Voi mikä viikko, mukaan mahtuu niin pimeyttä, pakkasta ja lumisadetta kuin myös aurinkoa, lämpöasteita ja vesisadetta. Mutta mikä tärkeintä, jokainen taakse jäänyt viikko on vienyt pienen hetken lähemmäksi kesää!
Tämä viikko sai varsin mukavan alun kun Asbel, nuori uros Norjasta tuli toistamiseen käymään ja ilahduttamaan iltaamme. Asbelin kohdalla se "pointti" mikä tekee hänen vierailustaan oikein erityisen, on se että meidän isot tytöt olivat hänen omistajilleen se viimeinen varmistus rodun valinnan suhteen. He ottivat meihin yhteyttä ja kysyivät mahdollisuutta tulla vierailulle rotuun tutustumisen merkeissä. Tottahan toki meille sellainen asia kävi! Ja sen vierailun tuloksena Asbel sitten ajallaan tänne muutti. Valitettavasti tämän vierailun aikana ulkona oli jo sen verran hämärää että kuvat eivät oikein onnistuneet, mutta voimme kertoa Asbel ja Cara löysivät yhteisen sävelen välittömästi!
Välillä mukaan saatiin myös Kerttu, tosin Kerttu tahtoi olla pomo joka sanoo että mitä leikitään...
Sisällä sitten saatiin sentään vähän profiilikuvaakin:
Ja sitten koko komistus:
Mutta ei ne meidän vierailut vielä tähän loppuneet... Meillä on perheen rouvan vanhempien Leonberginkoira hoidossa heidän pohjoisen lomansa ajan. Ja mikäpä on nyt lomaa viettäessä, tänäänkin aurinko paistoi ja oli oikein mukavaa. Tässä kuva yhteislenkiltä:
Kevät tuo muutenkin esiin kaikkea jännää ja uutta, esimerkiksi Caran mielestä tuota kantoa ei ollut tuossa ennen...
Mistäs tulit..? Mikä olet..?
Ai et vastaa vai..? Pitääkö hermostua..? Tässä vaiheessa karvatkin jo nousivat pystyyn...
Kunnes sitten ymmärrettiin mikä sieltä hangesta oikein pilkottaa. ".. ei kun tuli vaan mieleen että, ihan tuttu kantohan tää olikin... en minä sitä oikeasti haukkunut, kun ihan muuten vaan..."
Roosa ja Kerttukin nauttivat keväästä täysin rinnoin, Roosalla askel nousee ja vauhti kovenee kun metsäpoluilla on helpompi kulkea:
Ja Kerttu nauttii vaan auringon lämmöstä täysin siemauksin!
Kyllä kevät on sitten mukava vuodenaika! Pikkuhiljaa keli lämpiää, lumi sulaa ja purot alkavat virrata, luonto heräilee talven jäljiltä ja ihan samalta alkaa tuntua itsestäkin. Tervetuloa kevät ja aurinkoisemmat kelit!
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Työt ovat taas pitäneet blogimme päivittäjän pois koneen äärestä, mutta nyt kun tilanne on jälleen hetkeksi normalisoitunut niin kerrotaanpa takautuvasti edellisestä viikonlopusta.
Meillä oli suuri ilo saada vieraaksemme grosset Ebba ja Ockra huoltojoukkoineen. Aivan muuten vain he eivät meille viikonlopuksi tulleet, vaan lauantaina 10.3 oli Keski-Suomen Bernien järjestämä tottelevaisuuskoulutus tapahtuma johon perheiden rouvat olivat ilmoittautuneet. Meiltä koulutukseen osallistui vain Kerttu, mutta Ebban ja Ockran kummankin osallistuminen nosti lyhytkarvojen osuuden osallistujista ihan mukavaksi. Koulutusta käytiin yksi koira + ohjaaja kerrallaan ja ensimmäisenä tästä "meidän porukasta" tositoimiin pääsi Ockra. Homma oli oikein mielekästä, ainakin kuvien perusteella. Tässäkin Ockra näyttää miettivän että, eikö me jo viimeinkin voitaisi tehdä jotain...?
Mutta osaa Ockra olla myös ylvään rauhallinen, mikäli niin vain pyydetään!
Sitten oli Kertun vuoro. Nyt on sellainen vaihe että kapulan suussa pitäminen inhottaa jostain syystä yli kaiken. Ensin käydään vähän keskustelua kuinka asiassa kannattaisi edetä:
Ja sitten hetken päästä alkaa tunnelin päässä jo valoa pilkottamaan!
Ja sitten viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, areenalle astui Ebba. Ensin harjoitellaan vähän matalammalla esteellä:
Ja sitten näytetään että kuinka se temppu oikein tehdään!
