Onnea Roosan C pennuille!

Paljon onnea C- pennut! Ensimmäinen vuosi elämästä on nyt täynnä, toivomme että niitä tulee vielä monia lisää.

Näin pieniä ja rauhallisia te olitte ihan pienenä, juuri syntyneinä...

Ja tällaiselta se näytti kun yritimme ottaa teistä ryhmäkuvaa...  ;-)

Eli ainakin vauhtia teillä oli tarpeeksi jo pienenä. Toivottavasti olette vieläkin iloisia ja vauhdikkaita, mutta hivenen enemmän aikuisemmalla tavalla! Kaikkea hyvää toivottaa syntymäkodin väki.

Koko lauman viimeinen viikko

Voi itku ja kyynel, tämän lauman viimeinen yhteinen viikko on alkanut! Aika juoksee niin nopeasti, vasta nämä olivat sellaisia pieniä pötkylöitä jotka eivät juuri edes liikkuneet ja nyt ne jo kohta lähtevät pesästä. Nyyh sentään...! No näin sen toisaalta kuuluukin mennä. Kerttu vierottaa päivä päivältä enemmän, mutta jaksaa silti vieläkin huolehtia ja hoivata, hyvä emä on Kerttu ollut kaikin puolin. Mitään negatiivista ei ole vastaan tullut.

Käytiin muuten pentujen ja Kertun kanssa tarkastuksessakin. Kehuja saatiin siitä kuinka tasainen pentue on kaikin puolin, pentujen painot ovat hyvin tasaisia ja muutenkin eroavaisuudet ovat hyvin pieniä. Hyvää työtä Kerttu ja Syltty! Ja se että on käyty tarkastuksessa, tarkoittaa tietysti myös sitä että nyt pennuilla on nimet. Kirjaimena meillä oli tällä kertaa D ja koska jokainen näistä ipanoista on pienen pieni jalokivi, tuloksena monta pientä timanttia:

pentu nro 1. Tyttö ja kultainen panta, Harambee's Delicate Diamond

pentu nro 2. Poika ja vihreä panta, Harambee's Daring Diamond

pentu nro 3. Poika ja sininen panta, Harambee's Dynamite Diamond

pentu nro 4. Tyttö ja punainen panta, Harambee's Dazzling Diamond

pentu nro 5. Tyttö ja lila panta, Harambee's Divine Diamond

pentu nro 6. Tyttö ja vaaleanpunainen panta, Harambee's Dreamy Diamond

pentu nro 7. Poika ja keltainen panta, Harambee's Debonair Diamond

Ja vielä kaikille nähtäväksi kuvatervehdys pentujen isän kotoa. Meidän pienet tähdet Suomen pieneen grosse kantaan, olkaa hyvä!

Muista tapahtumista täytyy mainita Roosan pojan, Kuopion Topin vierailu. Topi saapui Jyväskylään "isoveljensä" Vilin näyttelymatkan myötä ja onneksemme huoltojoukoilta liikeni aikaa myös meillä vierailuun. Vieraita sattui vain juuri sillä hetkellä olemaan hivenen normaalia enemmän, joten kovin syvällisiä keskusteluja emme sillä kertaa ehtineet käymään, mutta kiitos kuin kävitte! Roosakin tykkäsi poikaa tervehtiä.

Roosakin muuten täytti juuri kokonaiset 6 vuotta! Onneksi olkoon meidän ikinuorelle Roosulille! Tästä se meidän yhteinen polkumme silloin aikoinaan alkoi...

Ja sitten lopuksi, me saimme haasteen. Kyseessä on LIEBSTER- haaste, josta meillä ei ollut pienintäkään aavistusta ennen sen saamista... ja sen lisäksi vielä pyydettiin kuvatuksia pennuista. No juu, tuo kuva juttu on suhteellisen helppo hoitaa, mutta tämä haaste saattaa osoittautua hivenen haasteellisemmaksi... Täytyy perehtyä asiaan ja sitä tehdessä laittaa niitä sekalaisia pentukuvia nähtäväksi. Tällä kerta ei sitten sen kummempia loppusanoja ole kuin että tässä niitä kuvia sitten tulee, olkaa hyvä!

