Helpotuksen huokaus on se kaikista makein huokaus, tämä on nyt konkreettisesti koettu. Kaikkien kahdeksan pennun painot ovat vihdoin ja viimein nousseet niin hyvin, että nyt uskaltaa jo huokaista ja nauttia tilanteesta ilman sen suurempaa huolta. Samalla kun painot pikkuhiljaa nousivat, kehitys kulki omaa latuaan ja siksipä ensimmäisten silmät ovat jo auenneet ja ensimmäisiä varmoja askeleita tapaillaan päivä päivältä tukevammin. Nyt jo hymyilyttää :-)
Nämä pienokaiset ovat leimautuneet ihmiseen jo varsin kovasti, liekö syynä antamamme lisäruokinta vai muu hoito, mutta konkreettisen esimerkin tästä saimme kun tyttäremme halusi nukkua yhden yön pentuhuoneessa. Tuota tytön pyyntöä hetkisen pohdittuamme suostuimme, onhan tyttö osoittanut hyvinkin asiallista käyttäytymistä kaikkien eläinten, niin aikuisten koirien, pentujen ja kuin myös hevostenkin kanssa ja loppujen lopuksi pentulassa kun asiat ovat jo hyvin. Hertalta tulee maitoa ihan hyvin ja pennut ovat tyytyväisiä. Miksipä emme sitten antaisi tytölle mahdollisuutta osallistua kun sitä itse haluaa? Tuona yönä tyttö heräsi siihen että joku puskee häntä poskeen, oli unisena jutellut että mitä se Hertta siinä touhuaa, että seuraako vailla sitä ollaan..? Samalla kuitenkin kummastutti että miten Hertan kuono nyt noin pieni onkaan.. kunnes tajusi että ensimmäinen pentu oli päättänyt lähteä laajentamaan maailmaansa ja etsimään parempaa yösijaa. Niinpä se oli ottanut suunnaksi tytön tyynyn ja aivan posken viereen olisi ollut päästävä yösijaa hakemaan. Siinäpä yö jonka tyttö muistaa lopun ikänsä ja hyvä niin.
Mitäpä sitä enää muuta kuin kuvia, nehän kai aina eniten kiinnostavat..? Siispä sekalaisia kuvia koko matkalta syntymästä tähän päivään, olkaapa hyvä!
13.11
15.11
16.11
17.11 (täplät pentujen selkämyksissä ovat kynsilakkaa erottamisen helpottamiseksi)
20.11
22.11
26.11
29.11
Ja uusimmat tältä päivältä, 30.11
Palaamme tänne uusien kuvien ja kehitysvaiheiden kanssa useammin, sillä nyt uskomme kaiken päättyvän hyvin. Näkemiin siis ja seuraavaan kertaan..
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
perjantai 14. marraskuuta 2014
Tervehdys teille, Harambee's F pennut!
Odottavan aika on pitkä, mutta niin vain koitti tämäkin hetki: Harambee's F- pennut ovat täällä.
Kovin voimakkaasti emme vielä tässä vaiheessa uskalla iloita, sillä onnen taivasta synkentää yksi hyvin tumma pilvi. Tuo tumma pilvi on tietoisuus siitä että Hertalta ei oikein tule maitoa. Tämä taas johtuu siitä, että Hertta jouduttiin useammankin syyn vuoksi torstaina keisarileikkaamaan. Vaikka tilanne tuntui alkuun hurjalta ja yhden pennun valkoinen karva oli jo värjääntynyt vihreäksi, tulimme kuin tulimmekin lääkäristä kotiin kaikkien kahdeksan, kolmen pienen poika- ja viiden siron tyttöpennun kanssa. Nyt keskitymme hetkeksi lisäruokintaan ja siihen että pystyisimme pitämään niin koko pesueen, kuin myös tietysti Hertan kunnossa. Tiedämme että osa teistä lukijoista on jännittänyt Hertan odotusta kanssamme ihan yhtä paljon kuin me itse, kiitokset siitä! Valitettavasti joudutte vielä hetkisen jännittämään, vaikkakin kohtuullisen hyvältä tilanne jo näyttää. Ensimmäiset kriittiset 24 tuntia ovat takana ja vaikka pentujen painot ovat toki laskeneet, teemme kaikkemme että saisimme painokäyrän laskun pysähtymään ja tai jopa lähtemään nousuun. Lisäruokinta onnistuu kerta kerralta paremmin ja porukasta erottuu jo muutama periaatteesta hanttiin laittava kunnes nälkä vie voiton. Sitkeitä vesseleitä ovat ja nyt siitä on korvaamatonta etua. Kuitenkin, seuraavan kerran päivitämme tätä blogia sitten kun pentujen painot ovat kunnolla nousussa ja uskallamme oikeasti iloita.
