Hyvää joulua!

Joko tämä(kin) vuosi loppuu!?

Vuosia sitten vanhemmat työkaverit kertoivat kuinka vuodet vierivät kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa kun itse vanhenee. Arvatkaas vain että uskoinko... no en tietenkään, pidin asiaa ihan mahdottomuutena. Vuosi kestää 365 päivää, tai 12 kuukautta, miten kukakin sen haluaa ajatella. Mutta onko sillä edes mitään väliä, mikäs siinä on ollessa, kunhan vain elää hetkessä ja nauttii kyydistä. Vaan kuinka onkaan nyt? Pakko on tunnustaa että päivät vaihtuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuodeksi siten että käytännössä ainoat pysyvät kiintopisteet ovat viikonloppuja. Jos on hetkisen lomalla, viikonpäivät menettävät merkityksensä samoin tein kaiken sen tekemisen keskellä, mikä jää normaalina arkena odottamaan niitä viikonloppuja jolloin on hetkinen vapaata.

Samoin on käynyt tälle blogille. Lisääntyneet työmatkat, kasvanut lauma täällä kotona, lasten harrastukset ja niin edelleen, syitä olisi vaikka kuinka jos niitä vain haluaisi kirjata. On vain niin paljon kaikkea muuta, että aikaa edes pienimmälle päivitykselle ei tahdo löytyä.

Siksipä yllätyin melkoisesti kun tänä aamuna totesimme päivän ohjelmiston olevan ennakko-odotusten vastaisesti tyhjän. Suurempi yllätys oli kuitenkin vielä tulossa, sillä kun kysyin lapsilta että mitäpä haluaisitte tehdä, niin poikamme ehdotti että "..mitäs jos päivittäisit blogia?".

Fiksu poika, tätä tilaisuutta ei passaa hukata tuumasin ja täällä ollaan, pitkästä, pitkästä aikaa.

Vuoteen on mahtunut paljon. Olemme tavanneet vanhoja ystäviä ja saaneet uusia niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. On niin paljon asioita josta täytyy olla kiitollinen ja nöyrä. Turha olisi yrittää käydä koko vuotta enää yksityiskohtaisesti lävitse, varsinkin kun alkuvuodesta on sentään muutama päivitys tehty. Siksi taitaa olla parasta poimia niistä tauon aikana tapahtuneista asioista ne parhaiten muistissa olevat asiat ja esittää ne kuvin ja lyhyin selostuksin.

Kesäkuu

Lyhyesti: Pennun tuoksuinen kesäkuu

Heinäkuu

Isompien pentujen tuoksua ja pihahommia (välillä samaan aikaankin..)

Minnin vierailu siskon + mummon luona

Ja erikoisnäyttelyssä kasvattiemme Rokin ja Martan saavuttama ROP ja VSP sijoitus

Elokuu

Pentujen muuttoa uusiin koteihin ja oman lauman muodostamista, Marttaa kiinnostaa ihan täysillä..

Syyskuu

Limingan näyttely pidettiinkin Oulussa, olimme siellä Hipun, Caran + poikansa Lucan kanssa.

Tämän jälkeen jatkoimme oman, uuden ja isomman lauman muodostamista. Hippuakin kiinnostaa ihan täysillä..

Lokakuu

Laumautumista edelleen, Martta pehmiää hitaasti mutta varmasti..

Pentueen sisarusten tapaaminen Lahden epävirallisessa pentunäyttelyssä, vain yksi puuttui porukasta.

Ja ensimmäiset kehäkokemukset, kuin toistona erikoisnäyttelystä, mutta vain nuoremmilla koirilla Toivo oikealla ROP ja Rey vasemmalla VSP.

Marraskuu

Jyväskylän näyttely, Petran ja Kertun yhteistyötä junior handler kilpailussa on aina ilo katsoa.

Kuukauden kohokohta! Roosa mummon syntymäpäivä, meidän seniori on nyt 10 vuotias!

Ja niistä matkoista, joskus niillä näkee kaikenlaista, kuten poroja..

tai revontulia..

tai muuten vain kauniita auringonlaskuja..

Joulukuu

Martta antoi vihdoin periksi, "tämä siis jää oikeasti meille..?"

Kyllä jää, ja kuten aina ennenkin, sopu sijaa antaa. Kaikki meidän omat kasvatit, yhdessä samalla petillä ja ihan omasta tahdostaan, voiko parempaa lopputulosta toivoakaan?

Tästä on hyvä jatkaa ja odottaa joulua, uutta vuotta ja uuden vuoden koitoksia. Kuulemisiin...

