sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Asioilla on tapana järjestyä

Joskus joistain asioista on syytä huolestua ja niihin täytyy tarttua oikein reippain ottein. Täytyy tutkia ja selvittää että mistä syystä jotain on tapahtunut, tai sitten mistä syystä jotain on jäänyt tapahtumatta. Joskus on sitten niitä asioita, joista murehtiminen ei ainakaan sitä itse asiaa kauheasti auta. Parempi ajatella että asiat tapahtuvat ajallaan ja sillä hyvä, täytyy etsiä tilanteesta ne postitiiviset piirteet ja olla huomioimatta niitä hankalia piirteitä. Niin se on mennyt näiden pentujenkin kanssa. Viimeksi kun tätä blogia päivitimme, meillä oli kolme pentua uusia koteja odottamassa. Nykyisellään kotona on enää yksi pentu ja hänestäkin on jo useampi perhe kiinnostunut. Mitäpä se olisi auttanut, jos olisimme laumamme koosta paineita ottaneet? Ei yhtään mitään, uskomme me. Olemme eläneet elämäämme lauman koon mukaan ja tehneet parhaamme jotta kaikilla tässä talossa olisi hyvä olla.

Ainakin tämä kevät on tarjonnut upeita päiviä esimerkiksi ulkoiluun, tässä maaliskuun 15. päivän auringosta nautiskelee Pamela, Kerttu ja Martta.


Seuraavana yönä maisema saikin taas hetkeksi ylleen talvisen tuulahduksen ja lumipeitteen. Meitä se ei haitannut, vaan lähdimme Keski-Suomen Sennen porukoiden kanssa ulos tutustumaan Nyrölän luontopolkuun.


Ihan virallista reittiä emme sen liukkaudesta johtuen kulkeneet, vaan kiitos alueen hyvin tunteneen oppaan oikaisimme pahimmat vaaranpaikat ja saavuimme kaikki ehjinä reissumme määränpäähän. Oppaamme tietämys ei jäänyt pelkästään paikallistuntemukseen, sillä yhtä näppärästi hän pyöräytti tulet laavun edessä olevaan tulisijaan ja hetken kuluttua ilman täyttikin paistetun makkaran tuoksu. Hyvältä maistui makkara, kuuma mehu ja kaikki muutkin mukana olleet naposteltavat.


Jos tuosta retkestä ja ulkoilmasta nautti mukana olleet kaksijalkaiset, niin mitä ilmeisemmin reissu koettiin hyväksi myös koirien puolelta. Jos nyt ilmeisiin on yhtään luottaminen...





Takaisin autoille palatessa aurinko olikin jo jäämässä puiden taakse piiloon. Meidän puoleltamme tuhannet kiitokset oppaalle järjestämisen vaivasta. Eiköhän oteta pian uudelleen vaikka pienemmälläkin porukalla?


Ja sitten alkoikin tapahtua... ensin Matilda juhlisti nimipäiväänsä valitsemalla itselleen uuden kodin, kaikkea hyvää sinne Riihimäen suuntaan. Kiitoksia kuvista, kuulumisista ja pidetäänhän yhteyttä jatkossakin. Seuraavaksi uuden kodin itselleen valitsi Eerika. Kotiutuminen Helsinkiin oli sujunut siten, että neito käveli sisään asuntoon aivan kun olisi asunut siellä aina. Se jos joku oli todella mukava kuulla!

Vielä kotiin jäänyt Lilli oli hetken hivenen poissa tolaltaan, kunnes tajusi tilanteen mukana tulleet positiiviset asiat.

1, Se "väliaikainen" seinän oloinen este on kadonnut, eli koko talo on käytössä
2. Jos kerran koko talo on käytössä, sitä täytyy käyttää.
3. Kun koko talon tarjoamaa tilaa hyväkseen käyttää, jossain vaiheessa eteen tulee... sohva!

Kävimme aamupäivällä kävelyllä meille vieraisille tulleen Coman ja hänen emäntänsä kanssa. Lilli teki tiukasti tuttavuutta Coman kanssa ja lopputulos oli tämä:


Eikä tuota yhtään enempää kannata ihmetellä, sillä meno oli lenkilläkin sen näköistä että välillä meinasi heikompaa jo hermostuttaa.





