Paras kesäloma koskaan!

Kesäloma kotona vietettynä ei välttämättä ole ihan paras vaihtoehto arjen juoksupyörästä irtautumiseen. Toki loma on aina lomaa, ei tarvitse nousta joka aamu kellon soittoon ja lähteä töihin, tai kouluun kun asiaa lapsien kannalta ajattelee. Mutta kun asuu omakotitalossa, kotona olisi aina jotain tekemistä ja nämä tekemättömät asiat painavat jollain tavalla mieltä. Jos on sateinen keli, pitäisi tehdä jotain sisällä tehtävää järjestelyä ja jos taas on kuivaa, olisi nurmikon leikkuuta ja niin edelleen.

Siksipä joskus kannattaa ottaa täydellinen irtautuminen arjesta ja lähteä pois kotoa, toteuttaa niitä asioita joita on kenties pidempään pohtinut ja lähteä jonnekin missä on pitkään halunnut käydä. Me teimme sen, me otimme Kertun ja Caran mukaan ja lähdimme Saksaan tapaamaan kasvattajaa.

Keskiviikko, 26.6

Auto huollettuna, pakattuna, lapset ja grosset kyydissä, Roosa mummolassa pitämässä kuria Reetu leonbergille... matka voi alkaa! Keula kohti ensimmäistä pysähdyspistettä eli Riihimäkeä, koska Martta oli menossa hoitoon isänsä Syltyn, velipuolensa Taren ja veljensä Paavon luokse. Päivä oli todella lämmin, mutta Chryslerin ilmastointi piti hienosti pintansa ja poisti huolen siitä että kuinka kuuma koirilla mahdollisesti on. Martta käpertyi apukuljettajan jalkatilaan ja nautti viileästä olotilasta kaikin siemauksin.

Riihimäeltä matka jatkui kohti Turkua ja Viking Linen terminaalia. Satamassa olimme hyvissä ajoin, vaikkakin olimme pysähtyneet tankkaamaan ja kävelyttämään koiria. Epäilimme että kuinkahan Kerttu ja Cara saadaan laivalla pissaamaan, maalaiskoiria kun ovat ja tottuneet tekemään hätänsä maastoon eikä mihinkään hiekkalaatikkoon. Siksipä tietoisesti varasimme aikaa ihan perinteiseen kävelyyn ennen check-in jonoon ajamista. Ratkaisu osoittautui paremmaksi kuin olisimme osanneet odottaakaan... Sieltä se sitten ajallaan laituriin peruutti, Viking Line Grace, uusin laiva koko Suomi - Ruotsi liikenteessä.

Niin ja päivä oli oikeasti lämmin, näkymä auton mittarista hetki ennen laivaan ajamista.

Ja niin sitä oltiin laivassa! Kuten kuvasta voi nähdä, matkaa oli odotettu jo pitkään ja mieliala oli korkealla, tai "ihan jees" kuten meidän nuoriso asian ilmaisee..

Hytissä ei liikoja tiloja ollut, mutta sopu sijaa antaa. Tässä vielä sängyt käännettynä seiniä vasten joten todellisuus oli hivenen ahtaampaa. Laitoimme muuten Kertulle ja Caralle housut jalkaan, molemmilla kun sattui olemaan juoksuaika.

Ja sitten matkustaville koiraihmisille vinkiksi, Viking Gracen koirille tarkoitettu hiekkalaatikko ei ole hiekkalaatikko. Me etsimme ja etsimme, kiersimme ulkokansia ristiin rastiin ja viimein kysyimme infosta koirien ulkoilualueen sijaintia, sitten löysimme tämän:

Reilun metri kertaa metri neliön jossa muovinen keinonurmi + lyhyt tolppa johon poikakoirat voivat nostaa jalkaa... Juu, meidän tytöt eivät aluksi suostuneet edes nousemaan koko keksintöön. Hetken suostuttelun jälkeen siitä käveltiin suoraan ylitse, sen kummempaa menestystä ei laivalla pissaamiseen saatukaan.

