Ei kai taas...flunssa...

Siinäpä se tärkein jo otsikossa tuli mainittua... me olemme olleet kipeänä koko perhe. Siis ihan ensimmäiseksi sairastui meidän poika, sitten äiti, sitten tyttö ja viimeisenä tauti sai jalansijaa myös perheen isästä. Taudinkuvaan liittyi todella kova yskä, jonka lisäksi lapsilta tulehtuivat korvat ja isältä keuhkoputket. Olo ei kenelläkään meistä ole vielä ihan kunnossa oleva, mutta parempaan suuntaan jo mennään. Ja nyt kun kerran taas hereillä ollaan, päivitelläänpä hivenen muitakin kuulumisia.

Heti ensiksi täytyy onnitella meidän B- pentujamme, sillä tänään 31.10.2012 te täytätte 2 vuotta!

Niin se aika juoksee, vasta te olitte niin pieniä ja nyt te olette jo niin isoja.

Kaikkea hyvää ja pitkää ikää teille kaikille!

Ja sitten näihin uusiin, nykyisiin pentuihin. Kehitys etenee huimaa vauhtia, olemme siirtyneet kiinteään ruokaan ja kuten arvata saattaa, se ensimmäinen ruokailu ei ollut kovinkaan siisti toimenpide...

Mutta kuten yleensäkin, harjoitus tekee mestarin! Ja äkkiä opitaan myös pitämään puolensa, ettei vain kävisi niin että jäisi jostain ilman.

Tässä vaiheessa pentujen koko kasvoi ja liikkuminen lisääntyi siinä määrin, että pentulaatikon etuseinä piti ottaa pois. Ah sitä tilan tuntua ja vapauden kaipuuta!

Ja sitten taas syötiin... jostain kumman syystä tämän nuoren neidin pannan väri näyttää kumman tutulta... no toisille vain ruoka maistuu vähän paremmin kuin muille...!  ;-)

Äitiys on melkoisen kovaa hommaa ja vaatii välillä varmasti pitkää pinnaa. Kerttu on kestänyt pentujen repimisen ja raastamisen mallikkaasti, vaikkakin välillä ilme kertoo kaiken oleellisen...

Ja nyt lähestymme vihdoin ja viimein nykyhetkeä ja tätä päivää. Ensiksi kysymys: Käsi ylos kaikki ne jotka ovat kuulleet kasvattajien puhuvan "keittiöpennuista"? No meillä on nyt täällä ihan oikeat keittiöpennut. Corgin pennut mahtuvat kasvamaan ja elämään alkutaipaleensa ihan hyvin siinä yhdessä makuuhuoneessa minkä te meillä vierailleet olette nähneet. Toki siis pennut saavat muuallakin olla! Ne elävät normaalisti perheen mukana siinä missä muutkin koirat. Oleskellaan olohuoneessa ja keittiössä, syöntiä harjoitellaan keittiössä tai olohuoneessa ja ulos opettelu sujuu hienosti olohuoneesta takapihalle johtavasta ovesta, mutta yöt mahdutaan asumaan ihan hyvin samassa huoneessa koko ajan. Mutta nämä grosset kun kasvavat hivenen isommaksi jo täällä meillä. Hädät alkavat olla jo sen kokoisia että me teimme arkeamme (lue siivousta..) helpottavan ratkaisun. Keittiön laminaattilattia väliaikaisesti täysin peittoon muovimatolla ja matala väliseinä keittiön ja olohuoneen väliin. Ei mikään varsinainen kaunistus, mutta toimii! Täysin näkemättä ostettu muovimatto osoittautui oikein hyväksi lattiamateriaaliksi, ei ole yhtään niin liukas kuin mitä voisi kuvitella. Siinä on pentujen hyvä tepastella!

Lisäksi kodinhoitohuoneen laattalattia peitettiin muutamalla matolla ettei pienet tassut liukastele sielläkään. Nyt pennuilla on koko keittiö ja kodinhoitohuone käytössään ja ulos päästään nopeasti menemällä kodinhoitohuoneesta pesuhuoneen lävitse takapihan terassille ja sieltä alas lumiselle nurmikolle. Nopeaa, helppoa, tukevan alustan myötä turvallista pienten pentujen kehittyville nivelille ja mikä ennen kaikkea, sisällä on helppo siivota! Kaiken tämän lisäksi muutto keittiöön lisäsi pentujen leikkisyyttä, kai se on mukava olla kun saa käyttöönsä enemmän tilaa jossa voi leikkiä esimerkiksi piilosta. Joskus vain uni yllättää kesken leikin...

Uusia perhe-ehdokkaita onkin jo vieraillut jonkun verran ja halukkaita ihastelijoita liittyy joukkoon jatkuvasti. Mikäs siinä, aina saa kysyä mahdollisuutta vierailuun, mutta ei saa loukkaantua jos emme voi ottaa vastaan. Täytyy muistaa että me teemme tätä kasvatusta lasten, perheen ja koirien ehdoilla. Kerttu, joka ei ennen ole juurikaan haukkunut, ottaa kaikki vieraammat ihmiset vastaan selvästi reagoiden, joten otamme myös hänet huomioon ja annamme hänelle mahdollisuuden hengähtää vierailuiden välissä. Mutta kuten sanottua, aina voi kysyä, se ei maksa mitään!