Talvi ilman lunta

Harvinaisen lämpimän, märän ja pimeän joulukuun jälkeen saapui talvi ja pakkanen. Toisaalta ihan kiva ja mukava juttu, sillä ulkoa tulevan lian määrä on käytännössä pyöreä nolla. Mutta sitten taas toisaalta, kun kotona on vielä 4 pentua täynnä energiaa, ei kova pakkanen ole se kaikista mieluisin asia. Kun mittarin lukema on tämä, tietää jo ulos mennessään että takaisin sisälle tullaan hyvin pian.

Onneksi joskus luonto on suopea ja tilanteet muuttuvat nopeasti, seuraavana päivänä tilanne lämpötilan suhteen olikin jo aivan toinen.

Ja koska lämpötila oli suorastaan siedettävä, uloshan sitä oli heti päästävä. Ja tämä koski samalla tavalla aivan kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin. Se että lunta ei ole juuri nimeksikään, on toisaalta juuri nyt oikein mukava asia. Roosankin on huomattavasti mukavampi kulkea metsissä ristiin rastiin, kuin yrittää kahlata jotain puolivalmista, upottavaa polkua.

Roosan leikkaus on koskettanut muutamia lukijoitamme ja hänen tilanteestaan on oltu huolestuneita. Leikkaukseen liittyen voimme kertoa että Roosa voi oikein hyvin, negatiivisena seikkana se että saimme poistettujen pattien tulokset patologilta ja ne olivat ikäviä, patit olivat valitettavasti pahanlaatuisia. Vaikka ikävä tulos pysyy mielessä ja vaivaa silloin tällöin, emme kuitenkaan anna sen varjosta päiväämme liikaa, vaan elämme jokaisen päivän kuin ennenkin. Roosa on vielä täällä luonamme ja toivomme että niin tulee jatkumaan vielä kauan! Ei pidä sairastaa etukäteen, vaan nauttia rakkaan lemmikin seurasta silloin kun siihen on vielä mahdollisuus. Ei väliä onko kyseessä kissa, koira, kani, marsu vai mikä, mutta jokainen lemmikki on vähintään sen arvoinen!

Sitten muihin asioihin ja kuten arvata saattaa, pennuthan ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Neljä jo ei enää ihan niin pientä pentua meiltä löytyy edelleen. Korkeuttakin alkaa olla jo huomattavasti enemmän kuin nyt esimerkiksi Roosalla.

Ja koska kovan pakkasen vuoksi jouduimme viettämään paljon aikaa sisällä, sitä energiaa ja pentumaista virtaa on aivan tarpeeksi. Tässä muutamat tyylinäytteet ulkoulun lomasta...

Myös sellainen pilkahdus "grossemaisesta" arvokkuudesta ja tyylikkyydestä alkaa nousta esille, tässä Lillin tyylinäyte.

Lopuksi (jälleen kerran) asiaa tietokoneisiin liittyen... Saimme viime viikolla facebookin välityksellä tietää että eräs meihin sähköpostitse yhteyttä ottanut henkilö ei koskaan saanut meiltä vastausta. Tällä kertaa vika ei onneksi ole meidän omassa koneessamme, vaan jossain muualla sillä lähetimme vastauksemme samoin tein uudelleen, eikä sekään viesti mennyt perille. Toisin sanoen, jos olette lähettäneet meille sähköpostia gmail osoitteeseemme ettekä ole koskaan saaneet vastausta, pyydämme teitä lähettämään viestinne uudelleen. Uskomme että meille lähetetyt viestit tulevat perille tuonne gmail osoitteeseen mutta meidän vastauksemme eivät tavoita kaikkia, lieneekö syy sitten roskaposti suodattimien asetuksissa tai vastaavissa, emme voi tietää. Niin ja mainitsimme tuon facebookin, meidät löytää nykyään myös sieltä: https://www.facebook.com/kennel.harambees

Vanhuus ei tule yksin

Joskus tuo otsikon sananlasku pitää niin täydellisesti paikkaansa, että oikein pahaa tekee kun sitä tarkemmin ajattelee. Meillä kävi niin että tuon ajatelman kohteeksi joutui laumamme vanhin, Roosa. Huomasimme Roosaa hoitaessa että yhden nisän juureen oli ilmestynyt kovahko patti, lähemmin tarkastellessa löytyi vielä toinenkin. Pentujen rokotusaika oli sopivasti jo ihan käsillä, joten otimme rouvan mukaan. Toki olimme varoittaneet eläinlääkäriä etukäteen pienestä lisätyöstä jotta osaavat ottaa ylimääräisen potilaan huomioon aikatauluissaan. Diagnoosiksi tuli nisäkasvaimia 2 kappaletta ja hoitosuositukseksi kasvaimien poisto ja sterilisointi. Mikäpä siinä tilanteessa muukaan auttaa kuin kuunnella mitä lääkäri sanoo. Nyt meillä on sitten kotosalla yksi pieni toipilas, joka saa kaikista eniten huomiota ilman että siitä tarvitsee kilpailla kenenkään kanssa. Luulisi että Roosa olisi kipeä, mutta jotenkin tuntuu että vanhus ottaa tilanteesta irti kaiken minkä vain saa ja nautiskelee täysin siemauksin! Näkymä on nimittäin tällainen kun vain hetkosen mammaa kaulalta rapsuttelee...