Kuten alussa jo mainitsimme, aisoilla on tapana järjestyä. Laumamme oli hetkisen melkoisen suuri ja tottahan toki se asetti haasteita arkielämään. Mutta niin vain niistäkin selvisimme. Lillin oma lauma ratkeaa lähiaikoina ja me jatkamme elämäämme oman, hivenen vanhemman laumamme ja Pamelan kanssa kunnes hänen isäntänsä palaa työmatkaltaan. Kuinkahan sitä sitten tottuu näihin jo vähän rauhallisempiin kavereihin kun pennut olivat niin iso ja olennainen osa perheen arkea, uskomme että melkoisen hyvin.. Olemme oikeastaan odottaneet aikaa jolloin voimme helpommin lähteä lasten kanssa vaikka uimahalliin ja niin edelleen. Nyt se aika on lähellä, hyvin lähellä, asioilla kun on tapana järjestyä...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Videotiedostojen lyhyt oppimäärä

Voihan facebook...

Tähän toteamukseen johti se kun meiltä kysyttiin mahdollisuutta saada nähtäväksi videota näistä meidän pennuista. Olisimme hyvin mielellämme sen ladanneet facebookkiin, joko oman profiilimme alle tai sitten isosveitsinpaimenkoirat- ryhmään jotta se olisi ollut nähtäville useammallekin kiinnostuneelle samaan aikaan, mutta kun ei vain kerta kaikkiaan onnistunut. Valitsimme siellä facebookissa lataa kuva/video välikön (vai mitä siinä nyt lukikaan) ja jatkoimme etenemistä, niin kaikki näytti siltä että lataaminen käynnistyi normaalisti. Mutta vaikka odotimme kuinka ja kauan, mitään ei loppujen lopuksi tapahtunutkaan! Kokeilimme muutamallakin eri tiedostomuodolla, useilla eri kokoisilla tiedostoilla ja teimme vaikka mitä, niin kun ei toimi, niin ei se sitten toimi.

Ehkä on parempi unohtaa hetkeksi koko facebook ja tehdä tämä sitten perinteisesti, lataamme videot youtubeen ja linkitämme sieltä, näin se on toiminut aiemminkin ja niin näyttäisi toimivan nykyäänkin. Joten vihdoin ja viimein, tässä sitä videota olisi sitten tarjolla. Tänään olevan naistenpäivän pienet sankarittaret, eli ilman omaa, rakastavaa kotia olevat Harambee's grosset, Lilli, Matilda ja Eerika.





sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Loma ja sen viettäminen

Tämä viikko on ollut täällä meidän seudulla koulujen lomaviikko. Ajankohdasta yleensä puhutaan hiihtolomana, mutta koska lunta ei juurikaan ole, on hiihtäminen jäänyt täysin mahdottomaksi ajatukseksi. Ja tottahan tähän ajankohtaan osui muutakin...

Perjantai 21.2

Perheemme äiti vei muksut aamulla kouluun ja hyppäsi Jedi grossen emännän, Tiina kaimansa kanssa autoon suunnaten keulan kohden Nokiaa ja siellä asuvaa Hertta corgiamme. Neiti oli tulossa meille viikonlopun näyttelyä ja seuraavan alkuviikon terveystutkimuksia varten. Ilta oli melkoisen touhukas, Cara ihmetteli uuden laumanjäsenen tuttua olemusta ja hajuja sen verran innokkaasti että päätimme olla totuttamatta Herttaa koko laumaan, vaan annoimme Roosa mamman olla neidin ainoana kaverina. Päätös oli viisas, kolmen koiran pesu ja kuivaus vei sen verran aikaa, että ei sitä olisi enää jaksanutkaan sen kummempia laumaan sopeuttamisia.