Täysi vuosi ja täydet 5 viikkoa

Tajusimme juuri että blogimme täytti eilen kokonaisen vuoden! Ensimmäinen kirjoitus tallentui otsikolla "Tästä se alkaa..." keskiviikkona 2.11.2011 kello 20.06. Olisiko siis aika katsoa mitä kaikkea tämä kulunut vuosi pitää sisällään? Lukijoita on ainakin riittänyt hämmästyttävän paljon, yli 20500 lukijaa aivan ympäri maailmaa: Suomesta, Ruotsista, Yhdysvalloista, Venäjältä, Saksasta, Thaimaasta, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Ranskasta, Britanniasta, Israelista, Tšekeistä, Etelä-Koreasta, Japanista... Muitakin maita on toki tilastoon tallentunut, mutta tuossa ehkä ne yleisimmät. Vuoteen on mahtunut surua, mutta onneksi myös niin paljon iloisia asioita että yksittäistä kirjoitusta on tähän jo vaikea valita ja linkittää. Me emme voi kuin ihmetellä tätä suosiota, koska me emme edes kirjoita kielellä mitä maailmalla ymmärrettäisiin. Tai sitten se on niin että koiraihmiset ympäri maailmaa puhuvat jonkinlaista sanatonta samaa kieltä kansakunnasta välittämättä.

Esitämme teille, hyvät lukijat, mitä nöyrimmät kiitokset siitä että olette jaksaneet palata seuraamme katsomaan mitä laumallemme milloinkin kuuluu. Tuhannet kiitokset jättämistänne kommenteista, sillä niistä jokainen piristää päiväämme ja saa aikaan tunteen että emme kirjoita turhaan. Lupaamme että pyrimme pitämään tämän saman tyylin jatkossakin!

Ja sitten pentuihin, nehän taitavat kuitenkin kiinnostaa eniten..? Tänään pienten grosse pentujen elämässä tuli täyteen upeat viisi viikkoa, siis yli kuukausi! Jihuu, jipii!! Painot ovat edelleen nousseet oikein tasaisesti ja päivä päivältä pennut ovat enemmän ison grossen oloisia. Te jotka olette seuranneet meidän blogia jo pidempään, olette varmaankin nähneet meidän Caran tyylinäytteitä erikoisista nukkuma-asennoista? Kyllä ne osaavat jo nämä pienetkin...

Hassujen asentojen vastapainoksi alkaa jo sellainen rodunomainen arvokkuuskin huokumaan pintaan...

Ja saatiinhan me tänään ne viralliset 5-viikois kuvatkin, kaiken lisäksi oikein kahden kameran voimalla. Tuhannet kiitokset vierailusta sinne pentujen isän kotiin! Tässä ne nyt sitten ovat:

pentu nro 1. tyttö ja kultainen panta

pentu nro 2. poika ja vihreä panta (oikea elohiiri, kaikista vaikein kuvattava tänään...)

pentu nro 3. poika ja sininen panta

pentu nro 4. tyttö ja punainen panta

pentu nro 5. tyttö ja lila panta

pentu nro 6. tyttö ja vaaleanpunainen panta

pentu nro 7. poika ja keltainen panta

Pentujen kuvaaminen on siis kerta kaikkiaan haasteellista. Istutaan kuin pitäisi seisoa, seisotaan kun voisi välillä istua. Jos yritämme saada kasvokuvaa, linssiä kohden on takapuoli...joskus tuntuu siltä että ne tekevät kaiken tämän vain ja ainoastaan siksi, koska se on niistä kivaa! Ainakin tämä otos näyttää ihan siltä kuin pentu vinkkaisi silmää ja sanoisi, älä ota sitä vakavasti...  ;-)

Niinhän se on, ne ovat vain lapsia, eivät ihmislapsia mutta lapsia kuitenkin. Annetaan näiden olla ja leikkiä nyt, kyllä sitä ehtii aikuismaisesti käyttäytyä sitten myöhemminkin.

Ei kai taas...flunssa...

Siinäpä se tärkein jo otsikossa tuli mainittua... me olemme olleet kipeänä koko perhe. Siis ihan ensimmäiseksi sairastui meidän poika, sitten äiti, sitten tyttö ja viimeisenä tauti sai jalansijaa myös perheen isästä. Taudinkuvaan liittyi todella kova yskä, jonka lisäksi lapsilta tulehtuivat korvat ja isältä keuhkoputket. Olo ei kenelläkään meistä ole vielä ihan kunnossa oleva, mutta parempaan suuntaan jo mennään. Ja nyt kun kerran taas hereillä ollaan, päivitelläänpä hivenen muitakin kuulumisia.

Heti ensiksi täytyy onnitella meidän B- pentujamme, sillä tänään 31.10.2012 te täytätte 2 vuotta!

