keskenään toimeen aivan mainiosti, mitä nyt yhteiskuvan ottaminen on aina yhtä haasteellista. Vaikka kuinka puhumalla koirat ohjeistat, ja vaikka kontakti on aivan huikea, jotenkin tuntuu että ne asiat eivät kuitenkaan sinne pään sisään tahdo jäädä. Tätäkin kuvaa seuraava otos olikin jo mallia "tilaisuus meni jo".


Koska olimme Seinäjoella, tiedustelimme mahdollisuutta vierailla kasvattiemme luona ja iloksemme pääsimmekin tapaamaan Hipun siskoja eli Viljaa ja Hilmaa.

Vilja ainakin muisti Henrin..


... Hilman tyytyessä poseeraamaan huomattavasti hillitymmin, liekö kaksi rapsututtajaa vaikuttanut asiaan millään lailla.


Hyvin olivat corgi-neidit kasvaneet ja hyvin tyytyväisiä olimme näkemäämme. Kiitokset sinne Viljan ja Hilman koteihin, mukava oli nähdä ja kuulumisia vaihtaa.

Mutta pian edellisten tapahtumien jälkeen meidän vuotemme muuttui hivenen synkemmäksi, sillä ensiksi laumamme vanhin, eli corgi mummomme Roosa liukastui saaden samalla välilevyn pullistuman, joka taas aiheutti takajalkojen täydellisen pettämisen. Onneksemme luottolääkärimme oli hyvin tilanteen tasalla, näki tilanteessa positiiviset ennusmerkit ja sai meidät uskomaan parempaan huomiseen. Roosaa on hoidettu ja kuntoutettu kipulääkityksellä, levolla, akupunktiolla, terapialaserilla ja hyvin varovaisella hieronnalla sillä lopputuloksella että takajalat kantavat jälleen. Tilanne ei vielä ole entisellään, eikä ole varmuutta että mille tasalle kuntoutus Roosan kohdalla yltää, mutta hän kävelee taas ja mikä tärkeintä, hänellä ei ole kipuja. Tästä on hänen kohdallaan hyvä jatkaa.

Toinen kevättämme varjostanut tapahtuma sattui Kertulle. Lenkille lähtiessä huomasimme pissan seassa verta, on tästä talvesta ja lumesta siis jotain konkreettista hyötyäkin.. Koska viikonloppu painoi tuolloin päälle, lähdimme (taas) eläinlääkäriin ajatuksena saada lääkkeet mukaan "koska pissatulehdushan tämä vain on". Niinpä niin, eipä sitten ollutkaan pelkkä pissatulehdus vaan epäilyksi tuli alkava kohtutulehdus. Kohtu ultrattiinkin, mutta siellä ei vielä tuossa vaiheessa näkynyt mitään. Koska viikonloppu todellakin oli jo ovella, eikä tilanteemme ollut vielä aivan mahdoton, saimme pois lähtiessä mukaan sekä lääkkeet että ajan seuraavalle viikolle kontrollikäyntiä varten. Kontrollikäynnillä tilanne varmistui ja ne pahimmat epäilykset kävivät toteen, sillä kohtuun oli jo alkanut muodostua märkää. Hoitovaihtoehdoista valitsimme sterilisaation ja se toteutettiinkin melko nopsalla aikataululla.

Jonkin aikaa tuntui siis siltä että kuljemme jatkuvaa ylämäkeä ja sitäkin vastatuuleen, mutta tottahan ylämäkikin joskus loppuu. Roosan kuntoutus oli jo saavuttanut hyvän, stabiilin vaiheen ja koska Kertun leikkaushaava oli alkanut parantumaan mainiosti, oli aika ottaa aikalisä ja toteuttaa kauan suunniteltu lomamatka Saksaan. Tosin pakko tunnustaa, että eihän tämä tietystikään ihan ex-tempore matka ollut koska meidän oli pitänyt hoitaa mukaan lähtevien koirien lääkitykset ym asiat kuntoon ennen matkaa.

Edellisellä matkalla totesimme Suomen ja Saksan välisen etäisyyden oleva sen verran pitkän, että ajaminen ei ihan kauheasti kiinnostanut. Tuumasta toimeen ja autoliiton kautta varaamaan matkat lautalle, ehdottomasti oikea päätös! Aamulla 5.3 pakattiin auto, Martta ja Caran tyttö Yoda kyytiin ja sitten mentiin!


Koirien vessavertailussa Finnlines vs edellisen matkan Viking line, Finnlines vetää pidemmän korren oikealla hiekalla ja isommalla laatikolla.


Ja tuonne sitä lähdettiin..


Perillä Travemündessa olimme sen verran myöhään, että tien päälle lähteminen ei enää oikein houkuttanut. Onneksemme Finnlines tarjoaa mahdollisuutta yöpyä laivassa sunnuntain - maanantain välisen yön, jolloin maanantai aamuna voi aamiaisen syötyään lähteä liikkeelle ihan uusin voimin. Suosittelemme oikein lämpimästi mikäli joku on asiaa joskus harkinnut.


Kevät etelämmässä, Tonavan rannoilla oli jo alkanut, luonto heräili hiljalleen ja paikoin oli jo hyvinkin paljon merkkejä lämpöisemmistä päivistä.


Mutta aamut olivat vielä viileitä, tämä ei meitä haitannut koska tottahan meillä oli kotimaan kelien myötä lämpöisemmätkin varusteet mukana matkassa.


Saimme matkallamme uusia ystäviä..


.. näimme heidän kanssaan erikoisia nähtävyyksiä, kuten alla olevan kuvan hotellin..


.. ja maailman korkeimman kirkontornin.


Pääasiallisesti olimme paikassa nimeltä Leipheim ja majoituimme hotellissa nimeltä Hotel Zur Post, oikein mukava ja ystävällinen paikka majoittua kaikin puolin.


Uusia asioita nähtiin lähes päivittäin, ei sitä esimerkiksi ihan joka päivä strutsia näe!


.. tai pääse kokeilemaan Porschea..


Mutta vaikka kuinka reissussa viihtyisi, tulee joskus eteen kotimatka. Niinpä sitä löydettiin itsemme taas Travemündesta odottelemasta laivan lähtöä.


Laivassa muuten näkyi kotimaiset televisiokanavat ja niitä oli ilmeisesti odotettu koko porukan taholta, tai näin voisi ainakin tämän kuvan perusteella päätellä.


Kotona taas, tuosta puuttuu hivenen koska trippimittari tuli nollattua matkan jo alettua, eli kaiken kaikkiaan hivenen yli 2200 km ehti mittariin pyörähtää.



Ja niin olemme jälleen tässä päivässä. Pääsiäinen on vietetty rauhallisesti oman perheen voimin, mitä nyt Caran tyttö Lilli on ollut meillä hoitolaisena. On levätty, ulkoiltu ja kerätty taas voimia taas arjen aherrukseen. Nyt kun tämän kaiken on kirjoittanut, tulee mieleen että vaikka joskus elämä tuntuu ylämäeltä ja vastatuulelta, kyllä se aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin!

Hyvää kevään jatkoa kaikille