Koska Roosa on toipilas, olemme pyrkineet rauhoittamaan tilannetta kotosalla siten että ylimääräistä hulinaa olisi mahdollisimman vähän. Pakko tunnustaa että välillä se onnistuu, välillä taas ei. Pennut osaavat olla suorastaan hämmästyttävän hurmaavia vieraiden läsnäollessa ja esitellä esimerkiksi kaikki parhaat asennot nukkumiseen, tähän tyyliin:

Ja sitten kun on levätty, menoa on sen verran reippaasti että terävien kuvien saaminen on hivenen haasteellista. Toisaalta on onni että tämä talvi on suorastaan hämmästyttävän lämmin, pentujen kanssa on voinut viettää aikaa ulkona ja purkaa ne suurimmat virtapiikit siellä.

Toki välillä, ulkoilun lomassa, onnistuu jokunen kuvakin.

Ja sitten kun on tarpeeksi kauan touhuiltu, onnistuu loppujen lopuksi tämän hetken yhteiskuvakin, tältä nämä (uusia koteja odottelevat..) pennut tällä hetkellä näyttävät.

Vielä loppukevennykseksi tilanne Eerikan "The Batgirl" nenän suhteen. Merkki on vielä tunnistettavissa, mutta päivä päivältä huonommin. Nyt sen näkeminen vaatii jo huomattavasti enemmän mielikuvitusta kun aiemmin, mutta toisaalta ehkä se on parempi niin...  :-)

Hyvää Joulua! Merry Christmas!

Koira 2013, Helsinki 13. - 15.12.2013

Suomalaisen "koiranäyttelykauden" huipentuma ja itseoikeutettu kohokohta lienee vuosittaiset Voittaja- koiranäyttelyt. Tänä vuonna ne pidettiin viime viikonloppuna, 13. - 15.12.2013 nimellä koira 2013. Jotain tapahtuman koosta kertoo jo sekin että yhtenä viikonlopuna (kolmen päivän aikana) tapahtumassa vieraili 50 000 kävijää ja 23 000 koiraa, näillä luvuilla tuo kyseinen viikonloppu oli vieläpä maailman suurin koiratapahtuma! Lisää tapahtumasta tätä linkkiä seuraamalla: http://www.koira2013.fi/   Information available also in English / Swedish

Titteleitä oli jaossa jokaisena päivänä, perjantaina Helsinki Winner 2013, lauantaina Nordic Winner 2013 ja sitten sunnuntaina Voittaja 2013. Huomioitavaa lienee se että joka päivä on itsenäinen näyttelypäivä, joten myös tuomari on eri  kuin muina päivinä. Meidän kasvateistamme oli titteleitä havittelemassa Roki Keravalta ja Martta täältä meiltä itseltämme. Rokin aloittaessa oman kilpailu-urakkansa jo perjantaina, Martan huoltojoukot olivat vielä sen päivän töissä joten matkustaminen lähemmäksi kilpakenttiä tehtiin vasta perjantaina pimeän jo laskeutuessa. Tosin Martan huoltojoukot jäivät jo täältä kotoa lähtiessä hieman normaalia pienemmiksi, sillä kotiin jääneet lapset ja muut koirat (varsinkin pennut..) pakottivat huoltojoukkojen toisen osapuolen jäämään talonvahdiksi. Onneksi mukaan lähti Martan velipuoli Jedi oman huoltajansa kanssa, joten leppoisa matka kohden Espoota ja hotellia saattoi alkaa. Ja mikäs siinä oli hyvillä mielin matkatessa kun ennen starttia saimme tiedon Rokin ensimmäisen kilpailupäivän tuloksista, Rokin titteleihin kun oli juuri liitetty saavutus Helsinki juniorivoittaja 2013!

Lauantaina kilpailun syövereissä pyörähtelivät sitten kaikki kolme ja menestystäkin tuli.

Roki, Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013
Martta, Pohjoismaiden juniorivoittaja 2013
Jedi, rotunsa paras

Sunnuntaina ilmassa oli jo ehkä hivenen väsymystä ja kotiinlähdön tunnelmaa, mutta ilmeisesti tuomarit silti pitivät näkemästään.

