Tietokoneet helpottavat elämää, vai mitä??

Tietokoneet on todennäköisesti luotu helpottamaan ihmisen työskentelyä ja parantamaan tuottavuutta. Tämän lisäksi ne ovat löytäneet tiensä ihmisten koteihin ja vapaa-aikaan, tarjoten yhden keinon lisää jakaa tietoa ja pitää yhteyttä ihmisiin. Niinpä niin, olisihan tuo ihan toimiva yhtälö jos nämä rakkineet vain suostuisivat toimimaan... Meillä on täällä kotona yksi varsinainen "päätietokone". Tuohon koneeseen ladataan kameroiden kuvat, videokameran tiedostot, sillä tulostetaan, skannataan näyttelyiden arvostelut kasvattajalle lähetettäväksi ja sitä käytetään blogin päivittämiseen. Varsin tarpeellinen kone siis kaiken kaikkiaan ja nyt tämä kone ei tahdo toimia kunnolla. Ensin koneen virtalähde alkoi reistaamaan ja kone ei aina tahtonut käynnistyä. Sitten näyttö jähmettyi aina satunnaisesti hetkeksi paikoilleen, tämän jälkeen näytön lisäksi nukahteli hiiri ja loppujen lopuksi koko kone meni käytön aikana tilaan jossa mikään nappi ei vaikuttanut yhtään mitään. Voi sitä hermojen kiristystä ja vaivaa minkä koneen sekoaminen voi aiheuttaa... Kun koneen sitten sai käyntiin, varmistettiin ensin että kaikki kuvat ja videot ovat turvassa, sitten varmistettiin koneella olevat sähköpostit, tutkittiin omat tiedostot kansio tarpeellisten tiedostojen varalta ja niin edelleen. Sitten asennettiin käyttöjärjestelmä uudelleen, etsittiin ajurit, päivitykset, asennettiin lisäosat, lisäosien mukanaan tuomat päivitykset... onnistuihan se, työtähän se vain oli. No loppu hyvin, kaikki hyvin, näinhän sitä voisi ajatella? Juu ei ole, kaikki meni siihen saakka hyvin kunnes asensin näytönohjaimen ajurin, kone suostui käynnistymään vain vikasietotilaan. Työkaveri epäili näytönohjaimen muisteissa olevan vikaa, oli kuulemma omassa koneessa ollut samat oireet ihan alusta lähtien ja vika oli paikannettu juuri tuonne. Uudella näytönohjaimella kone on kuulemma entistä parempikin. Kaikista helpointahan olisi nyt marssia lähimpään liikkeeseen ja tulla sieltä takaisin kokonaan uusi tietokone kainalossa. Siirtäisi kuvat ym muut tärkeät asiat uuteen koneeseen ja taas olisi leppoisia käyttöhetkiä edessä. Mutta kun luonne ei taaskaan anna periksi, jostain ihmeen syystä sitä taas yrittää selvittää missä se vika todella on. Ja kaiken kukkuraksi tämä kone alkoikin toimimaan ilman mitään järkevää selitystä... Tämä melkoisen pitkä alustus lyhyesti sanottuna, olemme olleet hiljaa koska tietokoneemme on ollut enemmän ja vähemmän sekaisin.

Mutta koska kone nyt toimii ainakin jollain tasolla, on aika päivittää kuulumisia ja teemme sen tällä kertaa siten että uusimmat kuulumiset tulevat ensiksi.

25.8, kesän viimeinen vierailu etelään

Vielä kerran me hyppäsimme autoon ja ajelimme vierailulle etelään, tällä kertaa Helsinkiin. Meidän isojen tyttöjen kasvattajalta tuli uusi pentu maahan jokunen hetki sitten, joten kuinka olisimme voineet olla käymättä häntä katsomassa? Tosin samana päivänä Helsingissä järjestettiin myös Sveitsinpaimenkoirien pääerikoisnäyttely, eli saimme siis useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Kävimme turisteina katsomassa näyttelyä, tapasimme tuttuja ja nuuskuttelimme pennun tuoksua. Pentu on oikein kaunis ja luonteeltaan varsin rauhallinen. Neiti oli lepäämässä meidän saapuessa ja pienen tutustumisen jälkeen suurimman huomion sai isäntänsä antama herkkupala. Vieraita tulee ja menee, mutta herkut syödään nyt, piste!

