Miltä se maailma näyttääkään..?

Jihuu, nyt on taas yksi etappi pienen grossen elämässä saavutettu, sillä silmät ovat auenneet! Vielä on turhan aikaista sanoa silmien väristä sen kummempaa, sillä sinisiltähän ne kaikki vielä tässä vaiheessa näyttävät. Tai ehkä on väärin sanoa sininen, koska ne ovat sellaiset... niinkuin jotenkin värittömät, jos niin voi sanoa. Jostain syystä väritkin ovat sellainen asia joista voi perheen kesken tulla leikkisää väittelyä, toinen sanoo väriksi lila johon toinen sanoo että eipäs kun purppura tai violetti, samalla kaavalla kun mennään niin onko vaaleanpunainen sama kuin pinkki..? Tämäkin asia tuli ajankohtaiseksi kun laitoimme pennuille pannat helpottamaan niiden erottamista, mutta nyt sitten menemme sekaisin pennuista koska puhumme samasta väristä eri nimellä...

Kehitys on ollut huimaa, pesueen pienimmätkin painavat jo yli 1,3 kiloa. Saapa nähdä minkälaisia "mörssäreitä" näistä oikein kasvaakaan.... ;-)  Pentulaatikko käy ahtaaksi Kertulle ja pennuille, joten huomisen ohjelmassa on muutto. Tosin se koskee vain pentulaatikkoa, sillä pennut asuvat vielä samassa huoneessa, mutta saavat sinne lisää tilaa jossa jaloittelun opettelua on hyvä jatkaa.

Tässä kuvia kahden viikon ikäisistä pennuista, silmien kera, olkaa hyvä!

pentu nro 1. tyttö ja kultainen panta

pentu nro 2. poika ja vihreä panta

pentu nro 3. poika ja sininen panta

pentu nro 4. tyttö ja punainen panta

pentu nro 5. tyttö ja lila panta

pentu nro 6. tyttö ja vaaleanpunainen panta

pentu nro 7. poika ja keltainen panta

Laitetaanpa lopuksi jotain mistä ei voi mennä sekaisin, sen verran selvä on sukupuolen mukanaan tuoma ulkonäkö. Tätä kai voisi sanoa vanhempien viralliseksi yhteiskuvaksi, ja jos hivenen käyttää mielikuvitusta ja ajattelee mitä nämä kaksi ovat aikaan saaneet, odotamme mielenkiinnolla että kuinka kauniita näistä pennuista oikein tuleekaan...

Maailman nopein viikko

Wau, aika voi siis todellakin kulua kuin siivillä! Pennut täyttivät eilen viikon ja nyt uskallamme jo huokaista helpotuksesta. Painot ovat nousseet oikein mukavasti ja itse asiassa kaksi suurinta poikaa painaa jo yli kilon. Melkoisia marsuja ovat kaikin puolin ;-)

Emä voi oikein hyvin ja maitoa riittää, nyt seurailemme kasvua, kehitystä ja sitä että millaisiksi nämä kasvot tulevat tulevien viikkojen aikana muodostumaan..

1. pentu, tyttö

2. pentu, poika

3. pentu, poika

4. pentu, tyttö

5. pentu, tyttö

6. pentu, tyttö

7. pentu, poika

Vain muutama uusi kuva

Kiitokset teille kaikille onnitteluista, Kerttu ei niistä paljoa ymmärrä mutta meidän mieltä ne lämmittävät. Tietääpähän että ei tänne ihan turhaan kirjoittele, vaan tätä tosiaan luetaankin! Nyt tällä kertaa jätetään kirjoitukset vähemmälle ja annetaan kuvien puhua puolestaan.

Pojat:

Tytöt:

Ja kaikki yhteensä:

Nyt alkaa pentujen punnitseminen ja puhtaiden "petivaatteiden" vaihto, joten jatkamme taas paremmalla ajalla!

Kuvaamisen alkeet

Ei mennyt tämäkään päivä hukkaan, taas tuli opittua jotain uutta. Tai no ehkä ei tullut uutta, mutta ainakin jotain palautui kirkkaana mieleen. Eli, kun otat valokuvia, kiinnitä hivenen huomiota taustaan.
Viron näyttelymatkalta ostamamme alusta on pentulaatikossa erittäin hyvä, se on lämmin ja sen päällä pennut pysyvät kuivina, mutta väritys ei auta grossen pentujen kuvaamista yhtään...

