sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Talvi ilman lunta

Harvinaisen lämpimän, märän ja pimeän joulukuun jälkeen saapui talvi ja pakkanen. Toisaalta ihan kiva ja mukava juttu, sillä ulkoa tulevan lian määrä on käytännössä pyöreä nolla. Mutta sitten taas toisaalta, kun kotona on vielä 4 pentua täynnä energiaa, ei kova pakkanen ole se kaikista mieluisin asia. Kun mittarin lukema on tämä, tietää jo ulos mennessään että takaisin sisälle tullaan hyvin pian.


Onneksi joskus luonto on suopea ja tilanteet muuttuvat nopeasti, seuraavana päivänä tilanne lämpötilan suhteen olikin jo aivan toinen.


Ja koska lämpötila oli suorastaan siedettävä, uloshan sitä oli heti päästävä. Ja tämä koski samalla tavalla aivan kaikkia, niin ihmisiä kuin koiriakin. Se että lunta ei ole juuri nimeksikään, on toisaalta juuri nyt oikein mukava asia. Roosankin on huomattavasti mukavampi kulkea metsissä ristiin rastiin, kuin yrittää kahlata jotain puolivalmista, upottavaa polkua.


Roosan leikkaus on koskettanut muutamia lukijoitamme ja hänen tilanteestaan on oltu huolestuneita. Leikkaukseen liittyen voimme kertoa että Roosa voi oikein hyvin, negatiivisena seikkana se että saimme poistettujen pattien tulokset patologilta ja ne olivat ikäviä, patit olivat valitettavasti pahanlaatuisia. Vaikka ikävä tulos pysyy mielessä ja vaivaa silloin tällöin, emme kuitenkaan anna sen varjosta päiväämme liikaa, vaan elämme jokaisen päivän kuin ennenkin. Roosa on vielä täällä luonamme ja toivomme että niin tulee jatkumaan vielä kauan! Ei pidä sairastaa etukäteen, vaan nauttia rakkaan lemmikin seurasta silloin kun siihen on vielä mahdollisuus. Ei väliä onko kyseessä kissa, koira, kani, marsu vai mikä, mutta jokainen lemmikki on vähintään sen arvoinen!


Sitten muihin asioihin ja kuten arvata saattaa, pennuthan ne ensimmäisenä mieleen tulevat. Neljä jo ei enää ihan niin pientä pentua meiltä löytyy edelleen. Korkeuttakin alkaa olla jo huomattavasti enemmän kuin nyt esimerkiksi Roosalla.


Ja koska kovan pakkasen vuoksi jouduimme viettämään paljon aikaa sisällä, sitä energiaa ja pentumaista virtaa on aivan tarpeeksi. Tässä muutamat tyylinäytteet ulkoulun lomasta...












Myös sellainen pilkahdus "grossemaisesta" arvokkuudesta ja tyylikkyydestä alkaa nousta esille, tässä Lillin tyylinäyte.




Lopuksi (jälleen kerran) asiaa tietokoneisiin liittyen... Saimme viime viikolla facebookin välityksellä tietää että eräs meihin sähköpostitse yhteyttä ottanut henkilö ei koskaan saanut meiltä vastausta. Tällä kertaa vika ei onneksi ole meidän omassa koneessamme, vaan jossain muualla sillä lähetimme vastauksemme samoin tein uudelleen, eikä sekään viesti mennyt perille. Toisin sanoen, jos olette lähettäneet meille sähköpostia gmail osoitteeseemme ettekä ole koskaan saaneet vastausta, pyydämme teitä lähettämään viestinne uudelleen. Uskomme että meille lähetetyt viestit tulevat perille tuonne gmail osoitteeseen mutta meidän vastauksemme eivät tavoita kaikkia, lieneekö syy sitten roskaposti suodattimien asetuksissa tai vastaavissa, emme voi tietää. Niin ja mainitsimme tuon facebookin, meidät löytää nykyään myös sieltä: https://www.facebook.com/kennel.harambees

maanantai 6. tammikuuta 2014

Vanhuus ei tule yksin

Joskus tuo otsikon sananlasku pitää niin täydellisesti paikkaansa, että oikein pahaa tekee kun sitä tarkemmin ajattelee. Meillä kävi niin että tuon ajatelman kohteeksi joutui laumamme vanhin, Roosa. Huomasimme Roosaa hoitaessa että yhden nisän juureen oli ilmestynyt kovahko patti, lähemmin tarkastellessa löytyi vielä toinenkin. Pentujen rokotusaika oli sopivasti jo ihan käsillä, joten otimme rouvan mukaan. Toki olimme varoittaneet eläinlääkäriä etukäteen pienestä lisätyöstä jotta osaavat ottaa ylimääräisen potilaan huomioon aikatauluissaan. Diagnoosiksi tuli nisäkasvaimia 2 kappaletta ja hoitosuositukseksi kasvaimien poisto ja sterilisointi. Mikäpä siinä tilanteessa muukaan auttaa kuin kuunnella mitä lääkäri sanoo. Nyt meillä on sitten kotosalla yksi pieni toipilas, joka saa kaikista eniten huomiota ilman että siitä tarvitsee kilpailla kenenkään kanssa. Luulisi että Roosa olisi kipeä, mutta jotenkin tuntuu että vanhus ottaa tilanteesta irti kaiken minkä vain saa ja nautiskelee täysin siemauksin! Näkymä on nimittäin tällainen kun vain hetkosen mammaa kaulalta rapsuttelee...


Koska Roosa on toipilas, olemme pyrkineet rauhoittamaan tilannetta kotosalla siten että ylimääräistä hulinaa olisi mahdollisimman vähän. Pakko tunnustaa että välillä se onnistuu, välillä taas ei. Pennut osaavat olla suorastaan hämmästyttävän hurmaavia vieraiden läsnäollessa ja esitellä esimerkiksi kaikki parhaat asennot nukkumiseen, tähän tyyliin:






Ja sitten kun on levätty, menoa on sen verran reippaasti että terävien kuvien saaminen on hivenen haasteellista. Toisaalta on onni että tämä talvi on suorastaan hämmästyttävän lämmin, pentujen kanssa on voinut viettää aikaa ulkona ja purkaa ne suurimmat virtapiikit siellä.



Toki välillä, ulkoilun lomassa, onnistuu jokunen kuvakin.






Ja sitten kun on tarpeeksi kauan touhuiltu, onnistuu loppujen lopuksi tämän hetken yhteiskuvakin, tältä nämä (uusia koteja odottelevat..) pennut tällä hetkellä näyttävät.


Vielä loppukevennykseksi tilanne Eerikan "The Batgirl" nenän suhteen. Merkki on vielä tunnistettavissa, mutta päivä päivältä huonommin. Nyt sen näkeminen vaatii jo huomattavasti enemmän mielikuvitusta kun aiemmin, mutta toisaalta ehkä se on parempi niin...  :-)