torstai 9. heinäkuuta 2015

Heipä hei, täällä ollaan!

Ensiksi pieni päivitys blogin ulkonäköön, varsinaiset uutiset seuraavat lähipäivinä. Koska odottavan aika voi olla pitkä, nauttikaa (sateisesta) kesästä ja ottakaa rennosti kuten Kerttu Hipun pedissä.


sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Uudet nimet ja (yhtä vaille) uudet kodit

Niin vaihtui vuosi ja uutta on kuljettu jo hyvän matkaa eteenpäin, käytännössä voisi kai sanoa että yksi kahdestoista osa on jo menty. Toisin sanoen, kohta on taas joulu..! No jaa, eipä mennä liian pitkälle tulevaisuuteen, koska kesäkin olisi ihan mukava viettää välissä ja menneisyydessäkin on vielä kerrottavaa.

Viimeksi jäimme tilanteeseen jossa yritimme kuumeisesti löytää kullekin pennulle F- kirjaimella alkavaa nimeä. Ihan kuin alkukirjaimessa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, nimen tulisi olla myös sellainen, joka edes jollain tavalla kuvaisi kyseisen nimen kantajaa. Useita muistilappuja ja ehdotuksia myöhemmin päädyimme ratkaisuihin joita ei enää muutettu, pentueen rekisteröinti merkittiin kennelliiton omakoirassa valmiiksi ja niinpä viralliset paperit ehtivät saapua juuri sopivasti ennen pentujen luovutuksen alkua. Mutta tiukoille se meni...

Tältä he sitten näyttivät, ikää kuvissa kahdeksan viikkoa:

1. Poika ilman merkkiä, Harambee's Famous Fox


2. Poika ja sininen panta, Harambee's Fearless Flash


3. Poika ja oranssi panta, Harambee's Faithfull Fellow


4. Tyttö ilman merkkiä, Harambee's Fantastic Friend


5. Tyttö ja lila panta, Harambee's Fabulous Flake


6. Tyttö ja pinkki panta, Harambee's Friendly Fanni


7. Tyttö ja keltainen panta, Harambee's Fantasy Fairy


8. Tyttö ja turkoosi panta, Harambee's Funny Flame


Uusien nimien myötä hahmottui myös uudet kodit ja tällä kertaa olimmekin varsin vaikeiden asioiden edessä, sillä kyselyiden ja halukkaiden kotien määrä yllätti meidät täysin. Useiden sähköpostien, puheluiden ja vierailuiden jälkeen kodit löytyivät ja valitettavasti osalle jouduimme sanomaan ne ikävimmät sanat, kertomaan että he eivät pentua meiltä saa.

Osalta yhteyttä ottaneista saimme kesken pohdinnan viestin että he ovatkin saamassa pentunsa toiselta kasvattajalta. Tämä tietysti helpotti oloamme ja päätöksiemme tekemistä, mutta silti murehtimista ja pohtimista oli paljon. Ja loppujen lopuksi kaikki johti lopulta siihen, että nyt meillä on yksi poika täällä kotosalla ilman omaa rakastavaa kotiaan. Toisaalta tilanne on ihan ok, koska lilapantainen tyttö numero 5 jää tänne meille ja nyt hänellä on painiseuraa ikäisestään ja kokoisestaan kaverista.

Muuton uusiin koteihin aloitti sinipantainen poika ja täytyy sanoa että tämä poika ei arkaillut! Viimeistä kuvaa otettaessa poika malttoi olla hetken paikoillaan, aivan kuin olisi mielessään käynyt lävitse muistilistaa..

Ruoka.. ok
panta kaulassa.. ok
alunen.. ok
paperit.. ok
reppu + sisältö.. ok


Ja sitten tarkistuksen lopputulos.. hmm.. kaikki taitaakin olla jo kunnossa, nyt joku muu saa kantaa tavarat, sillä tämä kaveri lähtee nyt!!


Tämä kaveri jäi ihan lähiseudulle, joten häntä tulemme näkemään vielä useasti. Muut muuttivatkin sitten vähän kauemmaksi, kuka etelämmäksi ja kuka pohjoisemmaksi, kuitenkin uskomme että jokaista heistä tulemme vielä näkemään. Ennemmin tai myöhemmin.

