Onpa kylmä keli...

Nyt ne pakkaset sitten alkoivat, tänä aamuna meidän mittari näytti -26 astetta. Ainoa lohtu asiassa on se, että onneksi ollaan jo kevään puolella. Päivät kuluvat verkkaisesti mutta varmasti, päivistä muodostuu viikkoja ja joka ikinen viikko vie aina hitusen lähemmäksi kesää ja lämpöä. Mutta toisaalta, on asiassa sekin puoli että jollain tavalla talvi on kaunista aikaa. Tässä muutama kuva ulkoilmasta.

Sitä luulisi että kun pentujen määrä kotosalla vähenee, niin elämä muuttuisi jotenkin... rauhallisemmaksi. Niin, niin sitä tosiaan luulisi... mutta kävi selväksi että kaksikin pentua muodostaa varsin tehokkaan yhdistelmän kun vauhtia ja yritystä piisasi enemmän kuin mitä kehityksen vaihe oikein mahdollistaisi. Tosin tämä yhtälö hajosi eilen kun sijoittamamme tyttö Hertta muutti isosiskopuolensa Viivin luokse Nokialle. Viivi oli mukana Herttaa hakemassa ja voi että sitä ensitapaamista! Aivan kuin kumpikin olisi tiennyt asioiden oikean laidan jo etukäteen, sellainen kaksikko tämä pari oli alusta alkaen. Ensin leikittiin sisällä ja ulkona, sitten Hertta putsasi Viivin korvat ja sitten olla makoiltiin muuten vain. Tämän parempaa alkua ei olisi voinut edes toivoa. Kaikkea hyvää teille sinne Nokialle, tällaisena me tulemme Hertan muistamaan kunnes sitten taas nähdään.

No sittenhän sitä luulisi että nyt meillä on rauhallista...? No niin niin, niin luulisi... tai oli meillä rauhallista hetken. Viimeinen kotona oleva poika, siis tämä meidän Alokas, oli eilen vähän apean ja yksinäisen oloinen. Äidistä piti pojan seuraa ja turvaa hakea.

Mutta tänään poika oli jo reipas oma itsensä. Ainoa ongelma on vaan kun ei ole kokoistaan kaveria jota komentaa ja äitiä ei oikein uskalla, komentaa vielä kovemmin takaisin. Siksipä on siis otettava käyttöön kovemmat otteet ja näytettävä isoille tytöille, että kuka se sanoo missä se kaappi oikein seisoo...!

Vuosi 2011, Kertun vuosi

Olemme erittäin iloisia voidessamme kertoa Isosveitsinpaimenkoiramme Kertun menestyksestä koskien vuotta 2011. Suomen Sveitsinpaimekoirayhdistyksellä on Goldwäscher - niminen kiertopalkinto, jolla palkitaan vuoden aikana parhaiten menestynyt toko-koira. Suureksi yllätykseksi meidän Kerttumme ylsi listalla upealle viidennelle sijalle! Mutta tässäpä ei ole vielä kaikki... yhdistys palkitsee myös jokaisesta neljästä sveitsinpaimenkoirarodusta ja kummastakin sukupuolesta vuoden parhaiten aikana näyttelyissä sijoittuneet. Ja vuoden 2011 osalta grosse narttujen kirkkaimmalla sijalla on, meidän Kerttu!

Kaikki se hoito, harjoittelu, jännitys ja vatsan väänteet, kyllä kannatti!

Uusi lauma, uudet kujeet

Niin vain aika kuluu kuin siivillä, tältä meillä näytti vielä viime viikon keskiviikkona.

Mutta nyt tänä viikonloppuna kolme ensimmäistä pentua sai oman laumansa ja he muuttivat uusiin koteihinsa. Terveisiä vain Tornioon, Kajaaniin ja Kuopioon, me olemme tähän saakka tehneet parhaamme että teillä olisi mahdollisimman helppo alku uuden perheenjäsenen kanssa. Kertokaa sitten kuinka arki siellä uudessa kodissa lähtee sujumaan ja toivottavasti te ette unohda meitä myöhemminkään, sillä me emme unohda ketään teistä. Pennun luovuttaminen on varsin tunteikas tilanne, silmäkulmat tahtovat kostua ihan väkisin ja hammasta saa purra ettei ääni pettäisi. Asiaa helpottaa se, että uskomme jokaisen teistä tarjoavan hyvän ja turvallisen kodin.

Lauantaina ehdimme avartaa makujen maailmaa jälleen yhdellä uudella kokemuksella, lihaisalla possun luulla. Tästä suuri kiitos lähisukulaisille ja eräälle jo edesmenneelle possulle nimeltä Edward, pentujen reaktioista päätellen voi todeta että taisi "tehdä eetvarttia"...

Lisäksi tilanne toi esiin ennen näkymättömia luonne-eroja. Pentu joka oli aiemmin ollut sellainen vähän väritön, ei liian vilkas eikä liian laiskakaan, oli nyt niin herkun lumoissa että ajoi sisarukset pois samalta luulta!

