sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Onnea onnea kaikille, niin isoille kuin pienille!

Tänään 29.9 täyttävät kautta aikojen ensimmäiset Harambee's grosset yhden vuoden. Ja samalla linjalla jatkaen, tänään täyttävät toiset Harambee's grosset yhden kuukauden. Niin nopeasti aika menee, vuosi sitten jännitettiin "pikku timanttien" elämän alkua ja ensimmäisten päivien sujumista.
Olitte niin pieniä ja nyt te olette jo niin suuria ja vahvoja.

Vielä kerran, onnea kaikille timanteille!



Sitten nämä pienemmät, seitsemän seuraavaa sisarusta. Kuten edellisessä päivityksessä epäilimmekin, ensimmäinen ulkoilu on suoritettu. Ja kuten arvata saattaa, se suoritettiin syönnin jälkeen jotta pikkuhiljaa opittaisiin siihen että syönnin jälkeen mennään ulos hädälle. Valitettavasti kovinkaan suurta kytköstä tähän hädän tekemiseen emme saavuttaneet sillä "maitobaarin" ollessa mukana, ulkoilu muuttui ulkoilmassa suoritetuksi jälkiruoaksi...


No jaa, tärkeintä lienee mukava mieli ja se että ensikokemuksesta jää mukava mielikuva. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraaviin haasteisiin.


sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Tottelevaisuutta ja huimaa kehitystä

Annetaanpa pentujen kuulumisten ja kuvien odottaa vielä hetki ja aloitetaan tämä päivitys Kertun kuulumisilla TOKO - kilpailuiden tiimoilta. Kerttuhan on luonut uraa tottelevaisuus koulutuksen suhteen ja on myös näyttänyt sen että grosse kyllä osaa, jos vain itse haluaa. Asia tuli jälleen hyvin osoitetuksi sillä lauantaina Kerttu saavutti Pieksämäellä koulutustunnuksen TK2. Tähän vaaditaan kolme ykköstulosta avoimesta luokasta ja Kerttu sai ne suoraan kolmessa kilpailussa.
Laukaa 18.8, 163 pistettä, sijoitus 2/6
Keuruu 25.8, 185 pistettä, sijoitus 1/9
Pieksämäki 21.9, 179.5 pistettä, sijoitus 1/6
Avoimen luokan kilpailut olivat siis siinä, saapa nähdä että noinkohan Kerttu joskus avaa rodulle uraa myös voittajaluokan kilpailuissa, aika sen näyttää...


Ja sitten on pentujen vuoro. Ikää on tänään tasan 3 viikkoa ja maailma alkaa avartumaan, uusia kokemuksia tulee päivittäin, ensimmäiset kiinteät ruoat on jo syöty ja se jos joku on sekä sottaista että raskasta puuhaa. Ensimmäisen ruokailun aikaan ei ihan vielä ollut tiedossa että mitähän tässä pitäisi tehdä? Ja mistä ihmeen syystä tuon vieruskaverin suu maistuu kumman hyvältä..?


Ja sitten kun on syöty ja levätty, jaksaa hetkisen taas touhuta.



Nykyisellään syönti sujuu jo mallikkaammin, mutta vieläkin se on sen verran raskasta hommaa että unihan siitä samoin tein seuraa!


Pentulaatikko alkoi käydä pieneksi, sillä jos kerran sen ulkopuolella ruokailtiinkin, niin pitihän sitä aluetta päästä tutkimaan muutenkin.




Ja näinhän siinä kävi, "tämä on pieni askel rodulle, mutta suuri askel grossen pennulle.." mitähän jännää löytyy pentuhuoneen ulkopuolelta??



Itse asiassa vapauden ja uusien asioiden kaipuu (sekä pissaläntit lattialla...) saavuttivat jo sellaiset mittasuhteet, että pennut muuttivat Caran kanssa kodinhoitohuoneeseen. Kodinhoitohuoneen laattalattia kun ei ole mattojen lävitse tulevista pissoista moksiskaan, siellä tarvitsee vain vaihtaa matot ja pestä lattia aina tarvittaessa. Pyöritämme siis mattopyykkiä lähes päivittäin, jotta alusta olisi mahdollisimman pitävä ja hellävarainen uusien nivelten kasvulle. Laminaatin kohdalla tilanne ei olekaan ihan ihan niin simppeli, vaan suuremmat pissaläntit imeytyvät laminaatin saumoista lattian alle vaikka kuinka olisi mattoja ja papereita lattiaa suojaamassa. Nyt jos kaikki menee hyvin, seuraavassa päivityksessä saamme ehkä jo kuvaa ensimmäisistä ulkoiluista. Siihen asti heippa vain kaikille!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ikää jo 2 viikkoa

