Joulu meni jo ja vuosikin vaihtui

Niin meni rauhallinen joulun aika ja samaan menoon vaihtui vuosikin. Me vietimme viime vuoden viimeisiä päiviä tekemällä ensin vierailun Paavon luo Riihimäelle. Paavo ei selvästikään ollut meitä unohtanut, heti kun äänen kuuli alkoi samaan aikaan uikuttaminen ja iloisesti haukahteleminen. Pakko muuten sanoa, tuntui todella hyvältä kun oma kasvatti otti näin vastaan  :-)

Paavo on oikein reipas poika ja todennäköisesti perii isänsä viilipyttymäiset hermot. Toki ipanasta välillä virtaakin löytyy ja ego on välillä kuulemma suorastaan hämmästyttävän iso, mutta niin vain siskonsa Martta sai syödä puruluuta ihan rauhassa veljensä pitäessä vahtia.

Välillä ulkoiltiinkin mutta niistä kuvista ei juuri julkaisukelpoisia saanut. Musta koira + valkoinen hanki + hillitön vauhti -> ei niistä kuvista mitään selvää saa. Onneksemme pienet grosset eivät tienneet että talvella kaadetusta koivusta ei juuri ole piilopaikaksi...

Kaikkea hyvää Paavo, jatka kasvuasi noin tasaisesti mitä olet kasvanut, niin hyvä tulee!

Vuoden 2012 viimeisen ja tämän vuoden ensimmäisen päivän vietimme sitten Seinäjoella tapaamassa Signeä, Ebbaa ja Ockraa. Pakkasimme koko pesueemme möhköfanttiin (Mercedes V220) ja lähdimme matkaan. Saapa nähdä että olikohan ensimmäinen ja samalla viimeinen kerta kun tällä kokoonpanolla liikkeelle pääsimme. Takapenkeistä kun otti keskimmäisen pois, sai Roosa matkustaa arvokkaasti yksin omassa häkissään lasten välissä Kertun ja Caran ollessa isossa häkissä auton takaosassa. Martta matkusti omassa häkissään auton takaosastossa, mutta neiti ei enää kauaa siihen häkkiin mahdu. Ja se että mahtuuko kaikki kolme isoa tyttöä samaan, autossamme olevaan isoon häkkiin onkin jo toinen juttu. Pitääkö vaihtaa auton takaosaston häkki vai koko auto, saapa nähdä...

Signe on siro ja edelleen hyvin nätti, oikea Kerttu v2.0. Mielenkiinnolla seuraamme ja odotamme mitä hänestä kehittyy. Kerttu taisi pentunsa muistaa, sillä leikit alkoivat välittömästi eikä niistä meinannut tulla loppua laisinkaan!

Ja tokihan välillä kasvatustyöhön osallistui myös Cara, varsinkin jos kerran pennutkin ottivat osaa samaan leluun samaan aikaan.

Toki Kerttu osasi tarpeen tullen näyttää myös että nyt riittää, senkin se teki lempeästi vaikka kuvasta voisi toisenlaisen ajatuksen saada...

Ja kyllähän ne pennut emäänsä uskoivat, eli jos kerran ei saa painia äidin kanssa, painitaan sitten keskenämme...

Vuoden vaihtumista ei juuri huomannut, jonkin verran raketit ulkona vihelsivät ja paukkuivat mutta onneksi ne olivat niin kaukana että koirat eivät ääniin juurikaan reagoineet. Hyvä niin.

Tuli muuten yksi asia selväksi ja sen haluaisimme jakaa teidän kaikkien kanssa. Jos teillä on pennut ja olette ajatelleet kasvattaa ne keskellä normaalia elämää, ihan keskellä jokapäiväistä elämää, miettikää kahdesti. Keittiöpennut ovat sitten keittiöpentuja lopun ikänsä ja se tuo omat haasteensa esimerkiksi ruoan laittoon...

Tämän jälkeen alkoi arki. Työ ja koulu vie muun arjen ohella lähes kaiken vapaa-ajan erittäin tehokkaasti, mutta koirat toi nauttivat arjen alkamisesta! Päivät palaavat niille leppoisaan rytmiin ja lepo maistuu kaikille. Huomatkaa muuten että nämä kaikki seuraavat kuvat on otettu saman päivän aikana!

Olemme muuten saaneet sähköposteja missä kysellään rodusta lisätietoja. No esimerkiksi tämä taitaa olla yksi rodulle tyypillinen ominaisuus, vaikka grosse on ahne ja kova syömään, näin leppoisasti meillä syödään puruluita rinta rinnan, mannekiineina Martta ja Cara.

Vielä muutama kuva, ne "pakolliset" poseeraukset. Isot tytöt ja uudet pannat:

Martalle ei omaa pantaa vielä ostettu, kun äidinkin pannassa on hieman kasvuvaraa. Odotellaan että neito kasvaa ja katsotaan asiaa sitten uudelleen...