Mutta jotta ette tänne ihan turhaan tullet, tässä teille ja kaikille muillekin lukijoille nähtäväksi ensimmäinen perhepotretti voipuneesta, väsyneestä, uudesta emästä pentuineen.
Toivottavasti tapaamme täällä taas pian, iloisemmissa merkeissä. Ja mitä pikemmin täällä tapaamme, sitä parempi se pennuille on. Näkemisiin siis...
Kovin voimakkaasti emme vielä tässä vaiheessa uskalla iloita, sillä onnen taivasta synkentää yksi hyvin tumma pilvi. Tuo tumma pilvi on tietoisuus siitä että Hertalta ei oikein tule maitoa. Tämä taas johtuu siitä, että Hertta jouduttiin useammankin syyn vuoksi torstaina keisarileikkaamaan. Vaikka tilanne tuntui alkuun hurjalta ja yhden pennun valkoinen karva oli jo värjääntynyt vihreäksi, tulimme kuin tulimmekin lääkäristä kotiin kaikkien kahdeksan, kolmen pienen poika- ja viiden siron tyttöpennun kanssa. Nyt keskitymme hetkeksi lisäruokintaan ja siihen että pystyisimme pitämään niin koko pesueen, kuin myös tietysti Hertan kunnossa. Tiedämme että osa teistä lukijoista on jännittänyt Hertan odotusta kanssamme ihan yhtä paljon kuin me itse, kiitokset siitä! Valitettavasti joudutte vielä hetkisen jännittämään, vaikkakin kohtuullisen hyvältä tilanne jo näyttää. Ensimmäiset kriittiset 24 tuntia ovat takana ja vaikka pentujen painot ovat toki laskeneet, teemme kaikkemme että saisimme painokäyrän laskun pysähtymään ja tai jopa lähtemään nousuun. Lisäruokinta onnistuu kerta kerralta paremmin ja porukasta erottuu jo muutama periaatteesta hanttiin laittava kunnes nälkä vie voiton. Sitkeitä vesseleitä ovat ja nyt siitä on korvaamatonta etua. Kuitenkin, seuraavan kerran päivitämme tätä blogia sitten kun pentujen painot ovat kunnolla nousussa ja uskallamme oikeasti iloita.
Mutta jotta ette tänne ihan turhaan tullet, tässä teille ja kaikille muillekin lukijoille nähtäväksi ensimmäinen perhepotretti voipuneesta, väsyneestä, uudesta emästä pentuineen.
Toivottavasti tapaamme täällä taas pian, iloisemmissa merkeissä. Ja mitä pikemmin täällä tapaamme, sitä parempi se pennuille on. Näkemisiin siis...
keskiviikko 12. marraskuuta 2014
maanantai 10. marraskuuta 2014
lauantai 8. marraskuuta 2014
Pitipä (taas..) sattua
Vanha sananlasku sanoo että pojat ovat poikia. Täällä meillä alkaa olla melkoisen vahva fiilis siitä että tuo lausahdus ei ole aivan tuulesta tempaistu, joskus sitä nimittäin vain sattuu ja tapahtuu. Ja varsinkin kun tämän kesän sattumukset pitää mielessä, niin on helppo arvata että sitä sitten sattuu pienemmillekin.
Meidän perheen poika aloitti kartingkoulun Jyväskylän Karting Centerissä. Siinä missä tämä tulevaisuuden ratinkääntäjä keskittyi täysillä lajin saloihin 26.10 sunnuntaina ..
otti nuoren lupaavan lahjakkuuden ura askeleen taaksepäin heti maanantaina 27.10. Koulussakin kun voi sattua ja tapahtua, tässä esimerkiksi lasikuitukipsi ja sen vuoksi kepit seuraavat 3 viikkoa.
Yksi kartingkoulutunti käytiin "muuten vain", ollen porukassa mukana. Haisteltiin radan tuoksuja, kuunneltiin rata-alueen ääniä ja aistittiin tunnelmia. Hukkaan ei sekään käynti mennyt sillä treenasimme radalla käytettäviä lippumerkkejä muiden mukana, ainoastaan ajamaan emme sillä kertaa kyenneet. Nyt annamme jalan parantua ja sitten uudella innolla mukaan!