Roki, juniorivoittaja 2013
Martta, juniorivoittaja 2013

Rokin menestys oli siis varsin huikea, 3 näyttelyä, 3 titteliä! Siksipä kasvattajina meillä on suuri ilo ja kunnia esitellä teille:

HeJW-13 PMJV-13 JV-13 HARAMBEE'S DARING DIAMOND, "Roki"

Paljoa heikommaksi ei Martta veljestään jäänyt, 2 näyttelyä, 2 titteliä. Joten ihan yhtä suurella ilolla ja kunnialla tahdomme esitellä teille meidän ihan ikioman Martan!

PMJV-13 JV-13 HARAMBEE'S DAZZLING DIAMOND, "Martta"

Kun Roki ja Martta olivat pieniä, me nukuimme muutaman viikon patjalla pentuhuoneen lattialla. Niin, emme tiedä onko se ihan tarpeellista (tai edes viisasta..), mutta se on meidän tapamme. Haluamme olla emän ja pentujen lähellä ihan siltä varalta että jostain syystä apuamme tarvittaisiin. Heräämme öisin kun pennut heräävät nälkäänsä, tai kun joku pennuista on vahingossa ryöminyt sen kriittisen matkan päähän emästä eikä mukamas enää löydä tietään takaisin ja niin edelleen. Joskus tuollaisina öinä kun oikein väsyttää, saattaa mieleen hetkeksi juolahtaa että onko tässä mitään järkeä itseään näin rasittaa ja loppuun ajaa. Mutta nyt, kolmen arvostetun näyttelyn ja usean tittelin jälkeen tuntuu hyvältä, olemme tehneet hyviä valintoja ja olemme oikealla tiellä. Tuhannet kiitokset kaikille meitä oman matkamme varrella auttaneille ja neuvoneille, uskomme että tunnistatte itsenne kyllä... :-)

Carpe diem vastaan arki ja todellisuus

Aina silloin tällöin kuulee jonkun lainaavan tuota niin kuuluisaa lausahdusta, "Carpe diem, tartu hetkeen"! Ota hetkestä kiinni, käytä jokainen mahdollisuus hyväksesi. Älä turhaan luota tulevaisuuteen koska et ikinä voi tietää mitä se tuo tullessaan. Niin, kyllähän se kuulostaa hyvältä ja jotenkin niin, miten sen sanoisi... huolettomalta ehkäpä?

Mutta mitäpä tehdä sitten jos arki kiireineen on jo muodostunut sellaiseksi että tuntuu ettei edes olisi mitään muuta kuin juuri tämä hetki, ei ole aikaa eikä oikeastaan energiaakaan suunnitella yhtään pidemmälle tulevaisuuteen? Silloin on aika nykäistä jarrusta, pistää silmät kiinni ja huokaista syvään, ja meillä on juuri nyt tuollainen hetki. Tämä vuosi on ollut melkoisen koirapainotteinen ja vaikka kuinka olemme yrittäneet pitää lapset ja heidän tarpeensa listalla ylimpänä, omatunto kolkuttaa ja takaraivossa tuntuu sellainen pieni nipistys että perheen yhteistä aikaa pitäisi olla enemmän. Toki on mahdollista että lähestyvä joulu saa myös mielen herkistymään ja pohtimaan asioita laajemminkin, mutta totuus on tapahtumia ja menoja on esimerkiksi tänä syksynä ollut niin paljon että tämän blogin päivitykseenkään emme saa millään kaikkea mahtumaan. Siksipä emme sitä kovin seikkaperäisesti edes yritä tehdäkään. On kuitenkin tärkeitä asioita jotka olisi tullut muistaa ajallaan ja siksipä aloitamme Roosan pentueiden onnitteluilla.

Kautta aikain ensimmäinen virallinen Harambee's pentue täytti jo kokonaiset kolme vuotta 31.10.2013. Vaikka meidän kohdallamme luonto valtansa näyttikin ja sen myötä Biancan nuorena menetimmekin, voimme silti olla vilpittömän onnellisia teidän muiden puolestanne. Iloksemme te voitte meidän tietojemme mukaan hyvin ja olette eduksi niin rodulle kuin myös meille kasvattajille. Kaikkea hyvää teille Doris, Kippari, Orvokki ja Viivi!