Pitkä päivä vaati veronsa ja illalla meillä oli varsin väsynyttä väkeä. Nimittäin sillä aikaa kun rouvat saivat keskittyä täysillä koulutukseen, perheiden isät veivät lapset purkamaan energiaansa Jyväskylän HopLopiin. Vauhtia oli vähintään riittävästi, mutta kuitenkin oli oikein mukava huomata miten hyvin lapset pysyivät porukassa. Leikkiä ja naurua piisasi, niin lapsilla kuin isilläkin, tiedä sitten kummat tuosta vierailusta enemmän nautti... Koirien osalta ilta kului enemmän ja vähemmän tällaisissa merkeissä:
Viikonlopun lopuksi saimme vielä yhden varsin mieluisan vieraan ihan tästä meidän kodimme läheltä, kun Gillix Synth Echo eli Jedi saapui sunnuntaina tyttöjen laumaa juoksuttamaan. Ensin kurkistetaan aidan takaa:
Ja sitten katsotaan kuinka kovaa ne tytöt oikein pääsevätkään...
Ja kyllähän ne kovaa pääsivät, itse asiassa niin kovaa että koko porukasta oli melkoisen vaikea saada kuvaa. Vauhti kun oli suunnilleen tällaista:
Sitten kun suurimmat kierrokset oli saatu poistettua, saatiin polulla otettua se yhteiskuvakin:
Näimme Jedin ensimmäisen kerran ihan pienenä, juuri tulleena pentuna ja hänestä on kasvanut oikein komea uros. Luonne on oikein upea, sopivasti itsetietoinen ja muutenkin olemukseltaan varma. Osaa rauhoittua vaikka vieraassa paikassa kyläilemässä onkin.
Niin se vain on että, tämä koiraharrastus on paljon mukavampaa kun sen myötä on saanut niin paljon niin hyviä ystäviä. Kiitos oikein mukavasta viikonlopusta teille kaikille, Sanna, Tomas ja Tiina!
Meillä oli suuri ilo saada vieraaksemme grosset Ebba ja Ockra huoltojoukkoineen. Aivan muuten vain he eivät meille viikonlopuksi tulleet, vaan lauantaina 10.3 oli Keski-Suomen Bernien järjestämä tottelevaisuuskoulutus tapahtuma johon perheiden rouvat olivat ilmoittautuneet. Meiltä koulutukseen osallistui vain Kerttu, mutta Ebban ja Ockran kummankin osallistuminen nosti lyhytkarvojen osuuden osallistujista ihan mukavaksi. Koulutusta käytiin yksi koira + ohjaaja kerrallaan ja ensimmäisenä tästä "meidän porukasta" tositoimiin pääsi Ockra. Homma oli oikein mielekästä, ainakin kuvien perusteella. Tässäkin Ockra näyttää miettivän että, eikö me jo viimeinkin voitaisi tehdä jotain...?
Mutta osaa Ockra olla myös ylvään rauhallinen, mikäli niin vain pyydetään!
Sitten oli Kertun vuoro. Nyt on sellainen vaihe että kapulan suussa pitäminen inhottaa jostain syystä yli kaiken. Ensin käydään vähän keskustelua kuinka asiassa kannattaisi edetä:
Ja sitten hetken päästä alkaa tunnelin päässä jo valoa pilkottamaan!
Ja sitten viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, areenalle astui Ebba. Ensin harjoitellaan vähän matalammalla esteellä:
Ja sitten näytetään että kuinka se temppu oikein tehdään!
Pitkä päivä vaati veronsa ja illalla meillä oli varsin väsynyttä väkeä. Nimittäin sillä aikaa kun rouvat saivat keskittyä täysillä koulutukseen, perheiden isät veivät lapset purkamaan energiaansa Jyväskylän HopLopiin. Vauhtia oli vähintään riittävästi, mutta kuitenkin oli oikein mukava huomata miten hyvin lapset pysyivät porukassa. Leikkiä ja naurua piisasi, niin lapsilla kuin isilläkin, tiedä sitten kummat tuosta vierailusta enemmän nautti... Koirien osalta ilta kului enemmän ja vähemmän tällaisissa merkeissä:
Viikonlopun lopuksi saimme vielä yhden varsin mieluisan vieraan ihan tästä meidän kodimme läheltä, kun Gillix Synth Echo eli Jedi saapui sunnuntaina tyttöjen laumaa juoksuttamaan. Ensin kurkistetaan aidan takaa:
Ja sitten katsotaan kuinka kovaa ne tytöt oikein pääsevätkään...