Koskaan ei väsy hämmästelemästä kuinka huimaa pienten pentujen kehitys oikein on. Ikää 2 viikkoa, paino on noussut syntymäpainosta jo yli kaksinkertaiseksi, silmät aukeavat ja ensimmäisiä (haparoivia) askeleita jo otetaan. Ensimmäiset opettelevat jo murisemaan! Mainiot ja touhun täyteiset lie pienten pentujen unet, kun syvässä unessakin tassut käyvät ja samalla pitää haukahdella ja murista. Muistatteko muuten sen televisiossa olleen liharuokien mainoksen, jossa sanottiin että pitää syödä hyvin että jaksaa? Asiassa taitaa olla vähintään toinen puoli totta, vaikka pelkällä maitolinjalla vielä pieni hetki mennäänkin... :-)



Tänään sitten otimme (tai oikeastaan yritimme ottaa..) ensimmäisiä kasvokuvia nähtäville. Kovin vakuuttavasti emme asiassa onnistuneet, mutta jospa näistä nyt jotain selvää saisi.

1. oranssi tyttö



2. vaalean punainen / pinkki tyttö




3. punainen tyttö




4. lila tyttö




5. vaalean sininen tyttö (on kyllä tyttö vaikka onkin sininen panta, lapset saivat päättää pantojen värit)




6. tumman sininen poika




7. harmaa poika



sunnuntai 8. syyskuuta 2013

(se oli melkein kuin) Tyyntä myrskyn edellä

Edellinen päivitys tapahtui viikko sitten sunnuntaina ja blogiin tallentunut aika oli tarkalleen 15.58. Kerroimme kuinka "nyt me vain odottelemme..." no juu, eipä tarvinnut kauaa odotella..
Ensimmäinen pentu, terhakka tyttö, syntyi kello 17.45 ja seitsemäs, pirteä poika, syntyi 21.20. Väliin mahtui vielä 4 tyttöä ja yksi poika, eli pentulaatikon kokonaisvahvuus on nyt siis 2 poikaa ja 5 tyttöä. Valitettavasti enkeleitäkin, eli jo syntyessään kuolleitakin oli matkassa. Jokainen enkeli on menetetty elämä ja olemme heistä surullisia, mutta se että meillä on 7 reipasta (ja varsin äänekästä..) pentua saa mielemme kuitenkin piristymään. Miksi surra mennyttä jolle itse ei jälkikäteen voi mitään, kun voi iloita nyt olevasta ja unelmoida tulevasta?

Kokonaisuuden alkutilanne silloin sunnuntaina oli vielä puolilta päivin tällainen:


Ja sitten maanantaina laatikossa näyttikin tältä:


Mitäpä tässä juurikaan enempiä kirjoittamaan ja turhia jaarittelemaan. Kerrottakoon vain että Cara on todella hyvä emä eikä suostu lähtemään edes tarpeilleen ilman suostuttelua, pentujen painot nousevat kohisten ja sitä myöten meteli ja hulina hetkeksi lisääntyy. Ja sehän sopii meille!  ;-)

Sanonta on että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kertooko video enemmän kuin tuhat kuvaa? Katsokaa ja päätelkää itse, olkaa hyvä!

















sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Meidänhän piti rauhoittua hetkeksi

Edellisessä päivityksessä kerroimme tulevasta (koira)perheenlisäyksestä, eli Caran varsin mukavasti sujuneesta odotuksesta. Kerroimme myös että rauhoitamme hulinaamme hetkeksi, eli emme käy näyttelyissä omien koiriemme kanssa emmekä stressaa tulevaa äitiä muutenkaan. No tunnustaa täytyy että elämä täällä kotona rauhoittui, mutta toki vierailimme näyttelyissä ihan vain turistina tai sitten sijoittamamme kasvattimme Hertta corgin kanssa. Ja sillä linjalla me tänään aloitammekin!

