Tulipa blogille osuva nimi

Emmepä olisi uskoneetkaan että blogimme nimi osoittautuisi näin hyvin paikkaansa pitäväksi, hulinaa on siis todellakin riittänyt jälleen kerran. Edellisessä päivityksessä pääsimme torstaihin 28.6, joten nyt jatkamme tapahtumaketjussa sujuvasti seuraavasta päivästä eteenpäin.


29.6, Kipparin vierailu

Olemme aina sanoneet kaikille pentujemme omistajille (kuten myös grosse- ihmisille) että meillä saa aina käydä. Keitetään kahvit, rupatellaan ja vaihdetaan kuulumisia. Ja uskokaa tai älkää, aina se tuntuu mukavalta kun omat pennut tulevat käymään. Suunnittelimme parhaillaan perjantain iltaohjelmaa kun pihaan kurvasi auto, olo oli hetken hivenen hämmentynyt että "eihän meille ketään tänään ollut tulossa..?", mutta sitten tajusimme Kipparin tulleen yllätysvierailulle. Ja mikäs oli tullessa, poika on oikein komeassa kunnossa, turkki on paksu kuin mikä!

Jotain samaa näissä kahdessa kyllä on...

Isot tytöt hieman jännitivät ensiksi

Mutta sitten kun tunnelma vapautui, poika sai päästää iloisen ja reippaan luonteensa valloilleen!

30.6, paljonko mahtuu tapahtumia yhteen päivään?

Tiesimme että tästä lauantaista tulee melkoisen tapahtumarikas, mutta emme arvanneet että se muodostuu lähes aikataulutuksen riemuvoitoksi. Päivä alkoi vierailulla Laukaan koiranäyttelyyn, jonne Kuopion Topin kaverina asuva Vili oli saapunut omistajansa kanssa. Mitähän lienee kehässä pojan mielessä ollut, mutta ilme oli ainakin ikuistamisen arvoinen! Ihan kuin olisi sellainen poikamainen hymy huulilla  :-)

Laukaasta kiiruhdimme kotiin, koska perheemme rouvan vanhempien Leonbergi Reetu oli meillä omien koirien lisäksi ja siskokset Viivi ja Hertta olivat jo tulossa meillepäin. Hertta tuli meille pariksi viikoksi hakemaan itsenäisyyttä. No juu, nyt kun tätä jälkikäteen kirjoittaa niin päälimmäinen ajatus on että ihan turhaan... nimittäin hämmästyttävän paljon mahtuu luonnetta pieneen koiraan! Kuitenkin, jälleennäkemisen ilo paistoi niin lapsista kuin koiristakin.

Kerttu oli aivan innoissaan uudesta leikkikaverista, Hertta taas ei ihan heti ajatellut samoin

Oman osansa uuteen tilanteeseen antoi Reetu joka ihastui Herttaan ihan ikihyviksi. Hertta taas ei ollut asioiden saamasta käänteestä ihan niin onnellinen (ja se näkyi ilmeestä..).

Caralle päivään toi iloa oman lempipallon löytyminen...

... ja sitten vielä illan ratoksi saapui Kamu lenkkiseuraksi!

Olipahan päivä, mutta siitäkin selvittiin ihan hyvillä mielin.


1.7, viikonlopun loppukiri

Jos viikonloppu alkoi Kipparin merkeissä, oli sillä hyvä aloittaa sunnuntaikin heti aamusta alkaen, Kippari siis saapui juoksuttamaan Herttaa. Yö oli nukuttu hyvin ja virtaa piisasi, hyvä ettei tuulen mukana lähtenyt lentoon koko pentu!

Tosin "siivet" eivät ehkä vielä ole tarpeeksi vahvoja kantamaan...

Kiltisti hyväksyy isoveli pikkusiskon samalle juomapaikalle. Niin se vain on, onni on sosiaalinen koira!

Kiitos käynnistä, Kippari ja Tia. Älkää unohtako meitä tulevaisuudessakaan, vaan tulkaa toki käymään mikäli täällä päin suinkin olette.

Ja sitten oli aika lähteä taas Laukaaseen. Me olimme ilmoittaneet sinne Kertun ja Caran ja lisäksi saimme jälleen grosse- joukkueemme vahvistukseksi Jedin. Poika alkaa olla jo ihan uroksen kokoinen, vaikka on ikänsä puolesta vielä ihan ipana.

Vähän on vielä rintakehä kapea, ainakin kuvassa, mutta kovasti on poika isänsä piirteitä perinyt.

Eikä ne yhtäläisyydet pelkkään ulkonäköön jää sillä isänsä luonne on pojalla selvästi, sellainen oman arvon tunteva ja rauhallinen kaveri kaikin puolin. Tiina + muut Jedin huoltojoukot, voitte hyvillä mielin olla ylpeitä karvaisesta kaveristanne! Kävimmehän mekin kehässä Caran...

... ja Kertun kanssa, mutta tällä kertaa ei sen kummempaa menestystä tullut.

Mutta ei päivä hukkaan mennyt kuitenkaan, muutamat rodusta kiinnostuneet tulivat juttusille ja kyselemään asioita. Jos joku teistä tunnistaa nyt itsensä, niin kiitos teille! Juuri näin pitääkin toimia, reippaasti vain näyttelyissä juttusille ja jututtamaan.

Viikonloppu oli siis melkoisen vauhdikas ja se kulutti koirienkin henkisiä voimavaroja melkoisen paljon.

Palataanpa vielä siihen Hertan vierailuun. Jos neiti olikin alussa vähän viileän oloinen ja varautunut, ei siitä enää muutaman päivän jälkeen ollut mitään nähtävissä. Kertusta sitten tuli se "paras kaveri" jonka kanssa sai painia aina kuin tahtoi.

Ja sitten kun on tarpeeksi painittu, maistuu uni. Nyt päivän pähkinä johon varmaankin kaikki Ice Age elokuvia nähneet osaavat vastata. Kuka tuon kyseisen elokuvan hahmoista tulee mieleen kun tätä seuraavaa kuvaa katsoo...?

Hertta on oikein reipas ja ehkä jopa hivenen ärhäkkä neiti, itseluottamustakin on vähintään tarpeeksi... jos muistatte niin Hertan nimi oli ihan pienenä Justiina, aina komentelemassa muita. Eipä ole neito mihinkään muuttunut muutamassa kuukaudessa... Nyt pidetään peukut pystyssä että Hertta kehittyisi sellaiseksi mitä me hänestä toivomme. Hänethän on sijoitettu ja me toivomme pääsevämme hänellä jatkamaan jonain päivänä tulevaisuudessa.