Lauantai 22.2, Jyväskylä KV 2014, päivä 1

Tämän kevään näyttelyrupeaman aloitti Hertta. Varsinaista menestystä ei tällä kertaa tullut, laatuarvosteluna EH, erittäin hyvä. Jälkiviisaus on aina vain ja ainoastaan jälkiviisautta, mutta silti täytyy sanoa että olisi pitänyt treenata hivenen enemmän kehään menoa. Itse kehässä ollessa takapuoli jysähti niin nopeasti mattoon, että siitä olisi moni tottelevaisuudessa kilpaileva koira kateellinen! Mutta sitten kun arvostelut olivat ohitse, sitten oli muistiin selvästi palautunut että mikäs se tämän homman tarkoitus oikein olikaan... Sitten me saimme näin tyylikkäät poseeraukset, olisihan nämä kehdannut esittää vaikka tuomarillekin!



Sunnuntai 23.2, Jyväskylä KV 2014, päivä 2

Sunnuntaina oli vuorossa Martta ja meillä hoidossa oleva siskonsa Pamela. Tuomari taisi olla hivenen kiireinen, sillä hän oli jo jakamassa ROP ruusuketta ennen kuin yhtään narttua oli edes arvosteltu. Tiedä sitten että oliko useamman grossen mukana olo hivenen hämmentävää, yleensä kun näitä ei kovin runsaslukuisesti näyttelyissä ole. No tokihan mekin kehään päästiin ja arvostelut saatiin. Martta sai ainoana narttuna ERI:n eli erinomaisen, Pamelan jäädessä hyvään, H. Syy Pamelan arvosteluun löytyy siitä että Pamsun vasemman takajalan sisentäjä oli revähtänyt muutama viikko ennen näyttelyä ja se näkyi vielä ravaamisessa. Itse asiassa jännäsimme että joudummeko jättämään neidin pois kokonaan, mutta koska tila oli kohentunut jo huomattavasti siitä mitä se oli ollut, otimme Pamsun mukaan. Uusia näyttelyitä tulee ja silloin on uusi mahdollisuus loistaa, Pamsunkin vuoro tulee vielä! Jälleen kerran saimme todeta kuinka hyvä yhteishenki grosse porukalla oikein on, olimme taas aivan kuin yhtä suurta perhettä, vai pitäisikö sanoa leiriä.


Vaikka koirat tykkäävät olla porukassa ja tulevat keskenäänkin toimeen ihan hyvin, on kuitenkin joskus mukava saada kädet vapaiksi vaikkapa nyt esimerkiksi kahvin juontia varten. Siksipä on hyvä että se kevythäkki kulkee mukana ja että neidit osaavat sinne rauhoittua, tässä Martan ja Pamelan tyylinäyte.


Maanantai 24.2, tutkimuksia tutkimuksia

Aamu alkoi pirteästi vieden Herttaa silmätutkimuksiin. Kävimme Viitaniemen eläinlääkäriasemalla virallisissa silmätutkimuksissa ja tulokset olivat oikein hyvät, ei mitään huomautettavaa. Hymy huulilla kurvasimme takaisin kotiin ja hakemaan Marttaa, koska seuraavana jo kello 12.00 olivat vuorossa röntgentutkimukset. Hertasta kuvautimme lonkat, kyynärät ja osan selkää koska halusimme tietää että missä kunnossa pitkäselkäisen rodun arka paikka, itse selkä, oikein on. Lääkärin tutkittua kuvia hän totesi että kuvat näyttävät corgin kuviksi oikein hyviltä. Corgin lonkkamalja kun on ulkoisesta olemuksesta johtuen vähän erimuotoinen, kuin nyt sitten esimerkiksi grosseilla. Kennelliittoon lähetettiin Hertan osalta kuvat lonkista ja kyynäristä ja sitten siirryttiin kuvaamaan Marttaa. Siinä missä corgin nostaa pöydälle ihan huomaamattaan, saa aikuisesta ja tajuttomasta grossesta ottaa kiinni ihan kunnolla. Martan kuvaaminen meni nopeammin kuin Hertan ja tuloksetkin näyttivät taas lääkärin silmään ihan hyväksyttäviltä. Täytimme lomakkeet, pakkasimme koirat autoon ja palasimme kotiin herättelemään toipilaita. Illansuussa pennuista Olivia lähti yökylään Jedi- grossen luokse.