Passikuvausta

Vaikkakaan elämä pentujen ja useamman aikuisen koiran kanssa ei ole kovinkaan tylsää, on kasvattajien joskus haastettava itsensä, otettava härkää sarvista ja tehtävä mitä täytyy. Siksipä mekään emme antaneet periksi heti ajatuksen päähän juolahtaessa, vaan tartuimme reippaasti kameraan jotta saisimme edes jonkinlaiset kasvokuvat teille nähtäväksi. Tulokset ovat tässä:

1. Poika

2. tyttö

3. poika

4. tyttö

5. tyttö

6. poika

7. tyttö

Jotta nähtävää olisi vielä enemmän, ja että se olisi mieluisampaa kuin pelkän kuvan katsominen, tallensimme pentujen ensimmäistä ateriaa muidenkin nähtäväksi.

Syöminen onnistui mainiosti, tosin se oli tietysti vähän sottaista, mutta jokainen tiesi että mistä tässä hommassa on oikein kyse.

Ja sitten syönnin jälkeen maistui uni. Tällä tummalla pojalla on itsetunto kohdallaan ja uroksen elkeet ihan pienestä pitäen!

Pentujen kuvaaminen muuttuu vielä astetta haasteellisemmaksi siinä vaiheessa, kun yritetään saada kaikki pennut samaan kuvaan, samaan aikaan. Koirakuiskaajan tehdessä parhaansa jotta saisi virkeimmätkin rauhoittumaan..

... pentua ei vaan nukuta, vaan se päättääkin tutustua itseoppineen koirakuiskaajan peukaloon.

Ja kun olet saanut muutaman jo onnistuneesti uneen..

.. huomaat että selkäsi takana eräs vastarannan kiiski kävi vastalauseeksi nukkumaan kameran hihnan päälle.

Vielä viimeinen tuutulaulu...

.. ja sinnikkyys kantoi lopulta hedelmää!

Seuraavaan päivitykseen meneekin nyt tovi, sillä pennuntuoksuinen loma on ohitse ja paluu arkeen on edessä. Samalla kun arki alkaa, blogin vastuullinen päivittäjä joutuu hetkeksi työmatkalle ja kuulumisten päivittäminen tapahtuu kotiin jäävien joukkojen toimesta facebookissa.

Mutta, ensi kerralla onkin sitten ohjelmassa ensimmäistä ulkoilua ynnä muuta mukavaa. Ensi kertaan siis..!

Todellinen äitienpäivä

Äitienpäivänä 8. toukokuuta se sitten tapahtui, Harambee's G-pentujen syntymä. Samalla kuin Yodasta tuli äiti, tuli meidän Carasta mummo ja samalla käännettiin uusi lehti rodun Suomalaisessa historiassa, nimittäin ensimmäistä kertaa Suomessa syntyi pennut Suomessa syntyneelle nartulle. Tässä tapauksessa vieläpä itse kasvatetulle nartulle jolla me itse pääsimme jatkamaan omaa kasvatustyötämme. Tarvinneeko sanoakaan kuinka kiitollisia olemme siitä millaisen sukulinjan alunperin saimmekaan? Mukaan on toki vuosien varrella mahtunut surua ja murhettakin, mutta nyt iloitsemme seitsemästä pontevasta pennusta, kolmesta pojasta ja neljästä tytöstä.

Ponteva voi olla melko hyvä vertaus, sillä kun uni loppuu, on meno sen mukaista..

Silmätkin ovat jo suunnilleen auki, eli pian kehitys hyppää huomattavan harppauksen ja pentulaatikko jää auttamatta aivan liian pieneksi. Silloin koittaa muutto kodinhoitohuoneeseen, koska sieltä on huomattavasti helpompi ulospääsy takapihalle sisäsiisteyden oppimista varten. Sitä odotellaan rauhassa ja nautitaan tästä hetkestä pienten pentujen kanssa, kun vielä hetken ovat pieniä.

Ovat muuten meidän kennelin ensimmäiset kesäpennut! Tähän saakka aina taisteltu viimaa, lunta ja pakkasta vastaan, mutta nyt odotetaan innolla sitä että mitä pennut pitävät ulkoilusta kun sen aika koittaa.

Kastanjoita ja kavereita

Kevään etenemisen myötä myös Saksan matkamme tulokset alkavat näkyä. Lapset seuraavat äärimmäisellä kärsivällisyydellä kastanjoiden kasvua, joista täytyy todeta että hämmästyttävän nopeasti ne kasvavatkin! Ilmeisesti keittiömme ikkunalla on juuri sopivan lämmin ja valoisa paikka niiden tarpeita ajatellen.

Toiseksi Yodan tiineysultran tulos... ja siinä niitä nyt on. Pienen pieniä grossen alkuja, joidenkin perheiden tai ihmisten parhaita ystäviä.

Tällä hetkellä on menossa viikko numero 5, eli vielä on viikkoja mentävänä ja päiviä odotettavana. Seurailemme tilanteen etenemistä ja päivitämme blogia aina silloin tällöin.