Tällä kertaa oli yllättävän vaikea valita päivityksen otsikko. Toisaalta vanha kunnon teema Love Boat olisi ollut erittäin hyvä vaihtoehto, koska kuitenkin jätimme kotimaan taaksemme (kuten myös takaisin saavuimme) laivalla. Toisaalta on kuitenkin pakko hyväksyä tosiasiat... itselle on ikää kertynyt jo sen verran että tuon sarjan muistaa, mutta jos tähän alkuun olisi laittanut "rakkauden laivan" teeman, nykynuoriso ihmettelisi silmät pyöreänä että missäs vaiheessa Ruotsin tai Viron välisessä liikenteessä on tuon niminen laiva seilannut..? Siksipä alustukseksi voisi käyttää vaikka tätä videota. Siinä jos missä näkee että vaikka ajat ja trendit muuttuvat, tietyt asiat pysyvät ennallaan ja hyvä niin!
Palataksemme hivenen ajassa taaksepäin, meidän on tunnustettava että tottahan sille meidän Saksan matkallemme oli yksi syy minkä olemme pitäneet visusti pimennossa. Nimittäin eihän se ollut täysin sattumaa että meillä oli mukana narttu jolla oli samaan aikaan juoksuaika. Se tosin oli oli puhdas sattuma että juoksut olivat molemmilla mukana olevilla juuri samaan aikaan!
Kuitenkin, Cara oli se jonka juoksujen mukaan liikkeelle lähdettiin ja tähtäimessä meillä oli saavuttaa hyvissä ajoin Tiefenort ja Aik, Kertun ja Caran kasvattajan omistama terve ja komea uros. Ikää Aikilla on jo 9 vuotta, joten minkään nuoren poikasen kanssa ei treffejä oltu sovittu. Aik on jo kokenut uros, lapsenlapsiakin on jo tähän maailmaan tullut, mutta vielä on hänellä itselläänkin jotain annettavaa.
Pariskunta oli varsin leikkisällä tuulella, sillä aina kun kaivoimme kameran esille virallisen yhteiskuvan toivossa, meille poseerattiin esimerkiksi näin:
... tai näin:
... tai näin:
... tai sitten näin:
Tokihan me lopetimme tahdikkaasti turhan tekniikan kanssa sähläämisen ja hautasimme toiveet kauniista yhteiskuvasta, jotkut muut asiat kun olivat muutamaa yksittäistä kuvaa tärkeämpiä. Siispä annoimme parille hivenen yksityisyyttä ja niinhän siinä kävi että luonto vei voiton, siellä kauniissa luonnon helmassa, kauempana meistä jännittyneistä ihmisistä asiat vain loksahtivat mukavasti kohdalleen. Tässä jo paluumatkalla...
Aik on oikein mukava ja kiltti uros, tiesi mitä tehdä ja ketä kiittää uudesta tyttöystävästä...
Ja sitten ehkä se tärkein uutinen... tässä osa matkamme tuloksista, olkaa hyvä!
Tarkkasilmäisimmät varmasti huomaavat päiväyksen ultran kuvista, kävimme siis Eläinklinikka Tähdessä jo hetki sitten, mutta kerromme asiasta vasta nyt koska Cara alkaa paisua ja uskomme että nyt on jo turvallista toivoa loppuodotuksenkin sujuvan hyvin. Me kuitenkin rauhoitamme elämämme hetkeksi, emme käy näyttelyissä emmekä muutenkaan stressaa tulevaa äitiä yhtään turhaan. Elämme Caran odotuksen mukana ja päivitämme blogiamme Caran kuvilla tai joillain muilla mukavilla aiheilla, jos niitä vain eteen sattuu putkahtamaan.
Jatkoa siis seuraa, toivottavasti... ;-)