Puhutaanpa välillä ihan asiaa, totuus on se että kuvaaminen on ollut täysin toisarvoinen seikka. Muutama kuva on otettu sillä aikaa kun Kerttu on ulkona happihyppelyllä, muuten tilannetta on tietoisesti rauhoitettu ulkoisilta ärsykkeiltä. Kaikelle on aikansa ja juuri nyt on aika huolehtia siitä että kaikkien pentujen painot lähtevät tasaisesti nousuun ja että Kertulla on kaikki hyvin. Emmeköhän me ehdi kuvaamaan ihan tarpeksi vielä myöhemminkin.

Tässä kuitenkin nähtäväksi muutama sekalainen otos.

Suukko äidille

Ystävät hyvät, odotus on ohitse! Ensimmäinen (epä)virallinen yhteiskuva, olkaa hyvä:

Kerttu on ollut aivan mahtava! Viime yön ja tämän päivän sinnikkään puurtamisen tuloksena 3 urosta ja 4 narttua. Yksi pentu oli ikäväksemme pieni enkeli jo syntyessään, mutta joskus luonto tekee asioita joille me ihmiset emme voi mitään, ne surullisetkin asiat on vain hyväksyttävä vaikka ne kuinka haikealta tuntuvatkin. Nyt me lepäämme, kuuntelemme pentulaatikosta kantautuvaa tuhinaa ja nautimme näistä mitä meillä on.

Palaamme piakkoin...

... me odotamme... ja odotamme... ja odotamme...

Tarinamme prinsessa ON jo suuri, nyt se täytyy todeta jo itsekin. Kuva ei koskaan kerro koko totuutta koska ympärillä ei välttämättä ole hyvää kiinnekohtaa mihin saisi verrattua, mutta laitetaan yksi otos silti nähtäville. Kaikki Kertun tuntevat tietävät että tarinan prinsessa on melko siro kauttaaltaan, mutta kuitenkin eilen illalla otettu "ilmakuva" näytti tältä.

Muuten meillä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. No toki viime yö meni jo enemmän ja vähemmän valvoessa, mutta se oli vielä pelkkää harjoitusta. Tänään on ollut rauhallisempaa ja hyvä niin, saapahan prinsessa levätä ja kerätä voimia tulevaan koitokseen.

Pentulaatikko on prinsessan toimesta sisustettu uudelleen moneen kertaan, mutta silti se kaikista paras lepopaikka löytyi sohvalta, oman perheen jäsenten vierestä. Roosakin muuten aloitti juoksun sopivasti juuri nyt. Livahti pentuhuoneeseen aiemmin tässä viikolla ja valloitti pentulaatikon juuri sen näköisenä että "...jos tämä on minua varten, en todellakaan muistanut että tämä olisi ollut näin iso..?"

Ja odotus vain jatkuu...

Iltasatu viikon keskelle

Heippa ja tervehdys teille, arvon lukijat ja blogimme seuraajat! Olemme taas olleet hiljaa pidempään kuin olisi teitä kohtaan kohteliasta olla. Tällä(kin) kertaa meillä on siihen ihan oikea syy. Painimme edelleen pienten ATK ongelmien kanssa, mutta onneksi ne eivät enää ole ihan niin vakavia kuin edellisellä kerralla. Tämän lisäksi me olemme (oikeastaan kirjaimellisesti...) purreet kynsiä ja antaneet ajan kulua, ja nyt vihdoin olemme saavuttaneet sen pisteen että meillä on teille uutisia! Toki uutisen voisi kertoa hyvinkin suorasti ja turhia kiertelemättä, mutta katsotaanpa minkälaisen iltasadun siitä tälle illalle saisi...