Jäljellä on siis enää kaksi, taistelupari Hippu ja ... poika jolla ei oikeastaan ole nimeä. Näiden kahden kanssa olemme totutelleet uusiin asioihin kuten isompiin koiriin, tässä pojan mallisuoritus.


Lumeen ja pakkaseen


Kameralle poseeraamiseen, Hipun suoritus


Ja tietysti opeteltu super-corgin liitoasentoa, mallia näyttää taas poika.


Loppujen lopuksi, vielä tästä pojasta puheenollen, jos tunnet että sinulla voisi olla juuri pojalle sopiva nimiehdotus valmiina ja sekä kotonasi että myös sydämessäsi olisi pienen corgipojan mentävä kolo vapaana, ota reippaasti yhteyttä. Voihan kenties olla niin että hän, poika jolla ei vielä ole nimeä, hän voikin ehkä olla juuri sinun paras kaverisi..?








torstai 25. joulukuuta 2014

Rauhallista joulun jatkoa kaikille!

Niinhän siinä kävi (jälleen kerran) että blogimme päivitäminen hautautui kaiken mahdollisen kiireen ja arjen pyörityksen alle. Onneksi joulu saapui ajallaan ja toi mukanaan pienen hetken jolloin kaikki arjen kiireet voi jättää pieneksi hetkeksi sivuun ja keskittyä vain ja ainoastaan niihin tärkeimpiin asioihin. Kunhan perhe voi hyvin ja koirat ovat tyytyväisiä, muusta ei tarvitse välittää. Ja kyllä tätä joulua jo vähän odotettiinkin..  tapasimme nimittäin erään partaniekan viime kesänä lomamatkallamme, ja siksipä meillä oli vähän ennakko-odotuksia että vielä tänä vuonna tavataan. Ja niinhän siinä kävi että eilen tavattiinkin! Hieman oli pukki erinäköinen, mutta eipä tuo lapsia haitannut :-)

Tämän kuvan myötä toivotamme kaikille oikein leppoisaa ja rauhallista loppuvuotta ja menestyksekästä uutta vuotta 2015.


Ja vielä tämän jälkeen muutama vilkahdus pentusten tilanteeseen, ensin yksilökuvat...

Poika ilman merkkiä


Poika ja sininen panta


Poika ja oranssi panta


Tyttö ilman merkkiä


Tyttö ja lila panta


Tyttö ja pinkki panta


Tyttö ja keltainen panta (ja pystyt korvat..!)


Tyttö ja turkoosi panta


ja lopuksi muutama ajankohtainen välähdys lähipäivien vietosta.

Tulevaisuuden agilityvalio..? Putki on ainakin hallussa, eihän vaan kerrota että tuo on oikeasti tarkoitettu kai kissoille..


Ohjelmassa on ollut myös tutustumista isoihin tyttöihin joista varsinkin Cara on yllättänyt rauhallisuudellaan. Toisaalta tilanteeseen saattaa vaikuttaa se, että pentujen myötä Cara luulee olevansa pieniin päin, nyt rouvalta alkoi herumaan jo maitoakin.


Muuten aika on kulunutkin ulkoillessa kirpeässä pakkasessa, tietysti hyvin pieniä hetkiä kerrallaan..



ja tähän ajankohtaan sopien, levätessä.


Pian on pentutarkastuksen aika ja sitä ennen meidän pitäisi päättää pentujen nimet, valitettavasti nimet joita olimme etukäteen ajatelleet, eivät tunnu sopivan oikein yhdenkään pennun luonteelle.
Huokaus sentään, ei kai tässä muu auta kuin ottaa sanakirja käteen ja odottaa inspiraatiota. Jospa ne nimet sieltä pikkuhiljaa paperille piirtyisivät ja pian saisimme esitellä pentuset omilla, virallisilla nimillään. Siihen saakka näkemiin ja lukemisiin!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Hyvin menee ja hyvä niin!

Ikää pennuille on kertynyt jo kolme ja puoli viikkoa, paino on noussut hienosti samalla kun kehitys on ottanut aimo harppauksia eteenpäin. On opittu kävelemään, on harjoiteltu syömistä ensin pienessä mittakaavassa..


.. kuten myös tietysti isommassakin kokoonpanossa.