Tiistai 25.2, matkailu avartaa

Koska Olivia oli päässyt Jedin luokse yökylään, me pakkasimme Hertan kotimatkalle saattojoukoiksi mukaan Pamelan ja 2 pentua yhden jäädessä viihdyttämään Reetu leonbergiä. Lähdimme liikkeelle aikaisin ja ajoimme suoraan Nokialle, josta jatkoimme matkaa Riihimäelle tervehtimään Pamelan Paavo veljeä ja Syltty isää, Tare velipuolta unohtamatta. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua, vauhtia mutta ei juurikaan vaarallisia tilanteita. Tare oli oma leikkisä itsensä Paavon ollessa lähinnä hämmentynyt tyttöjen suuresta määrästä.

Välillä tanssittiin...


sitten hypättiin korkeutta...


ja juostiin kilpaa...


kunnes pienemmille tuli väsy ja uni.


Pamela oli suorastaan mahtava, omaksui "isosiskon" roolin heti alusta lähtien ja sen huomasi myös pennuista, tässä seuraa etsivät mukana olleet Matilda ja Lilli.


Nätti tyttö on Pamelasta kasvanut kaikin puolin, voiko tähän muuta enää sanoa? Kiitos Heli Halonen kuvasta.


Kiitos mukavasta päivästä sinne Halosille, teitä on aina niin mukava tavata!

Keskiviikko 26.2, tuloksia

Aamukahvia juodessa puhelin kilahti saapuneen sähköpostin merkiksi ja tottahan se täytyi tarkistaa, siinä sen taas näkee kuinka ihminen on teknologian orja. Posti oli varsin yllättävä, mutta kuitenkin mieluisa, Hertan tutkimusten tulokset olisivat jo heti saatavilla jos vain suorittaisimme maksun kennelliiton omakoiran kautta emmekä jäisi odottamaan postitse tapahtuvaa kirjeenvaihtoa. Pakkohan tuollainen asia on saada tietoon pikimmiten ja eihän siinä muu aittanut kun alkaa tuumasta toimeen. Pian näimme tulokset, lonkat B/B ja kyynärät 0/0, voi sitä riemua! Hertta on terve ja hyväkuntoinen corgi, nyt siis alkaa uroksen etsintä ensi syksyä varten..! Muutama tunti myöhemmin havaitsimme että myös Martan tutkimuksen voisi jo maksaa, maksoimme mutta tuloksia emme saaneet näkyville ja sekös meinasi harmittaa. Päivä kului aina välillä tilannetta tarkistaessa ja sitten ne tulokset loppujen lopuksi saapuivat, lonkat A/A ja kyynärät 0/0, upea päätös upealle aamulle.

Torstai 27.2, lasten päättämää ohjelmaa

Jos kerran ollaan lomalla, mutta ulkona ei voi hiihtää, luistella eikä tehdä muutenkaan yhtään mitään (lasten mielestä..), niin mitä silloin voi tehdä? No tietenkin mennä elokuviin! Kävimme katsomassa lasten Lego- elokuvan ja sen jälkeen söimme vielä Rossossa. Istu ja rauhoitu elokuvissa, syö vatsa täyteen ja arvaa kuinka käy... loppupäivä meni meillä kaikilla levätessä ja hyvä niin.

Perjantai 28.2, Olivian yllätys

Olivia lähti siis maanantaina yökylään sillä puheella, että hän voi viettää aikaa Jedin kaverina vaikka vähän pidempäänkin. Yllätys oli kuitenkin melkoinen kun osoittautui että kyseisen paikan kaksijalkaiset haluaisivat pitää neidon omanaan. Aika Jedin kaverina oli ilmeisesti ollut melkoisen mieluisaa. Olivia saapui vielä yhdeksi yöksi kotiin joten meillä oli aikaa suorittaa pesu, kaivaa esille mukaan lähtevät tarvikkeet ja huikata vielä viimeiset tervehdykset ennen lopullista muuttoa.

