643 km, mutta kyllä kannatti!

Edellisessä päivityksessä olimme heinäkuun alun tapahtumissa ja Hertta oli vielä meillä hoidossa. Vanha totuushan on se että kaikki lomat loppuvat ajallaan ja yleensä ne mukavimmat lomat tuntuvat vielä olevan niitä kaikista lyhyimpiä... Niinpä tuli se päivä jolloin oli aika palauttaa Hertta kotiin, se onnistui samalla kun ajelimme koko perheen ja kaikkien koirien voimin täältä Jyväskylästä kohden etelää ja yhtä kesän odotetuimpaa tapahtumaa.


14.7, Grosse meeting 2012

Jihuu! Ilolla voimme todeta että Suomen grosse väellä on ainakin yksi yhteinen tapahtuma joka kokoaa yhteen niin ihmiset kuin koiratkin. Historia näiden täysin epävirallisten kokoontumisten suhteen on vielä lyhyt, sillä aloitimme kokoontumisten pitämisen viime vuonna täällä meidän luonamme ja tuolloin paikalle saapui 12 koiraa huoltojoukkoineen. Todennäköisesti tulos oli heti ennätys lajissaan, liekö täällä koskaan ollut noin monta grossea samaan aikanaan samassa paikassa? Tässä kuva vuoden 2011 tapahtumasta:

Vaan niinhän se on että kaikki ennätykset on tehty rikottaviksi ja varsinkin tällä kertaa paremmasta tuloksesta voi olla todella iloinen. Vaikka pahimmoilleen alkaneet juoksut, aikataulumuutokset ja yhden osallistujan toipumisloma tipauttivat muutaman ilmoittautuneen koiran pois, paikalle saapui silti jopa 15 upeaa grossea omistajineen. Jotain rodun sisällä vallitsevasta yhteisöllisyydestä kertoo kai se, että vaikka muutama koira oli tosiaan pois, heidän omistajansa tulivat silti mukaan nauttimaan päivästä ja muiden karvaisista kavereista. Päivä alkoi kauniina ja aurinkoisena ja koska olimme heränneet majoituspaikassamme Lempivaarassa jo hyvissä ajoin, lapset ehtivät kokeilla majoituspaikan välineistöön kuulunutta vesiliukumäkeä ennen kuin lähdimme kohden tapahtumapaikkaa, eli Helin ja Karin kotia. Olimme jo edellisenä iltana olleet heillä auttamassa viime hetken järjestelyissä, joten aamun sai onneksi ottaa vähän rauhallisemmin. Onneksi siksi koska kellon lähestyessä sovittua alkamisajankohtaa, juuri ensimmäinen osallistujan saapuessa pihaan, alkoi sade. Vettä tuli hetken aivan kuin saavista kaatamalla! Paikalle saapuneet ihmiset kertoivat kuinka moottotiellä oli liikenne hidastanut koska pyyhkijät eivät millään ehtineet pitää tuulilasia auki sitä mukaa mitä vettä satoi. Onneksi sade ei kestänyt kauaa ja pian pihaan paistoikin aurinko mukavasti lämmittäen. Osallistujia saapui tasaisesti ja oli erittäin mukava huomata että myös niitä vanhimpia maassa olevia rodun edustajia oli saapunut mukaan. Tässä esimerkiksi Elmo 9 vuotta, tutustuu meidän Kerttuun.

Jos joku asia oli varma, niin uusia hajuja oli varmasti kaikille riittävästi haisteltavaksi. Ja jos sattui käymään niin että hajut alkoivat loppumaan, niitä ilmaantui sitä mukaa lisää...   :-)

Päivä kului leppoisasti, välillä laulettiin...

kertosäkeeseen lisätään hivenen enemmän tunnetta...

ja esityksen päätyttyä nautitaan täysin siemauksin suuresta suosiosta...

Voitte varmaan arvata että jos tuolla lauloivat koirat, niin samoin lauloivat myös kamerat. Ongelmia tuli omalla kohdalla kerrankin siitä kun ei enää tiennyt että mitä oikein olisi kuvannut! Koiria oli harvinaisen paljon ja lopulta niissä tahtoi mennä jo sekaisinkin. Onneksi kuvaajia oli paljon, niin vaihtelemme kuvia sitten myöhemmin tarpeen mukaan.