Siinä missä poika viihtyy vauhdikkaissa harrastuksissa, on perheemme tytöstä kasvamassa varsin hyvä handleri. Esimakua saimme Jyväskylässä tänään 8.11.2014.
Varsinaista sijoitusta ei junior handler- kehästä tullut, mutta jokainen arvostelukohta oli merkattu arvosanalla "erinomainen". Vielä hetki ja meidän ei tarvitse kuin viedä neiti + koirat näyttelypaikalle ja ottaa itse rennosti.. No jaa, toisaalta tänään meitä vanhempia taisi jännittää enemmän neidin ja Roosan suoritus, kuin mitä yleensä oma kehään meneminen jännittää.
Hyvin mennyttä päivää kruunasi kasvattimme Yoda, joka sijoittui grosse kehässä hienosti ollen VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras.
Juuri muuta meille ei (vielä toistaiseksi..) kuulukaan. Hertta voi (todella) paksusti ja kaikki alkaa olla jo hivenen hankalaa. Tällä tarkoitamme sitä että ruoka ei oikein maistu, liikkuminen on hankalaa, nukkuminen on hankalaa, istuminen on hankalaa, oikeastaan ihan kaikki on hankalaa.
Ja jotta olisi jotain oikeaa nähtävää, tässä vielä pieni pätkä videota samasta aiheesta. Valitamme varsin huonoa laatua, mutta pyrimme pian saamaan parempaa nähtävää.
Niin, Hertalla olisi vielä viikko jäljellä laskettuun aikaan, mutta tuskimpa niin pitkään kestää. Sitten sitä nähtävää ja tänne blogiin päivitettävää tuleekin jo huomattavasti useammin! Palaamme taas, kenties hyvinkin pian..!
Meidän perheen poika aloitti kartingkoulun Jyväskylän Karting Centerissä. Siinä missä tämä tulevaisuuden ratinkääntäjä keskittyi täysillä lajin saloihin 26.10 sunnuntaina ..
otti nuoren lupaavan lahjakkuuden ura askeleen taaksepäin heti maanantaina 27.10. Koulussakin kun voi sattua ja tapahtua, tässä esimerkiksi lasikuitukipsi ja sen vuoksi kepit seuraavat 3 viikkoa.
Yksi kartingkoulutunti käytiin "muuten vain", ollen porukassa mukana. Haisteltiin radan tuoksuja, kuunneltiin rata-alueen ääniä ja aistittiin tunnelmia. Hukkaan ei sekään käynti mennyt sillä treenasimme radalla käytettäviä lippumerkkejä muiden mukana, ainoastaan ajamaan emme sillä kertaa kyenneet. Nyt annamme jalan parantua ja sitten uudella innolla mukaan!
Siinä missä poika viihtyy vauhdikkaissa harrastuksissa, on perheemme tytöstä kasvamassa varsin hyvä handleri. Esimakua saimme Jyväskylässä tänään 8.11.2014.
Varsinaista sijoitusta ei junior handler- kehästä tullut, mutta jokainen arvostelukohta oli merkattu arvosanalla "erinomainen". Vielä hetki ja meidän ei tarvitse kuin viedä neiti + koirat näyttelypaikalle ja ottaa itse rennosti.. No jaa, toisaalta tänään meitä vanhempia taisi jännittää enemmän neidin ja Roosan suoritus, kuin mitä yleensä oma kehään meneminen jännittää.
Hyvin mennyttä päivää kruunasi kasvattimme Yoda, joka sijoittui grosse kehässä hienosti ollen VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras.
Juuri muuta meille ei (vielä toistaiseksi..) kuulukaan. Hertta voi (todella) paksusti ja kaikki alkaa olla jo hivenen hankalaa. Tällä tarkoitamme sitä että ruoka ei oikein maistu, liikkuminen on hankalaa, nukkuminen on hankalaa, istuminen on hankalaa, oikeastaan ihan kaikki on hankalaa.
Niin, Hertalla olisi vielä viikko jäljellä laskettuun aikaan, mutta tuskimpa niin pitkään kestää. Sitten sitä nähtävää ja tänne blogiin päivitettävää tuleekin jo huomattavasti useammin! Palaamme taas, kenties hyvinkin pian..!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)