Lauantai 1.3, Olivian muutto

Kun pentu muuttaa meiltä uuteen kotiin, me emme pidä kiirettä uuden perheen kanssa. Kahvittelemme, rupattelemme ja täyttelemme viralliset paperit ihan ajan kanssa että varmasti kummallekin osapuolelle jää hetkestä hyvä mieli. Vaikka rotu ja sen erityispiirteet ovat jo Jedin perheelle tuttuja, emme tehneet poikkeusta vaan istuimme alas ihan ajan kanssa. Olivia oli tilanteesta täysin tietoinen ja otti viime hetken torkut ennen lähtöä.


Olihan neitiä kuvattu jo aiemmin päivälläkin, tämän näköisenä hän uuteen kotiin muutti:


Sunnuntai 2.3, lepoa

Ja niin on mennyt viikko aivan kuin lentäen! Ollaan oltu näyttelyissä, automatkalla, elokuvissa, ulkona syömässä, luovutettu Olivia uuteen kotiin ja vihdoin ollaan sunnuntaissa. Päivittäin on ulkoiltukin ja se on oikeastaan ollut pakko suorittaa metsässä. Meidän piha-alueemme on suorastaan vaarallisen liukas tihkusateen ja nollan tuntumassa olevan lämpötilan yhteisvaikutuksesta. Ja mikäpä metsässä on nyt kulkea, Roosakin nauttii täysin siemauksin sillä ei tarvitse rämpiä mitään pehmeitä polkuja pitkin vaan saa juosta pitkin ja poikin niin paljon kun sielu sietää.

Roosa, Martta, Cara, Kerttu ja Pamela



Pennuista vielä kolme (tai kaksi) on vapaana, otamme heistä uusia kuvia pikimiten ja päivitämme tänne. Jos tuntuu kiinnostavalta, tulethan pian takaisin..

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Muutama uusi kuva

No niin, nyt on taas painittu kameran asetusten kanssa, että saisi kuvaksi vangittua edes jotain muutakin kuin vain tumman läikän valkoisella hangella... ja se kun ei ole kovinkaan helppoa. Muutama sentään sen verran onnistunut otos saatiin, että ne kehtaa tänne nähtäväksi laittaa.

Pidemmittä puheitta, olkaa hyvä!

Lilli, perheemme isän suosikki



Olivia, perheemme äidin suosikki



Eerika, tyttäremme suosikki



Ja viimeisenä Matilda, poikamme suosikki



perjantai 7. helmikuuta 2014

Posti ei oikein kulje / pentuja ilman kotia

Hei sinä, niin, juuri sinä joka olet siinä ja luet tätä. Oletko laittanut meille sähköpostia ja pettynyt koska et saanut koskaan vastausta? Tiedämme että teitä on, koska olemme nyt saaneet useammaltakin taholta kuulla että meidän lähettämämme viestit, kuvineen päivineen, ovat menneet osalla vastaanottajista suoraan roskaposteihin ja osaa ne eivät ole tavoittaneet koskaan millään lailla.

Asia on varsin ikävä, sillä me olemme vastanneet joka ikiseen sähköpostiin jonka olemme saaneet. Jos juuri sinun kohdallasi on näin käynyt, pyydämme että lähetät meille uuden viestin niin me vastaamme toista kanavaa pitkin. Kiitokset jo etukäteen.

Caran pennuista on kotona vielä neljä narttua.  Kolme heistä on täysin ilman kotia, sillä yhden osalta mietiskelemme mahdollisuutta jättää neiti itselle tai sitten sijoittaa hänet hyvään ja turvalliseen kotiin. Tämä vaihtoehto tosin tarkoittaa sitä että kodin pitäisi löytyä melkoisen läheltä, käytännössä Jyväskylästä tai sen lähiseudulta ja kokemusta isoista koirista pitäisi löytyä jo entuudestaan.

Mutta kuitenkin, jos tunnet että juuri sinä / te voisitte tarjota pienelle grosselle hyvän ja huolehtivan kodin, ota reippaasti yhteyttä.