Olipa kerran poika nimeltä Syltty. Virallisestihan pojan nimi on Jolly Jocker von der Dorfquelle, mutta ainakin täällä meillä päin kaikki tuntevat hänet kutsumanimeltään ja hyvä niin. Syltty on varsin menestynyt, voittaja titteliä, valion arvot useammasta maasta, ja onpa hänet valittu jopa vuoden grosse urokseksi kolmena vuonna peräkkäin! Kaikki tämä menestys ei kuitenkaan ole poikaan vaikuttanut, vaan hän on vähintään yhtä tunnettu leppoisasta ja varmasta luonteestaan kuin myös näyttävästä olemuksestaan. Ja mikäpä tällaisella olemuksella on suosiosta nauttia...

Mutta iltasatu ei tietenkään ole täydellinen ilman tarinan prinsessaa. Tätä tarinan etenemisen kannalta hyvin tärkeää roolia esittää... kukas muu kuin meidän oma Kerttu. Kerttu on myös ehtinyt oman osuutensa maailman menoista katsastaa, suomen muotovalion arvo, saavuttanut ensimmäisenä grossena virallista tulosta tottelevaisuudesta ja valittiinpa Kerttu vuoden 2011 grosse nartuksikin. Mutta eipä ole nuo tapahtumat Kerttuunkaan vaikuttaneet, hyvin on neiti ollut oma avoin itsensä.

Kuten kaikki tietävät, joskus saduissa käy niin että poika tapaa tytön, tai että tyttö tapaa pojan, niin tai näin, jompikumpi kiinnittää huomiota toiseen. Mitäpä mahtaa tuolla hetkellä päässä pyörähtää?

No niinhän siinä käy että asiat johtavat toiseen ja se tunteiden palo... se on jotain aivan uskomatonta!

Mutta kuinka etenee tarinamme tästä eteenpäin? No nyt tässä vaiheessa alkoi Syltyn ja Kertun omistajilla se pitkä, pitkä odotus ja kynsien pureskelu jolta me teidät lukijat armeliaasti säästämme. Niin se nimittäin on että odottavan aika on pitkä, aivan liian pitkä... Siksipä hyppäämme tarinassa 28 vuorokautta eteenpäin ja katsomme tätä:

Vaan mitäpä kuvassa on? Erään hyvän ystävämme kirjoittamin, varsin kuvaavin sanoin: "OIH ja VOIH siinähän on selvästi (..ja hyvä mielikuvitus auttaa vain asiaa..) useampi sentti tomeraa grossen pentusta!"

No niinhän siinä oli ja voimme kertoa että tämän kuvan näkeminen ei auttanut prinssin ja prinsessan perheiden odottavia tuntemuksia yhtään, päinvastoin. Päivät kuluivat verkkaisesti madellen, toki kuvasimme prinsessaa aina välillä jotta osaisimme verrata ulkoista profiilia edellisiin kuviin ja hakea selvää merkkiä ja muutosta, ja tokihan jotain pientä muutosta alkoi vihdoin ajan kuluessa tapahtumaan.

Ja abracadabra! Sitten olemmekin jo eilisessä päivässä! Eilen olimme siinä tilanteessa että tilanne prinsessan sisällä oli tämä:

Ja taas tänään ulkoisesti katsottuna prinsessa näyttää tältä:

Nyt tulee tämän illan tarinan loppusanat. Satu on tänään kestänyt 58 vuorokautta ja odotamme arkemme muuttuvan melkoisen radikaalisti piakkoin. Jo nyt seuraamme prinsessaa tiiviisti ja etsimme merkkejä alkavasta synnytyksestä, mutta vaikka olo on jo aika tukala, oikea aika ei ole vielä. Siispä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa odottamista, luonto sitten ilmoittaa kun oikea aika koittaa. Ja nyt kun me kerroimme tämän uutisen, te hyvät ystävät odotatte todennäköisesti tuloksia kanssamme :-)

Mutta jotta tarinan kesken jääminen ei jäisi vaivaamaan, otetaan lopuksi pieni loppukevennys. Mitäpä tuumaa Cara tästä kaikesta tohinasta mitä meillä on ollut? On tehty pentulaatikkoa, mittailtu tavaroiden kokoja ja mietitty niiden sijoitusta, toisin sanoen eletty mukana lähestyvässä synnytyksessä ihan täysipäiväisesti. Niin se vastaus, Cara ei ole tuumannut juuri mitään...

Toivottavasti ensi viikolla meillä olisi monta iloista pientä uutista teille kerrottavaksi, heippa sinne saakka!