Kesän iloja

Aivan kuten edellisessäkin kirjoituksessa, niin tässäkin on on useamman tapahtuman yhteenvedot. Aika tuntuu juoksevan sellaista vauhtia, että koneelle ei vain tahdo ehtiä tätä blogia päivitämään ihan niin usein kuin mitä toivoisi. Kevät ja kaikki sen mukana tulevat pihatyöt, ynnä muut puuhat ottavat tietysti oman aikansa. Henrikin innostui jalkapallosta, kolmet harjoitukset takana eikä aina voi sanoa että kumpi vie kumpaa, pieni mies palloa vai pallo pientä miestä, mutta hauskaa on ja hiki tulee. Liikunnan riemu, sehän jo pienelle miehelle näin aluksi riittääkin! Mutta ei anneta useamman tapahtuman kertapäivityksen haitata liikaa, vaan aloitetaan taas vanhimmasta tapahtumasta ja tullaan sitten viimeisenä uusimpaan.

16.5, Jedin 1 vuotisjuhlat!

Saimme oikein mieluisan kutsun saapua juhlistamaan Jedin syntymäpäiviä ja vierailupäiväksi valikoitui keskiviikko 16.5. Juuri keskiviikkoisin on ne Henrin jalkapalloharjoitukset, joten niihin lähtiessä pakkasimme myös pienen lahjan sankarille ja kaikki koirat mukaamme. Mutta jos siellä pallokentällä oli vauhtia, niin oli sitä Jedinkin luona... Valtavasta kuvamäärästä huolimatta me emme saaneet yhtään ainoata kuvaa jossa kaikki koirat olisivat olleet samaan aikaan kuvassa... laitetaan siis monta yksittäistä. Roosa on jo oman arvonsa hyvin tunteva rouva, eikä nuorison kanssa juurikaan viitsi juoksennella. Siksipä hänestä saa hyviä otoksia vaikka kuinka paljon!

Kun taas nuoriso... niin, no, nuoriso on mitä on... Cara ja Jedi löysivät yhteisen sävelen samoin tein, eikä näitä kahta erottanut enää oikein mikään.

Onneksi sentään välillä maltettiin pysähtyä tarkkailemaan ympäristöä, toki sekin tehtiin yhdessä. Sukupuolileima taitaa olla melkoisen selvä...?

Kerttu taas touhuili omiaan siellä näiden kahden ääripään välissä, rapakossa oli kiva juoksennella, kuten tassuistakin näkee...

Kaiken kaikkiaan ilta oli oikein miellyttävä ja antoisa. Jedistä on kasvanut oikein komea, vahvaluustoinen ja hyväluonteinen uros. Kaiken hyvän päälle saimme lyhyen, mutta varsin kattavan oppimäärän kameran objektiivien saloihin. Jospa meidänkin kuviemme taso ottaisi piakkoin askeleen eteenpäin...? Kiitos vielä Jedin perheelle kutsusta!

18. - 20.5, vierailu Seinäjoelle

Kaikkea sitä sattuu ja tapahtuu, kun elää avoimin mielin ja tarttuu joskus reippaasti tilaisuuteen. Tutustuimme toiseen, Seinäjoella asuvaan grosse- perheeseen internetin kautta. Aikaa kului ja sitten tapasimme ensimmäistä kertaa silmätysten Tampereen näyttelyssä. Siitä alkoi melkoisen tiivis yhteydenpito joka ei näytä olevan ainakaan vähenemään päin, sen verran hyvin juttu luistaa ja nauru raikaa aina kun tapaamme. Tällä kertaa oli meidän vuoromme tehdä vierailu heidän luokseen, ja voi miten mukava viikonloppu meillä olikaan!
Perillä oli koirille aivan uusia maastoja ja polkuja hajuineen.

Ja rauhallisin kissa mitä me olemme koskaan nähneet! Ei juuri korviaan hetkauttanut vaikka ihan vieraat koirat tulevat ihmettelemään että mikäs koira se tämä on..?

Ihan rehellisesti täytyy sanoa että kyllä sosiaalinen koira on mukava, tässä todisteeksi kuva tuvasta:

Ja sitten vielä melkein täydellinen yhteispotretti ennen kotimatkaa, kissa valitettavasti kuvasta puuttuu:

25. - 27.5, PK-leiri, Lehtimäki

Jos käänsimme koiraharrastuksen suhteen uuden lehden sillä aiemmin olleella Viron näyttelyllä, nyt käänsimme toisen vähän erityyppisen osallistumalla juuri äsken mainitsemamme perheen kanssa sveitsinpaimenkoirien palveluskoiraleirille. Perjantai-iltana satoi hetken kaatamalla, mutta lauantai ja sunnuntai olivat oikein kauniita päiviä. Aurinko porotti mukavan lämpöisesti ja metsä oli kuiva, puitteet olivat muutenkin oikein mainiot metsäjäljen harjoitteluun. Jälkiryhmämme oli vähän sellainen kokoelma, koska mukana oli kolmen grossen lisäksi kaksi appenzelliä, corgi joka tuurasi Ockra grossea ja hovawart. Kuinka moni on muuten nähnyt metsäjälkeä ajavaa corgia? Tässä Doriksen tyylinäyte:

Ja voi sitä riemun määrää kun jäljen päästä löytyikin lempilelu!

Ebba otti jäljen huomattavasti Dorista rauhallisemmin, mutta kuitenkin hienosti jaksoi mennä koko jäljen namikupille saakka.

Meidän koiristamme Cara yllätti isännän oikein kunnolla! Häntä heiluen poistuttiin metsikköön ja melkoisesta vauhdista huolimatta jälki ajettiin lähes täydellisesti, vain yksi puu kierrettiin väärältä puolelta.

Kerttu oli työskentelyssään niin täydellisesti keskittynyt ja rauhallinen, että sitä oli ilo katsoa. Vauhti oli todella hyvä, rauhallinen mutta tasaisesti etenevä.

Harjoittelimme myös esineruutua. Koirille se oli niin mukava harjoitus, että halu päästä töihin kasvoi ihan uusiin mittasuhteisiin. Ebbaakin sai pitää kiinni ihan tosissaan, jotta ehdittiin saamaan alue valmiiksi ennen lähettämistä.

Samoin oli Kertun laita...

Eikä huonommaksi jäänyt Carakaan...

Mutta niin se vain on, ei koiran koko kerro yhtään mitään siitä kuinka hyvä tai huono se missään harrastuksessa on. Yksi viikonlopun suurimmista ilonaiheista oli Doriksen into työskennellä, tässä Doris lähtee ensimmäiseen esineruutuunsa koskaan.

Ja pienen harjoittelun tulos on tässä, paluu esineruudusta kaikkien oppien mukaisesti! Täytyy tunnustaa että nyt jälkikäteen vähän harmittaa, olisi pitänyt ottaa Roosakin mukaan porukkaan treenaamaan.

Rikkautta on monenlaista. Toisille se merkitsee vain ja ainoastaan rahaa, toisille rahaa ja muuta maallista mammonaa yhteensä. Me olemme omalla tavallamme rikkaita, koska meillä on hyviä ystäviä joiden kanssa jakaa yhteinen harrastus ja sen mukanaan tuomat ilon hetket. Kiitos teille kaikille ystäville ja blogimme lukijoille!