Ja kyllähän ne kovaa pääsivät, itse asiassa niin kovaa että koko porukasta oli melkoisen vaikea saada kuvaa. Vauhti kun oli suunnilleen tällaista:
Sitten kun suurimmat kierrokset oli saatu poistettua, saatiin polulla otettua se yhteiskuvakin:
Näimme Jedin ensimmäisen kerran ihan pienenä, juuri tulleena pentuna ja hänestä on kasvanut oikein komea uros. Luonne on oikein upea, sopivasti itsetietoinen ja muutenkin olemukseltaan varma. Osaa rauhoittua vaikka vieraassa paikassa kyläilemässä onkin.
Niin se vain on että, tämä koiraharrastus on paljon mukavampaa kun sen myötä on saanut niin paljon niin hyviä ystäviä. Kiitos oikein mukavasta viikonlopusta teille kaikille, Sanna, Tomas ja Tiina!
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Pieni koira vai iso koira?
On asioita joista ei koskaan pidä kiistellä, sillä yhtä ja ainoaa totuutta ei todennäköisesti ole olemassakaan. Siksipä mekään emme edes yritä sanoa kumpi olisi parempi, pieni vai iso koira, koska molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Mutta tässäpä olisi kuvin havainnollistettuna se suurin käytännön eroavaisuus pienen ja ison koiran välillä. Ja se on... maavara, eli voitaisiin kai sanoa myös etenemiskyky (varsinkin näin talviaikaan..)
Kuten yltä näkee, siinä missä Roosan rintakehä jo melkein tekee omaa uraa hangen pintaan, Kertulla ei hanki yllä edes puoleen väliin jalkoja. Poluilla kulkiessa koko lauma etenee ihan mukavasti, isot edellä ja Roosa nauttii valmiiksi auratusta reitistä.
Mutta sitten umpihanki onkin jo huomattavasti haasteellisempi, siinä missä grosse etenee varsin vauhdikkaasti näin:
Corgille käy siellä pehmeässä lumessa näin:
Mutta kun metsästä päästään pois auratulle ja kovemmalle alustalle, Corgi antaa takaisin samalla mitalla ja käyttää kokoaan hyväkseen sen enempää turhia kiertelemättä...
Mutta löytyy siitä grossestakin tarvittaessa pieni koira! Kaikki meidän Caran tuntevat tietävät varsin hyvin että neiti on melkoisen energinen ja vilkas pakkaus. Mutta kuitenkin näin varovaisesti Cara, reilu 1,5 vuotta ja 40 kiloa, osaa käyttäytyä lasten kanssa, mallina Henri 6 vuotta ja 26 kiloa.
Kun taas vastaavasti pennut (9 viikoa ja 2 x 3 kiloa) saivat aikaan tämän...
Ei vain, leikki leikkinä... Tottakai pentujen kanssa leikitään ja painitaan varovaisesti, mutta tosiasia on että ainakin meidän grosset ovat lasten kanssa oikein varovaisia. Sama kyllä pätee kyllä moniin muihinkin tapaamiimme grosseihin. Terveisiä vain tuttaville Riihimäelle ja Seinäjoelle, joiden koirista meillä eniten kokemusta on.
Kuten yltä näkee, siinä missä Roosan rintakehä jo melkein tekee omaa uraa hangen pintaan, Kertulla ei hanki yllä edes puoleen väliin jalkoja. Poluilla kulkiessa koko lauma etenee ihan mukavasti, isot edellä ja Roosa nauttii valmiiksi auratusta reitistä.
Mutta sitten umpihanki onkin jo huomattavasti haasteellisempi, siinä missä grosse etenee varsin vauhdikkaasti näin:
Corgille käy siellä pehmeässä lumessa näin:
Mutta kun metsästä päästään pois auratulle ja kovemmalle alustalle, Corgi antaa takaisin samalla mitalla ja käyttää kokoaan hyväkseen sen enempää turhia kiertelemättä...
Mutta löytyy siitä grossestakin tarvittaessa pieni koira! Kaikki meidän Caran tuntevat tietävät varsin hyvin että neiti on melkoisen energinen ja vilkas pakkaus. Mutta kuitenkin näin varovaisesti Cara, reilu 1,5 vuotta ja 40 kiloa, osaa käyttäytyä lasten kanssa, mallina Henri 6 vuotta ja 26 kiloa.
Kun taas vastaavasti pennut (9 viikoa ja 2 x 3 kiloa) saivat aikaan tämän...
Ei vain, leikki leikkinä... Tottakai pentujen kanssa leikitään ja painitaan varovaisesti, mutta tosiasia on että ainakin meidän grosset ovat lasten kanssa oikein varovaisia. Sama kyllä pätee kyllä moniin muihinkin tapaamiimme grosseihin. Terveisiä vain tuttaville Riihimäelle ja Seinäjoelle, joiden koirista meillä eniten kokemusta on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)