sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Uusi lauma, uudet kujeet

Niin vain aika kuluu kuin siivillä, tältä meillä näytti vielä viime viikon keskiviikkona.



Mutta nyt tänä viikonloppuna kolme ensimmäistä pentua sai oman laumansa ja he muuttivat uusiin koteihinsa. Terveisiä vain Tornioon, Kajaaniin ja Kuopioon, me olemme tähän saakka tehneet parhaamme että teillä olisi mahdollisimman helppo alku uuden perheenjäsenen kanssa. Kertokaa sitten kuinka arki siellä uudessa kodissa lähtee sujumaan ja toivottavasti te ette unohda meitä myöhemminkään, sillä me emme unohda ketään teistä. Pennun luovuttaminen on varsin tunteikas tilanne, silmäkulmat tahtovat kostua ihan väkisin ja hammasta saa purra ettei ääni pettäisi. Asiaa helpottaa se, että uskomme jokaisen teistä tarjoavan hyvän ja turvallisen kodin.

Lauantaina ehdimme avartaa makujen maailmaa jälleen yhdellä uudella kokemuksella, lihaisalla possun luulla. Tästä suuri kiitos lähisukulaisille ja eräälle jo edesmenneelle possulle nimeltä Edward, pentujen reaktioista päätellen voi todeta että taisi "tehdä eetvarttia"...


Lisäksi tilanne toi esiin ennen näkymättömia luonne-eroja. Pentu joka oli aiemmin ollut sellainen vähän väritön, ei liian vilkas eikä liian laiskakaan, oli nyt niin herkun lumoissa että ajoi sisarukset pois samalta luulta!

Mutta mitäpä näille muille, vielä kotona oleville pennuille kuuluu? Ilmeisesti joukon vähentyminen otti myös pentujen henkisille voimille, sillä iltapäivä on ollut todella hiljainen. Pennut ovat nukkuneet vähän kuka missäkin ja talo on muutenkin ollut oudon hiljainen. Tämä oli iltapäivän yleisin näkymä.





Topi kakkoselle piti saada ihan oma nimi. Siinä missä me vanhemmat kannamme vastuun pentujen varsinaisesta hoidosta, lapset saavat osallistua näihin muihin hyvin tärkeisiin asioihin. Asioihin jotka saavat lapset tuntemaan itsensä tärkeäksi ja että hekin ovat päässeet mukaan vaikuttamaan. Lopputulos kuvastaa Topi kakkosen lauhkeaa ja leppoisaa olemusta melkoisen hyvin. Jos tiedätte animaation nimeltä Madagasgarin pingviinit, tiedätte myös kiltin ja kaikille ystävällisen hahmon nimeltä Alokas. Toki nimen voi siellä uudessa kodissa vaihtaa, sillä onhan se outoa jos aikuinen ihminen katselee metsään ja huutelee: Alokas, Alokas, tule tule... Mitä lie naapurit ja muut ajattelevat... Mutta kuitenkin, meillä on siis täällä kotona vielä Alokas, Nuutti, Lola ja Hertta. Tosin kaikilla on jo oma koti odottamassa ja muuttopäivätkin jo tiedetään, eli siinä missä toisissa kodeissa opetellaan elämää uuden perheenjäsenen kanssa, toisissa lasketaan päiviä milloin pienen pennun mentävä reikä elämässä tulee paikatuksi. Ystävät hyvät, malttakaa vielä hetki, me nautimme näistä vielä hetken ja sitten, hyvin pian, on teidän vuoronne.

3 kommenttia:

Estimat kirjoitti...

Kostuu silmäkulmt vähemmälläkin. Täälä silmät hikoaa jo tätä tekstiä lukiessa. Onnea jokaiselle pennulle uuteen omaan kotiin!

Anonyymi kirjoitti...

Topi "ykkönen" on asettunut hyvin taloksi, jääkaapin sijainti on kartoitettu ja "isoveljeä" kovasti nuttuuttaa, ei itke eikä etsi sisariaan, oikein reipas pentu! Terveiset ja kiitokset Kuopiosta Topin poppoolta :)

Jutta kirjoitti...

Tornion pojalle terveisiä että Kemissä asustaa kaks sosiaalista töppötassua jotka ovat aina uusille tuttavuuksille avoimia, jos samanhenkistä leikkikaveria kaipaa :)