Päivä oli todella antoisa ja mukava. Sen lisäksi että tapasimme vanhoja hyviä tuttuja, oli erittäin mukava tavata uusia ihmisiä ja tutustua näiden vanhojen koirien omistajiin. Vaikka tämä oli vasta toinen vuosittainen tapaaminen, niin eiköhän sovita että teemme tästä ihan oikeasti perinteen ja tapaamme ensi vuonna samanlaisissa leppoisissa merkeissä?

Tuhannet kiitokset teille Heli ja Kari, teidän panoksenne teki päivästä mahdollisen!

15.7, kylässä Orvokin luona + isojen tyttöjen synttärit

Yksi hankalimmista tehtävistä minkä kasvattaja joutuu kohtaamaan, on varmaankin se kun täytyy yrittää arvioida pentujen tiedustelijoita ja sitä millaisen kodin he pystyvät pennulle tarjoamaan. Tehtävä ei ole helppo ja siinä täytyy luottaa vain omaan vaistoonsa ja toisen, useimmiten täysin ventovieraan ihmisen sanaan. Nyt tarkkana ystävät hyvät, älkää käsittäkö väärin. Emme ole olleet huolissamme yhdestäkään "meidän" pennuistamme, koska me luotamme teihin jokaiseen. Olette käyneet luonamme ja me olemme pitäneet teistä jokaisesta. Mutta silti tuntuu niin uskomattoman hyvältä käydä luonanne ja nähdä omin silmin millaista elämänne siellä omassa kodissa on. Täydellinen esimerkki tällaisesta hyvää mieltä tuovasta vierailusta on paluumatkalla Jyväskylään tehty vierailu Orvokin, Roosan pennun luo. Olimme toki pitäneet säännöllisen epäsäännöllisesti yhteyttä Orvokin perheeseen, joten tiesimme suunnilleen millaisessa ympäristössä Orvokki elelee, mutta silti yllätyimme todella positiivisesti. Sen lisäksi että Orvokilla on oma rata agility harjoituksia varten...

pihapiiristä löytyy neljä lammasta!

Roosalle lampaat olivat ihan uusi tuttavuus, mielenkiintoa oli aluksi mutta yhden osoittauduttua hivenen enemmän oman arvon tuntevaksi, Roosa totesi että ehkä on parempi antaa lampaiden olla ihan rauhassa... Tässä vielä kiinnostaa.

Orvokista on kasvanut oikein nätti ja siro neiti, emänsä piirteitä on nähtävissä ihan reilusti, mutta ne ovat vain hivenen pienemmässä mittakaavassa.

Pertti, Seija, Oskari ja varsinkin Vilma, olemme erittäin onnellisia siitä että tiemme ovat kohdanneet. Te ette pelkästään ole tarjonneet Orvokille juuri sellaista kotia jota jokainen kasvattaja omalle kasvatilleen toivoo, vaan te olette tarjonneet jotain paljon enemmän. Kiitos vielä hyvästä ruuasta ja siitä että saimme vierailla luonanne. Pidetään yhteyttä vielä tulevaisuudessakin.

Meillähän on sellainen jännä yhteensattuma, että molemmat isot tyttömme ovat syntyneet 15.7. Mutta koska viikonloppumme kului matkalla, juhlimme Kertun 3 ja Caran 2 vuotis syntymäpäiviä vasta päästyämme kotiin. Tottahan toki juhliin kutsuttiin myös Roosa, tosin Roosalle varattu kakku oli hivenen pienempi kuin itse sankareilla ja kynttilänä ollut nakki oli vain puolikas...

Hyvältä ilmeisesti maistui, ainakin jos tulkitsee sitä millä vauhdilla lautaset tyhjäksi menivät!

Kyllä aika on omituinen asia, missähän välissä nämä koirat ja lapset oikein vanhenevat, kun itse ei tunnu ikääntyvän ollenkaan...   :-)