Mutta mitäpä näille muille, vielä kotona oleville pennuille kuuluu? Ilmeisesti joukon vähentyminen otti myös pentujen henkisille voimille, sillä iltapäivä on ollut todella hiljainen. Pennut ovat nukkuneet vähän kuka missäkin ja talo on muutenkin ollut oudon hiljainen. Tämä oli iltapäivän yleisin näkymä.

Topi kakkoselle piti saada ihan oma nimi. Siinä missä me vanhemmat kannamme vastuun pentujen varsinaisesta hoidosta, lapset saavat osallistua näihin muihin hyvin tärkeisiin asioihin. Asioihin jotka saavat lapset tuntemaan itsensä tärkeäksi ja että hekin ovat päässeet mukaan vaikuttamaan. Lopputulos kuvastaa Topi kakkosen lauhkeaa ja leppoisaa olemusta melkoisen hyvin. Jos tiedätte animaation nimeltä Madagasgarin pingviinit, tiedätte myös kiltin ja kaikille ystävällisen hahmon nimeltä Alokas. Toki nimen voi siellä uudessa kodissa vaihtaa, sillä onhan se outoa jos aikuinen ihminen katselee metsään ja huutelee: Alokas, Alokas, tule tule... Mitä lie naapurit ja muut ajattelevat... Mutta kuitenkin, meillä on siis täällä kotona vielä Alokas, Nuutti, Lola ja Hertta. Tosin kaikilla on jo oma koti odottamassa ja muuttopäivätkin jo tiedetään, eli siinä missä toisissa kodeissa opetellaan elämää uuden perheenjäsenen kanssa, toisissa lasketaan päiviä milloin pienen pennun mentävä reikä elämässä tulee paikatuksi. Ystävät hyvät, malttakaa vielä hetki, me nautimme näistä vielä hetken ja sitten, hyvin pian, on teidän vuoronne.

Uusi vuosi ja uudet... nimet!

No niin, vuosi on vaihtunut ja ajan kulumisen myötä pentujen kehitys on laukannut eteenpäin omalla painollaan. Samalla meidän ihmisten täytyi yrittää keksiä 7 pentujen luonnetta ja/tai olemusta kuvaavaa C- nimeä. Ei muuten ollut ihan helppo homma... Luulemme kuitenkin että selvisimme siitä melkoisen hyvin ja kunnialla, ja tässä he nyt ovat, olkaa hyvä:

1. poika, Harambee's Cool Crusoe, "Topi ykkönen"

2. poika, Harambee's Cool Casanova, "Topi kakkonen"

3. poika, Harambee's Cool Captain, "Jussi"

4. poika, Harambee's Cool Cowboy, "Nuutti"

5. poika, Harambee's Cool Capone, "Lordi"

 6, tyttö, Harambee's Cool Candy, "Lola"

7, tyttö, Harambee's Cool Crystal, "Hertta"

Kuten siis edellisestä voi päätellä, pennut ovat nyt eläinlääkärin tarkastamia, tunnistusmerkittyjä ja rekisteröityjä. Kahta ensimmäistä poikaa kutsutaan lähes samalla nimellä, sillä toinen heistä on lopullinen Topi ja toinen on vielä vapaa. Topi kakkonen saattaa muuten olla väritykseltään ensimmäinen todellinen soopeli joka on meille syntynyt. Roosan viime pentueessa ollut uros on myös selästään hyvin tumma, mutta Topi kakkosen väritys alkaa todella poiketa sisaruksistaan. Kuitenkin, molemmat Topit ovat täysin kelvollisia poikia vietäväksi vaikka koiranäyttelyihin, muista harrastuksista puhumattakaan.

Yleisesti ottaen meillä on mennyt hyvin. Lauhat kelit mahdollistivat hienot puitteet ulkoiluun ja sitähän me harjoittelimme, sillä joka ikinen pissa mikä saatiin ulos tulemaan, oli aina pois matolta ja askel sisäsiistiksi oppimiseen. Makujen maailmaa ollaan avarrettu varovaisesti naudan luulla, jotta pienet vatsat eivät kovin järkyttyisi. Vai järkyttyykö siinä koko koira, jos luu on lähes yhtä iso kuin itse pentu?

Lopuksi vielä pieni varoituksen sana tuleville isäntäperheille. Pentu saa mielikuvissa sellaisen vaaleanpunaisen sädekehän ympärilleen, koska se on suloinen. Kyllä, ihan totta, niinhän ne pennut ovat. Kaikki näkevät mielessään yleensä jotain tällaista:

Mutta kun selkäsi ja katseesi käännät, totuus voi olla jotain tällaista... Nyt siis pikkuhiljaa katselemaan niitä sähköjohtoja ja muita asioita mihin ei soisi pennun hampaitaan kokeilevan.