Torstai, 27.6

Aamulla olimme Tukholmassa ja ravitsevan meriaamiaisen syötyämme istuimme vatsat oikeastaan liiankin täytenä autossa odottamassa keulaportin avautumista. Ehdimme puhua kuinka mukava olisi lähteä liikkeelle jonkun muun perään, koska navigaattorilta menisi kuitenkin hetki määrittää sijaintinsa. Tämä mielikuva oli jäänyt mieleen hyvin ikävänä yllätyksenä siltä retkeltä kun kävimme Kerttua aikoinaan katsomassa. Lensimme Berliiniin, jolloin TomTom oli sammutettu Helsinki-Vantaan lentokentällä. Kun sitten innoissamme hyppäsimme Tegelin kentällä vuokra-autoon ja lähdimme liikkeelle, kuski oli hetken melkein paniikissa kun ei ollut mitään aavistustakaan mihin suuntaan pitäisi ajaa! Koimme kuitenkin kaksi yllätystä samalla hetkellä,sillä me olimme toinen autokunta joka laivasta ulos ajoi ja uusi Garmin merkkinen navigaattorimme oli kartalla ennen kuin ehdimme nopeaa poistumista edes hämmästyä. Tukholmasta poistuminen oli melko helppoa, vaikkakin meidän oli ensiksi ajeltava hivenen omia reittejä ja etsittävä paikka jossa pystyimme ruokkimaan tytöt ja jossa he suostuivat tekemään hätänsä. Matka jatkui kohti etelää ja Juutinrauman siltaa, meno oli joutuisaa ja leppoisaa. Etupenkin katsellessa maisemia ja ihastellessa Ruotsin tiestöä ja sitä kuinka matka oikeasti etenee kun saa oikeasti ajaa vakionopeussäädin päällä eikä tarvitse jatkuvasti jarrutella jokaisen pienemmänkin liittymän vuoksi kuten täällä kotimaassa, takapenkki ei juuri maisemista piitannut, liekkö auton katossa olevalla dvd soittimella ollut jotain tekemistä asian kanssa..?

Ja sitten, muutaman pysähdyksen ja usemman tunnin jälkeen saavuimme matkamme seuraavalle kohdepisteelle, Juutinrauman sillan päähän. Emme käyttäneet hyväksemme viimeistä mahdollisuutta poistua moottoritieltä ja pysyä Ruotsissa, vaan jatkoimme valitsemallamme kaistalla kohti siltamaksua ja Tanskaa.

Kun liikennevirta on tarpeeksi suuri, on ratkaisut maksuliikenteen suhteenkin kehitetty huippuunsa. Eipä siis aikaakaan kun sillan kansi oli automme alla ja jossain siellä alla oli tyrskyävä meri.

Sillan jälkeen vaihtelun vuoksi tunneliin..

Ja niin olimme virallisesti Tanskassa.

Ajoimme vielä Odense nimiseen paikkaan, jossa meitä odotti huone hotelli Scandicissa. Koko porukka alkoi olemaan jo hivenen väsynyt pitkästä päivästä ja kaikista parhaiten se varmaankin näkyi koirista. Ainakin kun tulimme ruokailun jälkeen takaisin huoneeseen, meitä odotti tällainen näky..

Kun sitten tuli aika mennä nukkumaan, oli Kertun kanta nukkumapaikkaan tuolloinkin melko selvä. Unilelukin oli jo valmiiksi vieressä, vai liekkö se ollut kuitenkin lasten?

Perjantai, 28.6

Aamu alkoi harmaana ja sateisena. Nautittuamme aamiaisen pakkasimme auton, otimme viimeisen kuvan hotellista...

... ja painoimme kaasua. Matka oli sateinen ja tuulinen mutta eteni kuitenkin joutuisasti, pian ymmärsimme olevamme siellä minne meidän pitikin päästä, me olimme Saksassa.

Kun ajaa pitkää matkaa, käy joskus niin että kuljettaja uppoutuu omiin ajatuksiinsa kunnes joku tapahtuma tai vastaava saa ajatukset heräämään hetkeksi. Joskus siihen riittää pelkkä edellä ajavan rekisterikilpi... (piru = devil in finnish)

Ajaminen autobaanalla oli pääsääntöisesti miellyttävää, mitä nyt muutaman tietyön kohdalla olevat kapeamat kohdat aiheuttivat liikenteen menemisen sumppuun ja sitä myöten mekin seisoimme muutaman kerran kokonaan paikoillamme. Onneksi ei ollut kiire. Sumat kuitenkin purkautuivat ajallaan niin mekin saavuimme määränpäähämme keski-Saksaan, kylään nimeltä Tiefenort. Pikaisen pysähdyksen jälkeen jatkoimme peräkanaa matkaa kasvattajan varaamaan majapaikkaamme Weißendiez nimiseen naapurikylään ja paikka oli suorastaan loistava!

Rakennus piti sisällään 4 erillistä asuntoa, joista alakerrassa olevat sai välioven avaamalla yhden ison huoneiston. Me asuimme yläkerrassa, kuvassa oikealla olevassa huoneistossa. Eli siis huoneistoomme menevät raput eivät näy, vaan kulman takaa näkyy terassin kaide. Asunnossa oli myös parvi jossa oli sängyt lapsia varten, ylhäällä parvella olevat ikkunat ovat kuvassa näkyvät matalat ikkunat joita on kolme vierekkäin ja yksi ihan äärimmäisenä ylhäällä oikealla. Tässä muutama kuva sisältä:

Lauantai 29.6

Tällöin oli ohjelmassa yksi matkamme ajankohtaan vaikuttaneista syistä, vom Försterrain koirien perhetapaaminen Krayenburgin linnassa. Kun väki oli kokonaisuudessaan saapunut paikalle, lähdimme kävelylle joka vei meidät aivan alas pelloille ja sitten takaisin ylös. Emme osaa sanoa että paljonko korkeuseroa tuon kävelyn aikana oikein tuli, mutta lenkki oli melkoisen hikinen. Reippaasti jaksoi meidän Petra ja Henrikin, pidettiin taukoja ja hengähdettiin kuin siltä tuntui.

