Vanhuus ei tule yksin

Joskus tuo otsikon sananlasku pitää niin täydellisesti paikkaansa, että oikein pahaa tekee kun sitä tarkemmin ajattelee. Meillä kävi niin että tuon ajatelman kohteeksi joutui laumamme vanhin, Roosa. Huomasimme Roosaa hoitaessa että yhden nisän juureen oli ilmestynyt kovahko patti, lähemmin tarkastellessa löytyi vielä toinenkin. Pentujen rokotusaika oli sopivasti jo ihan käsillä, joten otimme rouvan mukaan. Toki olimme varoittaneet eläinlääkäriä etukäteen pienestä lisätyöstä jotta osaavat ottaa ylimääräisen potilaan huomioon aikatauluissaan. Diagnoosiksi tuli nisäkasvaimia 2 kappaletta ja hoitosuositukseksi kasvaimien poisto ja sterilisointi. Mikäpä siinä tilanteessa muukaan auttaa kuin kuunnella mitä lääkäri sanoo. Nyt meillä on sitten kotosalla yksi pieni toipilas, joka saa kaikista eniten huomiota ilman että siitä tarvitsee kilpailla kenenkään kanssa. Luulisi että Roosa olisi kipeä, mutta jotenkin tuntuu että vanhus ottaa tilanteesta irti kaiken minkä vain saa ja nautiskelee täysin siemauksin! Näkymä on nimittäin tällainen kun vain hetkosen mammaa kaulalta rapsuttelee...

Koska Roosa on toipilas, olemme pyrkineet rauhoittamaan tilannetta kotosalla siten että ylimääräistä hulinaa olisi mahdollisimman vähän. Pakko tunnustaa että välillä se onnistuu, välillä taas ei. Pennut osaavat olla suorastaan hämmästyttävän hurmaavia vieraiden läsnäollessa ja esitellä esimerkiksi kaikki parhaat asennot nukkumiseen, tähän tyyliin:

Ja sitten kun on levätty, menoa on sen verran reippaasti että terävien kuvien saaminen on hivenen haasteellista. Toisaalta on onni että tämä talvi on suorastaan hämmästyttävän lämmin, pentujen kanssa on voinut viettää aikaa ulkona ja purkaa ne suurimmat virtapiikit siellä.

Toki välillä, ulkoilun lomassa, onnistuu jokunen kuvakin.

Ja sitten kun on tarpeeksi kauan touhuiltu, onnistuu loppujen lopuksi tämän hetken yhteiskuvakin, tältä nämä (uusia koteja odottelevat..) pennut tällä hetkellä näyttävät.

Vielä loppukevennykseksi tilanne Eerikan "The Batgirl" nenän suhteen. Merkki on vielä tunnistettavissa, mutta päivä päivältä huonommin. Nyt sen näkeminen vaatii jo huomattavasti enemmän mielikuvitusta kun aiemmin, mutta toisaalta ehkä se on parempi niin...  :-)