Edellisessä päivityksessä lupailimme kertovamme uutisia "lähipäivinä". No nyt kun päiväyksiä tarkastelee, niin huomaa että edellisestä päivityksestä on kulunut jo 2 kuukautta. Oikeastaan vähän jo nolottaa, sillä edellinen "oikea" päivitys on tammikuulta.
Pienenä blogin kirjoittajan puolustuksena voisi ottaa esiin sen, että pääosa kuulumisiemme päivittämisestä tapahtuu nykyisin facebookissa. Se on nopeampi ja ehkäpä helpompikin kanava tarjotessaan vuorovaikutteisen yhteyden sisällön tuottajan ja lukijan välille, varsinkin kun se mahdollistaa viestien vaihtomahdollisuuden messengerin välityksellä. Olemme kuitenkin saaneet kuulla että myös blogimme päivitystä on kaivattu ja se suoraan sanottuna tuntuu mukavalta. On kiva tietää että näitä tekstejä kaivataankin. Annetaan siis kennelimme facebook- vastaavan olla hetkisen vapaalla ja sukelletaan kuluneen vuoden pääkohtiin kuukausi kerrallaan...
Tammikuu
On asioita joista kirjoittaminen voi olla hyvinkin vaikeaa, ei väliä kuinka kauan tapahtumista on. Tämän vuoden tammikuun liikuttavin ja samalla surullisin tapahtuma on mittakaavassaan sellainen että omistamme sille koko kuukauden ja että se saa vieläkin tämän kirjoittajalle kyyneleet silmiin, oikeasti. Syy kyyneleisiin on se että Kertun tyttö Coma vieraili meillä viimeisen kerran. Tiedättekö miltä tuntuu auttaa pieni pentu maailmaan, nukkua pentuhuoneessa emän tukena ja herätä keskellä yötä auttamaan pieniä pentuja nisille, kasvattaa ja hoitaa, tuntea surua pennun muuttaessa uuteen kotiin, halua olla mukana kasvuvaiheessa ja tukea uutta kotia parhaansa mukaan? Ja silti, vaikka kuinka olet yrittänyt, tapahtuu jotain odottamatonta ja joudut päästämään irti aivan liian aikaisin. Vain muut kasvattajat voivat sen tunteen tietää.
Coma, vaikkakaan et asunut täällä meidän kanssamme, olit rakas ja tulet aina säilymään sydämissämme, aivan kuten kaikki muutkin jo edesmenneet rakkaat kasvattimme.
lepää rauhassa, soma Coma.
Helmikuu
Kuukauden vaihtuessa kotimme hulinasta vastasi (nuorten corgien lisäksi) muutama hoitoon tullut kasvattimme Kertun pojan Paavon ja Caran tytön Lillin tarvitessa hoitipaikkaa samaan aikaan. Mikäs siinä hoitaessa, kyllähän sopu sijaa antaa me tuumasimme ja otimme haasteen vastaan. Saimmehan tilanteesta muuta ajateltavaakin edellisen kuun surun jälkeen. Tokihan tilanteessa omat haasteensa tietysti oli, mutta eipä tuosta tilanteesta mitään ylitsepääsemätöntä mieleen jäänyt, tällainen kuvakin saatiin otettua.
Cara, Kerttu, Paavo, Martta ja Lilli
Roosa opetti Hippua talon tavoille, esimerkiksi kuten että keittiössä kannattaa olla edustavana..
kun taas Hipun veli Sisu, joka vielä tuolloin oli täällä meillä, oli asiaa kohtaan hivenen epäileväinen.
Lähelle jäävät kasvatit ovat siitä mukavia, että heidän on helppo tulla vieraisille. Niinpä iloksemme Dali vieraili luonamme purkamassa energiaansa ja sisaruksiaan juoksuttamassa.
