Vastatuulta ja ylämäkeä

Kun lauma vanhenee, voi vastaan tulla ajanjakso jolloin enemmän tai vähemmän kaikki tuntuu menevän päin seiniä. Viikot ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan ja tuntuu että eikö tämä koskaan lopu. Mutta kun istuu alas, huokaisee syvään ja oikeasti katsoo muutaman kuukauden taaksepäin, voi havaita että ei ne asiat loppujen lopuksi niin huonosti olekaan. Niin paljon riippuu omasta tavasta katsoa asioita, vanha vertaus lasista pitää täysin paikkaansa, onko se puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä, sen päättää jokainen itse omalla kohdallaan.

Me lähdimme tähän vuoteen iloisin merkein ja vietimme vuodenvaihteen rakkaiden ystäviemme luona Seinäjoella. Hyvää ruokaa, lepoa ja mukavaa seuraa, mitäpä muuta sitä ihminen tarvitsisi päästäkseen irti arjen oravanpyörästä ja saadakseen lisää virtaa tuleviin koitoksiin? Eipä juuri mitään. Koirat tulivat (jälleen kerran) keskenään toimeen aivan mainiosti, mitä nyt yhteiskuvan ottaminen on aina yhtä haasteellista. Vaikka kuinka puhumalla koirat ohjeistat, ja vaikka kontakti on aivan huikea, jotenkin tuntuu että ne asiat eivät kuitenkaan sinne pään sisään tahdo jäädä. Tätäkin kuvaa seuraava otos olikin jo mallia "tilaisuus meni jo".

Koska olimme Seinäjoella, tiedustelimme mahdollisuutta vierailla kasvattiemme luona ja iloksemme pääsimmekin tapaamaan Hipun siskoja eli Viljaa ja Hilmaa.

Vilja ainakin muisti Henrin..

... Hilman tyytyessä poseeraamaan huomattavasti hillitymmin, liekö kaksi rapsututtajaa vaikuttanut asiaan millään lailla.

Hyvin olivat corgi-neidit kasvaneet ja hyvin tyytyväisiä olimme näkemäämme. Kiitokset sinne Viljan ja Hilman koteihin, mukava oli nähdä ja kuulumisia vaihtaa.

Mutta pian edellisten tapahtumien jälkeen meidän vuotemme muuttui hivenen synkemmäksi, sillä ensiksi laumamme vanhin, eli corgi mummomme Roosa liukastui saaden samalla välilevyn pullistuman, joka taas aiheutti takajalkojen täydellisen pettämisen. Onneksemme luottolääkärimme oli hyvin tilanteen tasalla, näki tilanteessa positiiviset ennusmerkit ja sai meidät uskomaan parempaan huomiseen. Roosaa on hoidettu ja kuntoutettu kipulääkityksellä, levolla, akupunktiolla, terapialaserilla ja hyvin varovaisella hieronnalla sillä lopputuloksella että takajalat kantavat jälleen. Tilanne ei vielä ole entisellään, eikä ole varmuutta että mille tasalle kuntoutus Roosan kohdalla yltää, mutta hän kävelee taas ja mikä tärkeintä, hänellä ei ole kipuja. Tästä on hänen kohdallaan hyvä jatkaa.

Toinen kevättämme varjostanut tapahtuma sattui Kertulle. Lenkille lähtiessä huomasimme pissan seassa verta, on tästä talvesta ja lumesta siis jotain konkreettista hyötyäkin.. Koska viikonloppu painoi tuolloin päälle, lähdimme (taas) eläinlääkäriin ajatuksena saada lääkkeet mukaan "koska pissatulehdushan tämä vain on". Niinpä niin, eipä sitten ollutkaan pelkkä pissatulehdus vaan epäilyksi tuli alkava kohtutulehdus. Kohtu ultrattiinkin, mutta siellä ei vielä tuossa vaiheessa näkynyt mitään. Koska viikonloppu todellakin oli jo ovella, eikä tilanteemme ollut vielä aivan mahdoton, saimme pois lähtiessä mukaan sekä lääkkeet että ajan seuraavalle viikolle kontrollikäyntiä varten. Kontrollikäynnillä tilanne varmistui ja ne pahimmat epäilykset kävivät toteen, sillä kohtuun oli jo alkanut muodostua märkää. Hoitovaihtoehdoista valitsimme sterilisaation ja se toteutettiinkin melko nopsalla aikataululla.

