Kovin voimakkaasti emme vielä tässä vaiheessa uskalla iloita, sillä onnen taivasta synkentää yksi hyvin tumma pilvi. Tuo tumma pilvi on tietoisuus siitä että Hertalta ei oikein tule maitoa. Tämä taas johtuu siitä, että Hertta jouduttiin useammankin syyn vuoksi torstaina keisarileikkaamaan. Vaikka tilanne tuntui alkuun hurjalta ja yhden pennun valkoinen karva oli jo värjääntynyt vihreäksi, tulimme kuin tulimmekin lääkäristä kotiin kaikkien kahdeksan, kolmen pienen poika- ja viiden siron tyttöpennun kanssa. Nyt keskitymme hetkeksi lisäruokintaan ja siihen että pystyisimme pitämään niin koko pesueen, kuin myös tietysti Hertan kunnossa. Tiedämme että osa teistä lukijoista on jännittänyt Hertan odotusta kanssamme ihan yhtä paljon kuin me itse, kiitokset siitä! Valitettavasti joudutte vielä hetkisen jännittämään, vaikkakin kohtuullisen hyvältä tilanne jo näyttää. Ensimmäiset kriittiset 24 tuntia ovat takana ja vaikka pentujen painot ovat toki laskeneet, teemme kaikkemme että saisimme painokäyrän laskun pysähtymään ja tai jopa lähtemään nousuun. Lisäruokinta onnistuu kerta kerralta paremmin ja porukasta erottuu jo muutama periaatteesta hanttiin laittava kunnes nälkä vie voiton. Sitkeitä vesseleitä ovat ja nyt siitä on korvaamatonta etua. Kuitenkin, seuraavan kerran päivitämme tätä blogia sitten kun pentujen painot ovat kunnolla nousussa ja uskallamme oikeasti iloita.
Mutta jotta ette tänne ihan turhaan tullet, tässä teille ja kaikille muillekin lukijoille nähtäväksi ensimmäinen perhepotretti voipuneesta, väsyneestä, uudesta emästä pentuineen.
Toivottavasti tapaamme täällä taas pian, iloisemmissa merkeissä. Ja mitä pikemmin täällä tapaamme, sitä parempi se pennuille on. Näkemisiin siis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti