sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Sadepäivän hulin... ei kun rauhaa

Netissä kiersi aikaisemmin loru koiran hankkimisesta ja melko aikaisessa vaiheessa siinä todettiin jotain tyyliin "otitko yhden vain?". Lorussa perusteltiin näppärin sanankääntein kuinka toinen koira ei lisäisi tekemistä juuri yhtään, kolmas menisi siinä sivussa ja niin edelleen. Huokaus sentään, totuus on kuulkaas jotain ihan muuta... Tässä pidemmän ajan tuumailun tuloksena olemme tulleet siihen tulokseen että jos koiria on useampi, on optimi lukumäärä 3. Tämäkin määrä muodostuu siten, että siinä on yksi pieni ja kaksi isoa. Perusteluina esimerkiksi seuraavat seikat:
- Kolme voi ottaa mukaan, tai sitten jos tarvitsee hoitopaikan, se on helppo saada yhdelle koiralle.
- Koska ihmisellä on vain kaksi kättä, kolme voi vielä lenkittää helposti yksinäänkin.
- Kolme ei varaa koko sohvaa.
- Kolme ei tuo sisälle mukanaan ihan järkyttävää määrää rapaa.
Mutta koska puhumme perheemme jäsenistä, mikään edellisistä ei tietenkään päde tosielämässä. Siksi laumamme on iso ja sellaisena se tulee pysymäänkin.

Edellinen oli oikeastaan vain pohjustus sille, miksi edellisestä päivityksestä on niin mahdottoman pitkä aika. Kuuden koiran lauman hoitamisessa on hommaa, uskokaa pois. Aika on vain yksinkertaisesti sellainen asia, että sitä ei riitä kaikkeen. Vaikkakin Wikipedia väittää ihmisen biologisen kellon rytmin olevan yli 25 tuntia, se todellakaan muuta todellisuutta ja sitä että käytössä niitä tunteja on edelleen vain 24.

Mutta tänään on aikaa sillä ulkona sataa, taas. Itse asiassa eilen oli varsin harvinainen, sateeton päivä pitkään aikaan. On siis aikaa istua koneen ääreen ja niputtaa tämän vuoden tapahtumia muidenkin nähtäväksi.

Tammikuu

Näyttelyvuosi avattiin Lahdessa, tuomarina Jouni Nummela. Meidän Rey yllätti olemalla ROP pentu veljensä Toivon ollessa saman sarjan VSP. Kasvattimme Roki korjasi potin ollessaan ROP. Alla ROP ja VSP pennut sekä iloiset handlerit tuomarin valvovan katseen alla.


Petran vuoden ensimmäinen kehäkäynti oli yhdessä oman koiransa Hipun kanssa. Tulosta ei juuri tullut, mutta molemmilla oli hauskaa yhdessä. Se on onneksi tärkeää ja palkitsevaa, eikä sitä saisi koskaan unohtaa. Valitettavasti ilo ja hymy on niin monilta näyttelyissä kävijöiltä nykyään tyystin kadonnut.


Samalla käynnillä Petra ja junior handler kilpailuidensa luottokoira Coton de tulèar "Mandi" hioivat yhteistyötään kesän koitoksiin sijoittuen hienosti kolmansiksi.



Helmikuu

Helmikuussa koimme yhden kasvattajauramme suurimmista kohokohdista. Olimme paikanpäällä kokemassa kasvatimme Rokin esiintymistä Champion of Champions & Veteran of Veterans 2017 kutsukilpailussa ja illallisgaalassa. Upea kokemus ja herkkä hetki, kyynel tirahti silmään Rokin esiintyessä varmasti ja juhlavasti.


Ja koska kyse oli gaalasta, ei sinne oikein voinut farkuissa lähteä. Hieno, upea kokemus kaikin puolin ja ehdottomasti käymisen arvoinen.



Maaliskuu

Maaliskuussa nauttiin jostain, mitä ei nyt enää syksyllä olla juurikaan nähty, auringosta.




Lisäksi Petra ja Mandi osallistuivat Jyväskylän kaksipäiväiseen Showlink Pets pentunäyttelyn junior handler kilpailuun. Lauantaina tuloksena hienosti oman sarjan voitto ja kokonaiskilpailun toinen sija.



Huhtikuu

Grosse kokoontuminen Jyväskylässä, koirakeskus Haukkuvaarassa. Päivään sisältyi koulutusta ja iloista yhdessä olemista, siis ajanviettoa parhaimmillaan.


Mahtui päivään yksi kilpailukin! Kyseessä oli syöntikilpailu, jossa nakinpalat oli laitettu jonoon tietyin välimatkoin. Aika alkoi kun lähtöviiva ylitettiin, päättyi kun linja oli syöty tyhjäksi ja kaksikko ylittänyt maaliviivan. Tässä kilpailussa kennelimme oma kaksikko sijoittui toiseksi Kertun hoitaessa nakkien syönnin. Kasvattimme Yoda suoritti radan hiuksenhienosti nopeammin voittaen hienosti koko kilpailun.



Toukokuu

Rey, laumamme nuorin 1 v.


Loppukuusta vierailimme tuttaviemme luona Seinäjoella haistelemassa pienten pentujen tuoksua. Tuollaisilla hetkillä ymmärtää että miksi laumamme on iso, on olemassa joitain asioita joita ei vain voi vastustaa, vai mitäpä olette mieltä näistä kuvista?






Kesäkuu

Koulun päättyminen ja kesäloma, tällä kertaa mukana tuli syksyllä siirto isompaan kouluun.



Heinäkuu

Kertun ja Caran syntymäpäivät, Cara vasemmalla 7 ja Kerttu oikealla 8 vuotta. Aivan uskomatonta kuinka nopeasti aika kulkee. Olemme niin kiitollisia kaikista niistä päivistä jotka olemme saaneet näiden kavereiden kanssa viettää, myös niistä harvoista ikävistäkin päivistä.


Näyttelytapahtumiin mahtui Saarijärven kaikkien rotujen näyttely, josta Reyn tuloksena paras narttu 2 ja sert, Kertun ollessa ROP veteraani.


Lisäksi loppukuusta kokoonnuimme perinteisesti paikalle päässeiden kasvattiemme ja omistajien kanssa, ensiksi lauantaina kokoontuivat grosset


ja sitten sunnuntaina corgit.



Syyskuu

Jostain kumman syystä elokuusta ei löytynyt yhtään ainutta kuvaa, mutta eipä anneta sen häiritä vaan siirrytään sulavasti syyskuuhun ja Suomen Sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn 2017. Päivän aloitti parivaljakko Petra & Mandi sijoittuessaan oman sarjansa voittajaksi ja kokonaiskilpailun toiseksi. Tämä otos oman sarjan loppusijoituksesta.


Varsinaisen erikoisnäyttelyn puolella meidän Rey yllätti ollen koko näyttelyn paras juniori.




Kennelimme kasvattajaryhmä oli ROP kasvattajaryhmä ja sijoittui loppujen lopuksi koko näyttelyn kolmanneksi parhaaksi kasvattajaryhmäksi.


Sateiseen syyskuuhun mahtui myös sateinen Muuramen näyttely. Lauantaina palasimme juurillemme yhden päivän ajaksi, me kaksi aikuista ja vain yksi corgi. Levon kannalta päivän otti koirakin...


Kun taas sunnuntaina Kerttu ja Rey jaksoivat (ilmeisesti paremmin levänneinä) edustaa siten, että Rey oli ROP ja Kerttu ROP veteraani.


Olisihan tähän vielä vaikka mitä, Äänekosken näyttely jossa Kerttu oli ROP veteraani, Rey ROP sijoittuen sen jälkeen vielä ryhmäkilpailussakin kolmanneksi.