Muita maininnan arvoisia asioita oli esimerkiksi Kertun rally-toko kilpailuissa saavuttama toinen sija sekä sen ja aikaisempien tulosten myötä saavutettu koulutustunnus RTK1. Ja kuten kuvasta voi päätellä, Kerttua itseään saavutus ei juuri hetkauttanut vaan kuvastakin suorastaan huokuu grosselle tyypillinen säntillisyys ja viilipyttymäisyys.
Kuun lopussa piipahdimme corgien erikoisnäyttelyssä Kuopiossa. Tyttäremme Petra kilpaili kasvatimme Topin kanssa menestyksekkäästi junior-handler kehässä saavuttaen hienon kolmannen sijan.
Päivän toisesta suorituksesta vastasi, kukapas muu kuin laumamme vanhin ja itseoikeutetusti arvokkain, vanharouvamme Roosa ollen veteraaninarttujen kilpailuluokan neljäs.
Maaliskuu
Täällä meillä on joitain sellaisia asioita jotka jotkut teistä lukijoistamme on varmastikin nähnyt jo entuudestaan ja joista on muodostunut yhteisiä naurunaiheita meidät tuntevien ihmisten kanssa. Yksi tällaisista jo lähes legendaariseksi kuvauskohteeksi muodostunut lipaston alataso... Maaliskuussa pienet corgit olivat jo kasvaneet sen verran isoksi että sinne ei enää kahta mahtunut nukkumaan, vaikkakaan yrityksen puutteesta ei ollut puutetta.
Kuukauden kehäkäynnistä vastasivat Petra ja Kerttu. Junior-handler kilpailut pidettiin Jyväskylän messukeskuksessa lauantaina 21. ja sunnuntaina 22. päivä parivaljakon osallistuessa molempien päivien kilpailuihin.
Huonosti ei kaksikolla mennyt, tuloksena lauantaina ensimmäinen ja sunnuntaina toinen sija.
Tuleva, nyt jo taakse jäänyt kesä antoi ensimmäisiä varsin ilmeisiä ennusmerkkejään jo maaliskuun loppupuolella, sillä jo perinteeksi muodostunut Keski-Suomen Sennen porukan makkaranpaistolenkki Nyrölän luontopolulla käveltiin melkoisen märässä kelissä. Tärkein saavutettiin, makkarat paistettiin, syötiin ja raitista ilmaa saatiin reilusti.
Huhtikuu
Jostain kumman syystä huhtikuun tapahtumista ei löydy kuvia, liekö bittien hautuumaa saanut osansa vai onko kameran käyttäjälle käynyt "snadi äksidentti" muistikortin tyhjentämisen kanssa, tiedä häntä. Toki voimme näyttää miltä Caran tyttö Yoda näytti tuolloin, ja kyllähän nämä kelpaa näyttää vaikka eivät ihan virallisia "pönötyskuvia" olekaan. Tuo mustan, kiiltävän turkin lumo ei katoa koskaan.
Toukokuu
Toukokuussa meillä vieraili Roosan jälkikasvua Viivin ja Hertan tullessa visiitille. Aikamme yritettyämme saada kaikki samaan kuvaan, se lopulta onnistui edes jotenkin. Kaikki muut variaatiot mitä voi neljän koiran samanaikaisesta kuvasta saada on kovalevyllä aika moneenkin kertaan, mutta tällaista missä ne ovat kaikki, on käytännössä vain tämä yksi.
Viivi, Hippu, Roosa ja Hertta
Lisäksi Caran poika Luca viihtyi hoidossamme muutaman viikon. Onneksi kevät oli tehnyt tarpeeksi kauan tuloaan ja ilma oli hetkeksi muuttunut hivenen kuivemmaksi. Tuolla porukalla oli parempi ulkoillakin, sen verran energinen kokoonpano oli.