Kävelyn jälkeen maistui kahvi ja siitä hetken päästä kylmä juoma ja ruoka. Mikäpä sitä oli ruuasta nauttiessa ja koirien leikkiä seuratessa. Pienimmät kun eivät olleet mukana lenkillä siksipä energiaa riitti vaikka muille jakaa..

Meille muuten kerrottiin että paikalla sijainnut vanha Krayenburgin linna, josta on jäljellä enää vain raunioita, on "the mother of Wartburg". Eli Wartburgin linna jossa Martti Luther käänsi uuden testamentin saksaksi ja joka antoi nimensä yhdelle jo menneistä automerkeistä, on pienempi ja tehty myöhemmin kuin Krayenburg. Tältä Krayenburg on joskus aikanaan näytänyt.

Seuraavalla viikolla vierailimme myös Wartburgin linnassa ja jos Krayenburg on aikanaan ollut isompi, se on ihan oikeasti ollut erittäin vaikuttava näky.

Seuraavien muutamien päivien ajalta ei varmaankaan kannata kovin tyhjentävästi yrittää kirjoittaa, sillä ohjelmassa oli ampumayhdistyksen juhlaa..

nähtävyyksiä...

uusia ystäviä...

lisää nähtävyyksiä...

ja tietenkin koiria! Tässä esimerkiksi Biene, Kertun ja Caran emä:

Ja tietenkin jälleen näkemisen iloa oli ilmassa toisinkin päin, Cara, Conny ja Kerttu yhdessä pitkästä, pitkästä aikaa.

Seutu on erittäin kaunista kumpuilevine maastoineen ja peltoineen, kumpa kuvat osaisivat kertoa enemmän...

Sunnuntai 7.7

Niin koitti kotiinlähdön aika, viimeinen kuva koirien ulkoilun lomassa..

ja baanalle!

Takaisin tullessa emme ajaneet koko matkaa, vaan otimme lautan Puttgarden - Rödby välille. Sinne jäi taaksemme Saksa, saapa nähdä milloin näemme seuraavan kerran?

  Otimme lautan myös Helsingör - Helsingborg välille. Siksipä emme Tanskassa kovinkaan kauaa aikaa viettäneet, vaan pian olimme Ruotsissa jossa ilta jo hämärsi nopeasti.

Maanantai, 8.7

Olemme taas Tukholmassa, Viking Linen check-in pisteessä.

Kumpikaan tytöistä ei ollut tuntenut tarvetta tehdä oikein yhtään mitään, vaikka olimme heitä kävelyttäneet jonkun matkaa ennen kaupunkia olleessa metsässä. Jouduimme vielä ottamaan laivamatkan Helsinkiin, joka kestää pidempään kuin matka Turkuun, mutta mitäpä teet. Kukko ei käskien laula ja koira ei käskien kaki, eikä juuri pissaakaan. Tämä asia tuli harvinaisen selväksi, sillä pitkällisestä yrittämisestä huolimatta tulosta ei juuri tullut. Ei siis ole tokoon kuuluva osa-alue..?
Laivaan pääsy sujui mallikkaasti ja suihkun jälkeen menoa piti heittää hyvästit Ruotsille, vai pitiköhän kurkata että jokohan siellä horisontissa siintäisi Suomi..?

Seuraavana aamuna mieliala oli tilan ahtaudesta huolimatta korkealla, oltiinhan takaisin kotona. Viimeiset leikit laivan sisällä...

ja vielä viimeinen kuva itse laivasta..

ja keula uudelleen kohti Riihimäkeä ja siellä "ei niin kauheasti odottavaa" Marttaa. Martta oli nauttinut lomastaan täysin siemauksin, eikä ollut meitä ensiksi huomaavinaankaan. Vai liekö ollut suuttunut kun ei päässyt mukaan? No kuitenkin kun lähdimme kotia kohden, tuli neiti niin nopeasti kyytiin että ilmeisesti koti vielä vei voiton.

Mitäpä tästä reissusta voisi pähkinänkuoressa sanoa? Tässä lukemat autosta, kotipihasta takaisin kotipihaan:

Mutta ne asiat mitä ei voi numeroin mitata ovat huomattavasti tärkeämpiä, kaikki ne muistot joita saimme, kaikki ne tapahtumat jotka koimme. Ne jäivät mieliimme ja niitä siellä lämmöllä vaalimme.

Lopuksi pienen pieni mainos. Jos joskus aiotte matkustaa tuonne seuduille ja olette majapaikkaa vaille, harkitkaa ihmeessä tätä majoitusta, englanti käy kielenä yhteydenottoon mainiosti:  http://www.ferienimsonnenschein.de/. Ja mikäli majoitutte täällä kyseisessä paikassa, kertokaa meiltä terveisiä.