Ja sitten vaikka kuinka paljona kaikkea muuta, kasvattien yksittäisiä vierailuita, Brunon ja Lillin hoidossa olot, kasvattimme Matten muutto uuteen kotiin ja niin edelleen. Mutta koska aika on rajallinen ja koska nyt olemme päässeet lähes tähän päivään, on aika lopetella. Tulossa on Jyväskylän koiranäyttely ja kaikki muut syksyn tapahtumat. Toivottavasti pystymme olemaan kameroinemme sopivassa paikassa sopivaan aikaan, jotta pystyisimme jakamaan edes osan hulinastamme teillekin.

Seuraavaan päivitykseen, seuraaviin tapahtumiin.. :)

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joko tämä(kin) vuosi loppuu!?

Vuosia sitten vanhemmat työkaverit kertoivat kuinka vuodet vierivät kiihtyvällä vauhdilla sitä mukaa kun itse vanhenee. Arvatkaas vain että uskoinko... no en tietenkään, pidin asiaa ihan mahdottomuutena. Vuosi kestää 365 päivää, tai 12 kuukautta, miten kukakin sen haluaa ajatella. Mutta onko sillä edes mitään väliä, mikäs siinä on ollessa, kunhan vain elää hetkessä ja nauttii kyydistä. Vaan kuinka onkaan nyt? Pakko on tunnustaa että päivät vaihtuvat viikoiksi, viikot kuukausiksi ja kuukaudet vuodeksi siten että käytännössä ainoat pysyvät kiintopisteet ovat viikonloppuja. Jos on hetkisen lomalla, viikonpäivät menettävät merkityksensä samoin tein kaiken sen tekemisen keskellä, mikä jää normaalina arkena odottamaan niitä viikonloppuja jolloin on hetkinen vapaata.

Samoin on käynyt tälle blogille. Lisääntyneet työmatkat, kasvanut lauma täällä kotona, lasten harrastukset ja niin edelleen, syitä olisi vaikka kuinka jos niitä vain haluaisi kirjata. On vain niin paljon kaikkea muuta, että aikaa edes pienimmälle päivitykselle ei tahdo löytyä.

Siksipä yllätyin melkoisesti kun tänä aamuna totesimme päivän ohjelmiston olevan ennakko-odotusten vastaisesti tyhjän. Suurempi yllätys oli kuitenkin vielä tulossa, sillä kun kysyin lapsilta että mitäpä haluaisitte tehdä, niin poikamme ehdotti että "..mitäs jos päivittäisit blogia?".

Fiksu poika, tätä tilaisuutta ei passaa hukata tuumasin ja täällä ollaan, pitkästä, pitkästä aikaa.

Vuoteen on mahtunut paljon. Olemme tavanneet vanhoja ystäviä ja saaneet uusia niin kotimaassa kuin myös ulkomailla. On niin paljon asioita josta täytyy olla kiitollinen ja nöyrä. Turha olisi yrittää käydä koko vuotta enää yksityiskohtaisesti lävitse, varsinkin kun alkuvuodesta on sentään muutama päivitys tehty. Siksi taitaa olla parasta poimia niistä tauon aikana tapahtuneista asioista ne parhaiten muistissa olevat asiat ja esittää ne kuvin ja lyhyin selostuksin.

Kesäkuu

Lyhyesti: Pennun tuoksuinen kesäkuu



Heinäkuu

Isompien pentujen tuoksua ja pihahommia (välillä samaan aikaankin..)




Minnin vierailu siskon + mummon luona


Ja erikoisnäyttelyssä kasvattiemme Rokin ja Martan saavuttama ROP ja VSP sijoitus



Elokuu

Pentujen muuttoa uusiin koteihin ja oman lauman muodostamista, Marttaa kiinnostaa ihan täysillä..



Syyskuu

Limingan näyttely pidettiinkin Oulussa, olimme siellä Hipun, Caran + poikansa Lucan kanssa.