Niin se aika juoksee, vasta te olitte niin pieniä ja nyt te olette jo niin isoja.

Kaikkea hyvää ja pitkää ikää teille kaikille!

Ja sitten näihin uusiin, nykyisiin pentuihin. Kehitys etenee huimaa vauhtia, olemme siirtyneet kiinteään ruokaan ja kuten arvata saattaa, se ensimmäinen ruokailu ei ollut kovinkaan siisti toimenpide...

Mutta kuten yleensäkin, harjoitus tekee mestarin! Ja äkkiä opitaan myös pitämään puolensa, ettei vain kävisi niin että jäisi jostain ilman.

Tässä vaiheessa pentujen koko kasvoi ja liikkuminen lisääntyi siinä määrin, että pentulaatikon etuseinä piti ottaa pois. Ah sitä tilan tuntua ja vapauden kaipuuta!

Ja sitten taas syötiin... jostain kumman syystä tämän nuoren neidin pannan väri näyttää kumman tutulta... no toisille vain ruoka maistuu vähän paremmin kuin muille...!  ;-)

Äitiys on melkoisen kovaa hommaa ja vaatii välillä varmasti pitkää pinnaa. Kerttu on kestänyt pentujen repimisen ja raastamisen mallikkaasti, vaikkakin välillä ilme kertoo kaiken oleellisen...

Ja nyt lähestymme vihdoin ja viimein nykyhetkeä ja tätä päivää. Ensiksi kysymys: Käsi ylos kaikki ne jotka ovat kuulleet kasvattajien puhuvan "keittiöpennuista"? No meillä on nyt täällä ihan oikeat keittiöpennut. Corgin pennut mahtuvat kasvamaan ja elämään alkutaipaleensa ihan hyvin siinä yhdessä makuuhuoneessa minkä te meillä vierailleet olette nähneet. Toki siis pennut saavat muuallakin olla! Ne elävät normaalisti perheen mukana siinä missä muutkin koirat. Oleskellaan olohuoneessa ja keittiössä, syöntiä harjoitellaan keittiössä tai olohuoneessa ja ulos opettelu sujuu hienosti olohuoneesta takapihalle johtavasta ovesta, mutta yöt mahdutaan asumaan ihan hyvin samassa huoneessa koko ajan. Mutta nämä grosset kun kasvavat hivenen isommaksi jo täällä meillä. Hädät alkavat olla jo sen kokoisia että me teimme arkeamme (lue siivousta..) helpottavan ratkaisun. Keittiön laminaattilattia väliaikaisesti täysin peittoon muovimatolla ja matala väliseinä keittiön ja olohuoneen väliin. Ei mikään varsinainen kaunistus, mutta toimii! Täysin näkemättä ostettu muovimatto osoittautui oikein hyväksi lattiamateriaaliksi, ei ole yhtään niin liukas kuin mitä voisi kuvitella. Siinä on pentujen hyvä tepastella!

Lisäksi kodinhoitohuoneen laattalattia peitettiin muutamalla matolla ettei pienet tassut liukastele sielläkään. Nyt pennuilla on koko keittiö ja kodinhoitohuone käytössään ja ulos päästään nopeasti menemällä kodinhoitohuoneesta pesuhuoneen lävitse takapihan terassille ja sieltä alas lumiselle nurmikolle. Nopeaa, helppoa, tukevan alustan myötä turvallista pienten pentujen kehittyville nivelille ja mikä ennen kaikkea, sisällä on helppo siivota! Kaiken tämän lisäksi muutto keittiöön lisäsi pentujen leikkisyyttä, kai se on mukava olla kun saa käyttöönsä enemmän tilaa jossa voi leikkiä esimerkiksi piilosta. Joskus vain uni yllättää kesken leikin...

Uusia perhe-ehdokkaita onkin jo vieraillut jonkun verran ja halukkaita ihastelijoita liittyy joukkoon jatkuvasti. Mikäs siinä, aina saa kysyä mahdollisuutta vierailuun, mutta ei saa loukkaantua jos emme voi ottaa vastaan. Täytyy muistaa että me teemme tätä kasvatusta lasten, perheen ja koirien ehdoilla. Kerttu, joka ei ennen ole juurikaan haukkunut, ottaa kaikki vieraammat ihmiset vastaan selvästi reagoiden, joten otamme myös hänet huomioon ja annamme hänelle mahdollisuuden hengähtää vierailuiden välissä. Mutta kuten sanottua, aina voi kysyä, se ei maksa mitään!