Jonkin aikaa tuntui siis siltä että kuljemme jatkuvaa ylämäkeä ja sitäkin vastatuuleen, mutta tottahan ylämäkikin joskus loppuu. Roosan kuntoutus oli jo saavuttanut hyvän, stabiilin vaiheen ja koska Kertun leikkaushaava oli alkanut parantumaan mainiosti, oli aika ottaa aikalisä ja toteuttaa kauan suunniteltu lomamatka Saksaan. Tosin pakko tunnustaa, että eihän tämä tietystikään ihan ex-tempore matka ollut koska meidän oli pitänyt hoitaa mukaan lähtevien koirien lääkitykset ym asiat kuntoon ennen matkaa.

Edellisellä matkalla totesimme Suomen ja Saksan välisen etäisyyden oleva sen verran pitkän, että ajaminen ei ihan kauheasti kiinnostanut. Tuumasta toimeen ja autoliiton kautta varaamaan matkat lautalle, ehdottomasti oikea päätös! Aamulla 5.3 pakattiin auto, Martta ja Caran tyttö Yoda kyytiin ja sitten mentiin!

Koirien vessavertailussa Finnlines vs edellisen matkan Viking line, Finnlines vetää pidemmän korren oikealla hiekalla ja isommalla laatikolla.

Ja tuonne sitä lähdettiin..

Perillä Travemündessa olimme sen verran myöhään, että tien päälle lähteminen ei enää oikein houkuttanut. Onneksemme Finnlines tarjoaa mahdollisuutta yöpyä laivassa sunnuntain - maanantain välisen yön, jolloin maanantai aamuna voi aamiaisen syötyään lähteä liikkeelle ihan uusin voimin. Suosittelemme oikein lämpimästi mikäli joku on asiaa joskus harkinnut.

Kevät etelämmässä, Tonavan rannoilla oli jo alkanut, luonto heräili hiljalleen ja paikoin oli jo hyvinkin paljon merkkejä lämpöisemmistä päivistä.

Mutta aamut olivat vielä viileitä, tämä ei meitä haitannut koska tottahan meillä oli kotimaan kelien myötä lämpöisemmätkin varusteet mukana matkassa.

Saimme matkallamme uusia ystäviä..

.. näimme heidän kanssaan erikoisia nähtävyyksiä, kuten alla olevan kuvan hotellin..

.. ja maailman korkeimman kirkontornin.

Pääasiallisesti olimme paikassa nimeltä Leipheim ja majoituimme hotellissa nimeltä Hotel Zur Post, oikein mukava ja ystävällinen paikka majoittua kaikin puolin.

Uusia asioita nähtiin lähes päivittäin, ei sitä esimerkiksi ihan joka päivä strutsia näe!

.. tai pääse kokeilemaan Porschea..

Mutta vaikka kuinka reissussa viihtyisi, tulee joskus eteen kotimatka. Niinpä sitä löydettiin itsemme taas Travemündesta odottelemasta laivan lähtöä.

Laivassa muuten näkyi kotimaiset televisiokanavat ja niitä oli ilmeisesti odotettu koko porukan taholta, tai näin voisi ainakin tämän kuvan perusteella päätellä.

Kotona taas, tuosta puuttuu hivenen koska trippimittari tuli nollattua matkan jo alettua, eli kaiken kaikkiaan hivenen yli 2200 km ehti mittariin pyörähtää.

Ja niin olemme jälleen tässä päivässä. Pääsiäinen on vietetty rauhallisesti oman perheen voimin, mitä nyt Caran tyttö Lilli on ollut meillä hoitolaisena. On levätty, ulkoiltu ja kerätty taas voimia taas arjen aherrukseen. Nyt kun tämän kaiken on kirjoittanut, tulee mieleen että vaikka joskus elämä tuntuu ylämäeltä ja vastatuulelta, kyllä se aurinko vielä paistaa sinne risukasaankin!

Hyvää kevään jatkoa kaikille