Tämän jälkeen jatkoimme oman, uuden ja isomman lauman muodostamista. Hippuakin kiinnostaa ihan täysillä..



Lokakuu

Laumautumista edelleen, Martta pehmiää hitaasti mutta varmasti..


Pentueen sisarusten tapaaminen Lahden epävirallisessa pentunäyttelyssä, vain yksi puuttui porukasta.


Ja ensimmäiset kehäkokemukset, kuin toistona erikoisnäyttelystä, mutta vain nuoremmilla koirilla Toivo oikealla ROP ja Rey vasemmalla VSP.



Marraskuu

Jyväskylän näyttely, Petran ja Kertun yhteistyötä junior handler kilpailussa on aina ilo katsoa.


Kuukauden kohokohta! Roosa mummon syntymäpäivä, meidän seniori on nyt 10 vuotias!


Ja niistä matkoista, joskus niillä näkee kaikenlaista, kuten poroja..


tai revontulia..


tai muuten vain kauniita auringonlaskuja..



Joulukuu

Martta antoi vihdoin periksi, "tämä siis jää oikeasti meille..?"


Kyllä jää, ja kuten aina ennenkin, sopu sijaa antaa. Kaikki meidän omat kasvatit, yhdessä samalla petillä ja ihan omasta tahdostaan, voiko parempaa lopputulosta toivoakaan?


Tästä on hyvä jatkaa ja odottaa joulua, uutta vuotta ja uuden vuoden koitoksia. Kuulemisiin...

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Passikuvausta

Vaikkakaan elämä pentujen ja useamman aikuisen koiran kanssa ei ole kovinkaan tylsää, on kasvattajien joskus haastettava itsensä, otettava härkää sarvista ja tehtävä mitä täytyy. Siksipä mekään emme antaneet periksi heti ajatuksen päähän juolahtaessa, vaan tartuimme reippaasti kameraan jotta saisimme edes jonkinlaiset kasvokuvat teille nähtäväksi. Tulokset ovat tässä:

1. Poika

2. tyttö

3. poika

4. tyttö

5. tyttö

6. poika

7. tyttö

Jotta nähtävää olisi vielä enemmän, ja että se olisi mieluisampaa kuin pelkän kuvan katsominen, tallensimme pentujen ensimmäistä ateriaa muidenkin nähtäväksi.


Syöminen onnistui mainiosti, tosin se oli tietysti vähän sottaista, mutta jokainen tiesi että mistä tässä hommassa on oikein kyse.


Ja sitten syönnin jälkeen maistui uni. Tällä tummalla pojalla on itsetunto kohdallaan ja uroksen elkeet ihan pienestä pitäen!


Pentujen kuvaaminen muuttuu vielä astetta haasteellisemmaksi siinä vaiheessa, kun yritetään saada kaikki pennut samaan kuvaan, samaan aikaan. Koirakuiskaajan tehdessä parhaansa jotta saisi virkeimmätkin rauhoittumaan..


... pentua ei vaan nukuta, vaan se päättääkin tutustua itseoppineen koirakuiskaajan peukaloon.


Ja kun olet saanut muutaman jo onnistuneesti uneen..



.. huomaat että selkäsi takana eräs vastarannan kiiski kävi vastalauseeksi nukkumaan kameran hihnan päälle.


Vielä viimeinen tuutulaulu...


.. ja sinnikkyys kantoi lopulta hedelmää!


Seuraavaan päivitykseen meneekin nyt tovi, sillä pennuntuoksuinen loma on ohitse ja paluu arkeen on edessä. Samalla kun arki alkaa, blogin vastuullinen päivittäjä joutuu hetkeksi työmatkalle ja kuulumisten päivittäminen tapahtuu kotiin jäävien joukkojen toimesta facebookissa.

Mutta, ensi kerralla onkin sitten ohjelmassa ensimmäistä ulkoilua ynnä muuta mukavaa. Ensi kertaan siis..!