Syömisestä (siis ilmeisesti koskettaa ruokalaa, ruokaa ja palvelua..) täytyy vaihtaa mielipiteet kaverin kanssa, valitettavasti palaute ei aina ole positiivista.. Pyrimme siis jatkossa iloisempiin asiakkaisiin. :-)


Syönnin jälkeen maistuu lepo. Parhaat lepopaikat ovat kyllä löytyneet ja rodunomaisesti pienellä pennullakin voi olla iso ego.




Mutta tokihan sitä voi nukkua muuallakin, varsinkin oman emän vieressä.


Joulun saapuminen huomioiden täytyykin levätä, tosin näin nuorille on jo pentujen omassa (lasten tekemässä) joulukalenterissakin tarpeeksi jännittämistä. Sitä avataan säntillisesti joka päivä siten että koskaan ei sama pentu pääse avaamaan peräkkäisinä päivinä.


Sitähän se tämänikäisten pentujen elämä pääosin nyt tällä hetkellä on, syömistä ja nukkumista. Kateeksi melkein käy..!



Ensimmäiset uudet perhe-ehdokkaat ovat jo vierailulla käyneet ja niin se vaan on että luonnetta meinaa herkistää jo nyt. Onneksi tässä on vielä jokunen viikko kunnes muutto uusin koteihin alkaa olla konkreettisesti käsillä. Sitä ennen vielä piisaa tekemistä ihan yllin kyllin, eipä siis auta muuta kuin alkaa hommiin, ensikertaan siis..!

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Jo uskaltaa iloita!

Helpotuksen huokaus on se kaikista makein huokaus, tämä on nyt konkreettisesti koettu. Kaikkien kahdeksan pennun painot ovat vihdoin ja viimein nousseet niin hyvin, että nyt uskaltaa jo huokaista ja nauttia tilanteesta ilman sen suurempaa huolta. Samalla kun painot pikkuhiljaa nousivat, kehitys kulki omaa latuaan ja siksipä ensimmäisten silmät ovat jo auenneet ja ensimmäisiä varmoja askeleita tapaillaan päivä päivältä tukevammin. Nyt jo hymyilyttää :-)

Nämä pienokaiset ovat leimautuneet ihmiseen jo varsin kovasti, liekö syynä antamamme lisäruokinta vai muu hoito, mutta konkreettisen esimerkin tästä saimme kun tyttäremme halusi nukkua yhden yön pentuhuoneessa. Tuota tytön pyyntöä hetkisen pohdittuamme suostuimme, onhan tyttö osoittanut hyvinkin asiallista käyttäytymistä kaikkien eläinten, niin aikuisten koirien, pentujen ja kuin myös hevostenkin kanssa ja loppujen lopuksi pentulassa kun asiat ovat jo hyvin. Hertalta tulee maitoa ihan hyvin ja pennut ovat tyytyväisiä. Miksipä emme sitten antaisi tytölle mahdollisuutta osallistua kun sitä itse haluaa? Tuona yönä tyttö heräsi siihen että joku puskee häntä poskeen, oli unisena jutellut että mitä se Hertta siinä touhuaa, että seuraako vailla sitä ollaan..? Samalla kuitenkin kummastutti että miten Hertan kuono nyt noin pieni onkaan.. kunnes tajusi että ensimmäinen pentu oli päättänyt lähteä laajentamaan maailmaansa ja etsimään parempaa yösijaa. Niinpä se oli ottanut suunnaksi tytön tyynyn ja aivan posken viereen olisi ollut päästävä yösijaa hakemaan. Siinäpä yö jonka tyttö muistaa lopun ikänsä ja hyvä niin.

Mitäpä sitä enää muuta kuin kuvia, nehän kai aina eniten kiinnostavat..? Siispä sekalaisia kuvia koko matkalta syntymästä tähän päivään, olkaapa hyvä!

13.11


15.11


16.11


17.11 (täplät pentujen selkämyksissä ovat kynsilakkaa erottamisen helpottamiseksi)





20.11



22.11





26.11


29.11


Ja uusimmat tältä päivältä, 30.11






Palaamme tänne uusien kuvien ja kehitysvaiheiden kanssa useammin, sillä nyt uskomme kaiken päättyvän hyvin. Näkemiin siis ja seuraavaan kertaan..