Kesäkuu
Suomen grossekanta on kasvanut jo sellaisiin mittasuhteisiin että perinteisen, jonkun kotona pidettävän, kaikille yhteisen yhteisen grosse-miitin pitäminen ei enää oikein ollut mahdollista. Varsinkaan kun sitä vetovastuuta ei kukaan muu ollut vuorostaan valmis ottamaan, vaan kaikki työ järjestelyistä siivoamiseen olisi jälleen kerran jäänyt sen alkuperäisen ja joka vuonna touhunneen pienen piirin tehtäväksi. Siispä me yhdistimme voimamme kennel Estimat:n kanssa ja pidimme kesäkuun aluksi yhteisen kokoontumisen kasvatiemme omistajille. Asuuhan Kertun tyttö Signe juurikin tuolla Estimat kennelin perheessä, joten sitäkin kautta löytyi ihan hyvät perusteet yhteiselle tapaamiselle. Vaikkakin taivas oli välillä synkkä, pystyimme olemaan ulkona ja nauttimaan sekä ilmasta että kasvateistamme hyvässä seurassa ja iloisessa hengessä.
Vaikka grosseista puhutaan että ne voivat olla varautuneita ja sisäänpäin kääntyviä, niistä löytyy myös se toinen puoli. Kun grosse hyväksyy jonkun omaan laumaansa, se on päätös joka pysyy. Välistä tuntuu että ne itse nauttivat "kavereidensa" seurasta ihan samoin kuin me ihmiset, vai mitä muuta näistä kuvista katsojalle välittyy?
Puolessa välissä kesäkuuta vietimme Yodan ja Martan kanssa melko tuulisen ja kylmän päivän Tuurin koiranäyttelyssä. Onneksi ihan tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin palata, sillä nuhan lisäksi saimme kotimatkalle mukaan tuoreen Suomen muotovalion Martan ollessa rotunsa paras.
Kesäkuun lopulla oli maininnan arvoista Hipun siskon, Minnin vierailu ohikulkumatkallaan. Näistä kahdesta ei energia kovinkaan helpolla loppunut ja mukavaa näytti olevan, jopa niinkin että oikein tanssiksi piti laittaa. Se mistä varsin täytyy olla iloinen ja hyvillä mielin, on se että nämä osaavat leikkiä. Ei kuulu murinaa, ei kuulu hampaiden naksuttelua. Ihan sama juostaanko, painitaanko vai vedetäänkö välillä henkeä, kaikki tapahtuu hyvässä hengessä.
Heinäkuu
Kuun alussa meillä vieraili Roosan poika Kippari seuranaan kaverinsa Rohmu. Yhteinen sävel löytyi näillekin nopeasti
Välillä Kipparin poseeratessa nuoremmat jatkoivat touhujaan, ja niinpä esimerkiksi tässä taustalla ollaan välillä piilosta. Etsintävuorossa Rohmu ja kukapas se sieltä puskasta löytyykään..?
Ja sitten tuli puolen kuun yllätysviikonloppu, lauantai 11. -12.7 ja Laukaan koiranäyttely. Ensimmäisenä kehään joutuivat omistajansa kanssa paikalle saapunut Yoda ja seuraavaksi Martta täältä meiltä. Eikä huonosti mennyt kummallakaan! Martta ROP Yodan ollessa PN2 ja saadessa sertin Martan ollessa jo valio.
Seuraavaksi Petra astui junior-handler kehään Roosa mukanaan. Roosa nautti tilanteesta silminnähden paljon ja ilmeisesti tämän parivaljakon välisen kemian huomasi myös tuomari, sillä hän nosti kaksikon sijoitettaviin ja sijalle 5.
Sunnuntaina vuorossa oli corgien ja Petran virallinen debyytti "oikeassa" rotukehässä. Tulokset olivat sitä luokkaa että nyt me vanhemmat saamme jäädä vain ja ainoastaan kuljettajiksi. Ensiksi kehässä oli Hippu..
... ja sitten Roosa
Tulokset puhuvat puolestaan, Hippu ROP pentu ja Roosa PN2 + Roosan ensimmäinen serti. Kyynel voi muuten nousta silmään myös ilosta ja ylpeydestä.