4.8.2013, Nokia

Hertta, Harambee's Cool Crystal, oli ilmoitettu tämän vuoden Nokian näyttelyyn jotta saisimme vähän ulkopuolisen (eli tuomarin), mielipidettä siitä että mihin suuntaan neidon kehitys oikein etenee. Tulos oli mieluinen, sillä laatuarvosteluksi tuli erinomainen. Neido kehitys on vielä kesken, mutta uskomme silti että oikeaan suuntaan se on menossa. Hertta lähti näyttelypaikalta meidän mukaamme muutamaksi viikoksi keski-suomeen kesäloman viettoon, mutta kotiimme emme häntä heti uskaltaneet ottaa. Syynä tämä Eviran ja Suomen Kennelliiton julkaisema tiedote. Siksipä Hertta vietti lomaa aluksi perheemme äidin vanhempien hoteissa Reetu Leonbergin kanssa ja ihan sitten lomansa loppupuolella tuli tilanteen sanelemista syistä muutamaksi päiväksi tänne meille.



Seuraavana Corgimaisena tapahtumana oli perheemme isännän vierailu Kuopion Topin luona. Sanokaa mitä sanotte, mutta niin se vain on että kyllä koira koiran, (tai koira kasvattajan) tuntee, sillä Topi otti vieraan vastaan niin ylitsepursuavan iloisesti että kasvoihin ei tainnut jäädä uhtään ainoaa kohtaa mitä ei olisi puhdistettu. Toki Vili ja Susu, perheen muut pikkuketut, avustivat tehtävässä sen minkä väliin ehtivät.
Tuhannet kiitokset sinne Kuopioon, teidän luonanne on aina niin mukava vierailla!



Ja koska olemme corgeilla aloittaneet, pysytään niissä vielä hetki. Hertta oli sitten tänne meille saapuessaan aivan kuin kotonaan, mitä hän itse asiassa täällä syntyneenä olikin.


Leikkisä kaverikin löytyi ihan omasta takaa, Hertta ja Martta, malttoivat sentään välillä kulkea ihan rauhassa kävellenkin...


Kun Hertta lähti takaisin omaan kotiinsa, Marttakin malttoi ottaa ihan rennosti ja levätä. Cara näytti samalla mallia odottavasta äidistä ja tilanteen mukanaan tuomista pienistä etuisuuksista..  :-)


Syksykin alkoi hiljaa painaa päälle, lehdet kellastuivat ja osa varisi jo maahan. Mikäpä olisi mukavampi paikka lepäillä kuin kuivasta nurmesta ja lehdistä muodostunut matto, varsinkin kun syysauringon säteet lämmittävät mukavasti selkää.

Roosa


Kerttu


Cara


Ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, Martta


24.8.2013, Sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttely, Valkeakoski

Tälläkin kertaa, aivan kuten viime vuonnakin, olimme mukana vain ja ainoastaan turisteina. Tokihan näyttelyyn osallistui muutama kasvattimme, joten sitä kautta emme ihan pelkkiä turisteja olleet vaan jännitystä oli ilmassa aivan kuten itse kehään mennessäkin.

Harambee's Daring Diamond, Roki


Harambee's Dynamite Diamond, Sisu


Harambee's Delicate Diamond, Coma


Arvostelut ja tulokset olivat juuri sellaisia mitä nuorten koirien kohdalla saa odottaakin. Kehittyä pitää vähän sieltä ja täältä, mutta oikeaan suuntaan näidenkin kohdalla mennään sillä Sisu vei potin ollen uroksista paras ja saaden ensimmäisen sertinsä.

31.8.2013

Corgien erikoisnäyttely, Jämsä

Hertta osallistui erikoisnäyttelyyn, mutta tällä kertaa jäätiin ilman sen kummempaa tulosta. Mitäpä tuota murehtimaan, päivä oli mukava ja Hertta esiintyi reippaasti. Tällä kertaa jopa pöydällä oleminen meni vaikeuksitta, aiemmin kun juuri se tilanne on saattanut hivenen jännittää.



Tuloksista puheen ollen, täytyy tähän väliin mainita että Kerttu on jälleen loistanut TOKO - kilpailuissa. Tänä vuonna 2 avoimen luokan kilpailua käytynä ja tuloksena 2 ykköstulosta. Pisteet 163/200 ja 185/200, sijoitukset 2/6 ja 1/9.

Ja niin ollaan viimeisimpien uutisten ja kuvien parissa. Cara on edelleen pentujensa kanssa yhtenä kappaleena, mutta ei enää kauaa. Olo on jo hivenen tuskainen ja mukavaa lepoasentoa on vaikea löytää, nukumme yöt Caran kanssa koska ihmisen läsnäolo selvästi vaikuttaa häneen rauhoittavasti.



Siispä nyt me vain odottelemme. Seuraavia (ja toivon mukaan hyviä) uutisia ja kuvia odotellessa tässä muutama syksyinen kuva elokuun viimeisen päivän illalta. Kuulemisiin!