Uusia koteja etsivät siis:

Eerika


Olivia


Lilli


ja viimeisenä (mutta ei vähäisimpänä) Matilda


Otamme nyt viikonlopun aikana tytöistä yksittäiskuvia, joten päivitystä tulossa pian...

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Talvi ilman lunta

Harvinaisen lämpimän, märän ja pimeän joulukuun jälkeen saapui talvi ja pakkanen. Toisaalta ihan kiva ja mukava juttu, sillä ulkoa tulevan lian määrä on käytännössä pyöreä nolla. Mutta sitten taas toisaalta, kun kotona on vielä 4 pentua täynnä energiaa, ei kova pakkanen ole se kaikista mieluisin asia. Kun mittarin lukema on tämä, tietää jo ulos mennessään että takaisin sisälle tullaan hyvin pian.


Onneksi joskus luonto on suopea ja tilanteet muuttuvat nopeasti, seuraavana päivänä tilanne lämpötilan suhteen olikin jo aivan toinen.


Ja koska lämpötila oli suorastaan siedettävä, uloshan sitä oli heti päästävä. Ja tämä koski samalla tavalla aivan kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin. Se että lunta ei ole juuri nimeksikään, on toisaalta juuri nyt oikein mukava asia. Roosankin on huomattavasti mukavampi kulkea metsissä ristiin rastiin, kuin yrittää kahlata jotain puolivalmista, upottavaa polkua.


Roosan leikkaus on koskettanut muutamia lukijoitamme ja hänen tilanteestaan on oltu huolestuneita. Leikkaukseen liittyen voimme kertoa että Roosa voi oikein hyvin, negatiivisena seikkana se että saimme poistettujen pattien tulokset patologilta ja ne olivat ikäviä, patit olivat valitettavasti pahanlaatuisia. Vaikka ikävä tulos pysyy mielessä ja vaivaa silloin tällöin, emme kuitenkaan anna sen varjosta päiväämme liikaa, vaan elämme jokaisen päivän kuin ennenkin. Roosa on vielä täällä luonamme ja toivomme että niin tulee jatkumaan vielä kauan! Ei pidä sairastaa etukäteen, vaan nauttia rakkaan lemmikin seurasta silloin kun siihen on vielä mahdollisuus. Ei väliä onko kyseessä kissa, koira, kani, marsu vai mikä, mutta jokainen lemmikki on vähintään sen arvoinen!


Sitten muihin asioihin ja kuten arvata saattaa, pennuthan ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Neljä jo ei enää ihan niin pientä pentua meiltä löytyy edelleen. Korkeuttakin alkaa olla jo huomattavasti enemmän kuin nyt esimerkiksi Roosalla.


Ja koska kovan pakkasen vuoksi jouduimme viettämään paljon aikaa sisällä, sitä energiaa ja pentumaista virtaa on aivan tarpeeksi. Tässä muutamat tyylinäytteet ulkoulun lomasta...












Myös sellainen pilkahdus "grossemaisesta" arvokkuudesta ja tyylikkyydestä alkaa nousta esille, tässä Lillin tyylinäyte.




Lopuksi (jälleen kerran) asiaa tietokoneisiin liittyen... Saimme viime viikolla facebookin välityksellä tietää että eräs meihin sähköpostitse yhteyttä ottanut henkilö ei koskaan saanut meiltä vastausta. Tällä kertaa vika ei onneksi ole meidän omassa koneessamme, vaan jossain muualla sillä lähetimme vastauksemme samoin tein uudelleen, eikä sekään viesti mennyt perille. Toisin sanoen, jos olette lähettäneet meille sähköpostia gmail osoitteeseemme ettekä ole koskaan saaneet vastausta, pyydämme teitä lähettämään viestinne uudelleen. Uskomme että meille lähetetyt viestit tulevat perille tuonne gmail osoitteeseen mutta meidän vastauksemme eivät tavoita kaikkia, lieneekö syy sitten roskaposti suodattimien asetuksissa tai vastaavissa, emme voi tietää. Niin ja mainitsimme tuon facebookin, meidät löytää nykyään myös sieltä: https://www.facebook.com/kennel.harambees