Elokuu
Mitäpä tuosta kuukaudesta voisi sanoa, koulut alkavat ja kesä lähene loppuaan. Kilpailukalenteri juoksee omaa tahtiaan ja niinpä Kerttu ehti vielä tälle vuodelle saavuttamaan toisenkin virstanpylvään, eli RTK2 koulutustunnuksen.
kuva @ Heli Herranen
kuva @ Heli Herranen
Kuukauden varsinaiseksi kohokohdaksi muodostui Suomen Sveitsinpaimenkoirien 50 vuotis juhlaerikoisnäyttely Golden Sennen. Tilavasta autosta on monenlaista hyötyä ja niinpä jo edellisenä iltana Jyväskylästä starttasi neljän naisen ja neljän koiran seurue kohden pääkaupunkiseutua.
Majoittuminen oli tutun kaavan mukaisesti hotellissa ja vaikka kuinka hyvin siellä yrittää puolensa pitää, useimiten käy niin että parhaiten voimia keräävät koirat.
Itse näyttelypäivä olikin sitten toinen tämän kesän suurista yllätyksistä ja sitä kaikista suurinta iloa toi se, että tuloksia saavuttivat nimenomaan tämä meidän nuorempi sukupolvi, eli omat kasvattimme. Meidän Martta oli paras narttu 1 ja Yoda sijoittui hienosti kolmanneksi. Tältä näytti ROP ja VSP (Martalle siis tuo vsp titteli) yhteiskuva tuomarin kanssa.
kuva @ Satu Ylä-Mononen
Seuraavasta yllätyksestä vastasivat koko kaikki paikalla olleet kasvattimme yhdessä, Roki, Martta, Yoda ja Matte ollen ROP kasvattajaryhmä ja loppujen lopuksi Best in Show 2 kasvattajaryhmä. Koska näyttelyn paras kasvattajaryhmä meni tällä kertaa etelänaapuriin eli Virolaiselle berni-kasvattajalle, oli meidän kasvattiemme ryhmä samalla näyttelyn paras Suomalainen kasvattajaryhmä.
Tuliaisia kerrakseen yhdeltä päivältä.
Syyskuu
Kuukauden vaihtuessa kelin puolesta epävakaisissa merkeissä, otimme Martan mukaan ja suuntasimme Chryslerin keulan kohti Äänekosken näyttelyä. Tunnelmat olivat hivenen jännittyneet, sillä tiesimme Yodan myös saapuvan kyseiseen tapahtumaan ja että tämä oli ensimmäinen mahdollisuus Yodan valioitumiseen. Yodan esiintymisessä ei juuri huomautettavaa ollut...
... kuten ei myös Martallakaan...
... ja niinpä tulokset puhuvat jälleen kerran puolestaan, Martta ROP ja Yoda uunituore Suomen muotovalio ensimmäisessä mahdollisessa valioitumisen mahdollistavassa näyttelyssä.
Jotta elämä ei menisi pelkäksi näyttelyksi ja hienosteluksi, kävi Dali piipahtamassa ja painimassa siskonsa kanssa. Näistä hetkistä saa olla kiitollinen joka ikinen kerta, iloiset, onnelliset kasvatit painimassa sulassa sovussa ilman murinoita. Ensiksi komentaa velipoika..
... ja sitten kaapin paikan näyttää sisko...
... ja sitten juostaan!
Ja nyt, vihdoin ja viimein olemme nykyhetkessä. Juuri tässä päivässä jolloin tätä päivitystä kirjoitetaan. Täysin ilman kuulumisia ei tämäkään päivä kulunut, siitä pitivät Muuramen koiranäyttelyssä huolen Roosa ja Hippu. Hipulle tuloksena laatuarvostelu erittäin hyvä, sijoitus junioriluokan toinen.
Roosa viihtyi kehässä hyvin ja tuloksena (oikean handlerin kanssa) VSP veteraani!
Jos tämä päivitys alkoi pala kurkussa ja silmät kosteana, niin samoin se myös päättyy. Erona se että nyt syy on iloinen, onneksi. Tähän on hyvä lopettaa, ensi kertaan ja seuraavaan päivitykseen!