Ja tältä he nyt näyttävät:

Kippari viime keväänä

Roosa ja Orvokki viime äitienpäivänä

Doris tänä syksynä

Toinen Roosan pentue, Harambee's C- pentue saavutti aikuisuuden rajapyykin ja täytti 2 vuotta 21.11.2011. Kuinka nopeasti aika meneekään... Tuumimme Herttaa sijoittaessamme että teemme tuolloin mahdollisen satsauksen tulevaisuuteen. Nyt tuo aika alkaa olla käsillä ja jotenkin kuitenkin tuntuu että vastahan tuo päivä vasta oli! Tästä sitä maailmalle lähdettiin...

ja näin Hertta poseerasi Tampereella toukokuussa 2013

ja näin Nokialla muutamaa kuukautta myöhemmin elokuussa

Olemme myös saaneet terveisiä Jussilta Kajaanista. Paras kiitos mitä kasvattaja voi työstään koskaan saada, on se että kasvatin perhe on edelleen kiitollinen siitä omasta lemmikistään. Kiitos sinne teille kuvista ja kuulumisista. Tältä näyttää Jussi tänä syksynä

Kiitos ja terveisiä myös kaikille teille muille kasvattiemme omistajille, Topin perheelle Tornioon, Nuutin perheelle Kajaaniin, Hulin perheelle Rovaniemelle, toisen Topin perheelle Kuopioon, Lolan perheelle Ouluun ja myös Hertan ja Jussin perheille.

Jyväskylä KV näyttely 16.11.2013

Joskus käy niin että kasvattaja saa rakentavaa palautetta tekemästään työstä ja harkitsemistaan yhdistelmistä varsin yllättäen ja spontaanisti, tällä kertaa meillekin sattui käymään niin. Olimme ilmoittaneet Kertun ja Martan Jyväskylän näyttelyyn koska halusimme tietää mitä mieltä tuomari on suunnasta johon meidän mielestämme tulisi pyrkiä. Martta esiintyi kehässä ensiksi nuoremmasta iästään johtuen ja sai arvostelun joka oikeutti osallistumaan myös paras narttu kilpailuun. Kertun vuoro tuli ajallaan ja niinhän siinä kävi että paras narttu kilpailussa me olimme sitten vastakkain, perheemme isäntä Kertun kanssa ja emäntä Martan hihnan toisessa päässä. Tällä kertaa Kerttu veti pidemmän korren, mutta vain ja ainoastaan hiuksen hienolla erolla. Rotunsa paras kilpailussa taas vastassa oli Kertun oma poika Roki ja lopputulos oli täysin sama, Kerttu voitti. Kehän ollessa ohi, tuomari kehui Rokin ja Martan olemusta, turkkia, väriä, luustoa ja kun mainittiin Kertun olevan näiden kummankin emä, tuomari huudahti että nyt on menty jalostuksessa juuri oikeaan suuntaan! Pidämme palautetta arvossa ja koemme että olemme tehneet juuri niitä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan.

Ja nyt ihan viimeisimmät uutiset... Hulinamme jatkumiseen ja tuohon alussa mainittuun kiireeseen saattaa melkoisen vahvasti olla syynä se että Caran pennuista on vielä neljä narttua täällä meillä uusia koteja odottelemassa. Syy moiseen lienee meissä itsessämme, sillä emme ole heitä juurikaan aktiivisesti mainostaneet. Pakko tunnustaa että hauska on ollut seurata tämän lauman kasvamista ja kehittymistä, pienet eroavaisuudet niin luonteissa kuin myös olemuksessa tulevat hiljalleen esille ja samalla pienistä grosseista paljastuu joitain aivan uusia ulottuvuuksia. Vai mitä sanoisitte jos kertoisimme yhden tytön olevan ihan aito "Batgirl"! Jos ette usko, katsokaapa nenässä olevaa merkkiä...

Tai jos Erikan "alter ego" ei teitä hetkauta, yllättääkö yhden sisaren lähes kameleonttimainen kyky olla näkymätön ja maastoutua alla olevaan alustaan suorastaan uskomattoman hyvin. Toki pientä harjoittelua kyky vielä vaatii, tai sitten pitää opetella olemaan kokonaan alustan päällä vaikka kuinka sikeästi nukkuisikin.

No jaa, leikki sikseen. Erikan pigmentti tulee täyttymään ja batman logo tulee siitä katoamaan ja tämä toinen sisko ei taas hetken kasvettuaan edes mahdu kokonaisuudessaan tuolle alustalle. Näin on luonto määrännyt ja hyvä niin. Kaikista pienistä suloisista pennuista tulee isoja, aikuisia koiria ennen pitkää vaikka mitä tekisi. Nyt he kuitenkin vielä toistaiseksi mahtuvat kaikki tuolle alustalle ja nauttivat toistensa seurasta täysin siemauksin, siinä heidän on hyvä ja lämmin olla.

Päätämme päivityksen toivottamalla oikein hyvää ja leppoisaa joulukuun jatkoa kaikille lukijoillemme. Emme olisi koskaan uskoneet kuinka paljon lukijoita blogimme tulisi keräämään, toivottavasti ette ole turhautuneet harvoin tapahtuviin päivityksiin, vaan maltatte aina silloin tällöin vilkaista mitä uutta meille kuuluu. Seuraavaa päivitystä odotellessa otetaan rennosti ja nautitaan vapaa-ajasta aina kun sitä saatavilla on..!