Pihalla saimme sentään paremman kasvokuvan ja tulihan neitiin hetkellisesti lisää virtaakin, taas muistaa että teräviä ovat pienen pennun hampaat :-)

Näyttelystä sen verran että onnittelut kaikille osallistuneille! Oli mukava nähdä niin auringon kuin ihmisten hymyilevän ja todeta jälleen kerran kuinka mukava yhteishenki grosse ihmisten kesken vallitsee. Voitto meni tällä kertaa itärajan taakse, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että olihan ROP grosse kaunis. Iso narttu, mutta todella sopusuhtainen ja lennokas liikkeissään. Onneksi olkoon vain, jos joku tätä blogia sieltäkin päin lukee.

13.8, Kuopion Topi

Koska suunnittelemamme koko perheen pitkä kesäreissu ei tänä vuonna onnistunut, piti lupaus Topin tervehtimisestä lunastaa pienemmällä edustuksella, meidän perheen isännän vierailulla. Topi otti vieraan vastaan varsin iloisesti, kasvot, korvat ja korvan taustat eivät aikoihin ole olleet niin hyvin puhdistettuja kuin Topin vastaaoton jälkeen... tosin Topin "isoveli" Vili kantoi myös oman kortensa kekoon. Isäntäperheen mukaan ei ollut epäilystäkään siitä etteikö Topi olisi tunnistanut, niin paljon iloisempi oli pojan olemus. Topi liimautui hetkeksi niin lähelle, että kaikki kuvat olivat vähän tällaisia lähiotoksia.

Lyhyen tervehtimisen ja rupatteluhetken jälkeen päätimme lähteä koirien kanssa kävelylle kohden läheistä näkötornia. Olipahan sitten todella mukava asuinpaikka Topilla, aivan lähellä alue jossa voi liikkua vapaammin ja jonka huipulta avautuu näköala yli koko kaupungin. Tässä sitä nautitaan auringosta ja näköalasta täysin siemauksin.

Se mikä tuntuu todella hyvältä, on se miten nämä kaksi kaverusta tulee keskenään toimeen. Toki pojat painivat ja leikkivät, mutta yhtään oikeata murahdusta ei vierailun aikana kuulunut. Herkkujakin odoteltiin sulassa sovussa rinta rinnan.

Kiitos Heli ja Jari kestityksestä sekä Kuopion kiertoajelusta, oli ilo käydä luonanne. Jatkakaa samaan malliin ja kaikkea hyvää syksyynne.

4.8, Nokian näyttely

Edellisessä päivityksessä, siinä kännykällä tehdyssä testissä, mainitsimme menevämme Nokian näyttelyyn. No Caralle sieltä ei sen kummempaa menestystä tullut, mutta iloksemme Hertta sai oikein mukavan arvostelun jossa häntä tituleerattiin erittäin lupaavaksi! Nyt annamme neitosen kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa vähän aikaa, ja sitten joskus ensi kesänä katsomme näyttelyitä seuraavan kerran.

Toisen päivän ilopillerin järjesti Jedi. Jedi oli ROP grosse ja uskomatonta mutta totta, Jedi nostettiin jatkoon myös isossa kehässä! Taisi olla ensimmäinen kerta kuin me näemme grossen jäävän kehään muiden poistuttua, joskohan jonain päivänä löytyisi tuomari jolla olisi tarpeeksi rohkeutta sijoittaa myös näitä harvinaisempiakin, lyhytkarvaisia koiria. Pää on kuitenkin nyt avattu!

Tässä vielä kuva päivän menestyjästä, väsynyt ja voipunut koira kaikin puolin.

3.8, Särkänniemi

Tätähän me jo puhelimen kautta yritettiin päivittää, mutta kuva jäi niin inhottavan pieneksi että laitetaan nyt pari kuvaa isompana. Vapiskaa possut, Cara ja kumppanit avustamassa vihaisia lintuja...

Heinäkuun loppu, Nuutin uutiset

Nyt täytyy takautuvasti päivittää Nuutin uutiset Kainuusta, sillä hänelle on tullut kaveri! Ensiksi itse Nuutti, ihan on nuoren uroksen ilmettä ja vekkulia pilkettä silmäkulmassa.

Ja sitten poika kaverinsa Moskun kanssa. Mosku on pohjanpystykorva ja vielä ihan pieni, joten leikkiä ja riekkumista varmasti vielä hetken riittää.

Oikein paljon kiitoksi kuvista ja terveisistä. Kiva on pentujen elämää seurata myös näin kuvien välityksellä. Pitäkää peukut pystyssä jotta tämä kone nyt taas hetken toimisi ja blogi saisi jatkoa vähän nopeammin...