Kuten kuvasta näkyy, keli ei ollut kovin suotuisa juuri tuona päivänä kun tornilla vierailimme. Itse asiassa torni oli sen verran kuurassa että koko lipunmyyntiä ei avattu ollenkaan. Emme antaneet asian jäädä harmittamaan sillä näkemistähän tuolla riittää, jos ei maan päällä niin sitten maan alla, siis suunta Pariisin alla oleviin katakombeihin.
Luita ja pääkalloja oli melkoiset määrät ja täytyy tunnustaa että veti hiljaiseksi. Siellä on monen ihmisen viimeinen lepopaikka. Reitille lähtiessä kassit avattiin ja tarkistettiin, ja sama tehdään kuulemma pois tullessa. Meillä ei reppuja mukana ollut, mutta samaan aikaan oli muita lähtijöitä joita tämä koski, lipunmyynnin täti kertoi meidän odottaessa eteenpäin pääsyä että joskus reitiltä saapuvalta on takavarikoitu luita tai kallo. Voi hyvää päivää sentään, kaikenlaisia ihmisiä sitä löytyykään. Kaikki kunnioitus heille jotka siellä käytävissä lepäävät.
Mutta on Pariisissa mukavampaakin nähtävää, esimerkiksi tämä museo. Jos joskus menette Pariisiin, tuota museota kannattaa käydä katsomassa, näkemistä riittää, sen on varma! Tuolloin tiloissa oli varsinaisen pysyvän näyttelyn lisäksi myös robotti- näyttely, josta tässä joitain maistiaisia:
Siellä varsinaisessa näyttelyssä olikin sitten niin paljon nähtävää, että on turha edes yrittää mainita kaikkea. Tässä esimerkiksi dioraamoja vapaudenpatsaan rakentamisesta:
Oli lentohärveleitä...
...formulan moottoria...
...erikoisia rattaita...
Siis ihan turha yrittää esitellä kaikkea, menkää ihmeessä käymään jos on mahdollisuus! Tila on iso ja monessa kerroksessa, eli ottaa useamman tunnin kun kaiken kiertää.
Mutta mitäpä sillä aikaa kotosalla on tapahtunut? No ainakin Martan velipoika Paavo kävi täällä synnyinkodissaan tervehtimässä ja siskoaan juoksuttamassa. Kovin on tasaisesti kasvanut poika, mukava luonne ja kaikin puolin reipas kaveri!
Kyllä on muuten ollut mukava huomata kuinka päivä on jo pidentynyt! Pimeys tulee huomattavasti myöhemmin, eli jos niin hyvin käy että aurinko paistaa, siitä saa nauttia jo paljon enemmän. Tuntuu että auringon säteiden myötä koko meidän lauma alkaa heräilemään talven jäljiltä. Tässä meidän "Dalttonit" lenkkimaisemissa...
Ja tässä koko lauma, Roosa johtaa vanhimpana joukkoa.
Ja taas tässä tullaan käänteisessä ikäjärjestyksessä takaisin, nuorin ensin...
Ja sitten ollaankin ihan uusimmissa uutisissa. Kävimme viime viikolla lyhyen "pikaloman" pääkaupunkiseudulla, muksut pääsivät hotellin (melko kylmään...) uima-altaaseen ja Cara kävi silmätarkastuksessa joka tehtiin ECVO:n virallistaman eläinlääkärin suorittamana yliopistollisella eläinsairaalalla Helsingissä. Tässä vielä hotellissa espoossa, siinä missä pesueen pienimmät pelaavat Angry Birdsiä...
Cara ottaa isännän kotiinpaluusta kaiken irti!
Tämä tietty tutkimus tarvittiin mikäli haluamme käyttää jalostukseen Saksaan rekisteröityä urosta, ja iloksemme Caran silmät olivat täysin terveet! Tämä tietysti tuo mahdollisuuksia tulevaisuuteen, mutta tähän palaamme sitten joskus jos asia on enemmän ajankohtainen.
Ja koska olimme tuolla etelässä, pistäydyimme tervehtimässä Rokia. Iloksemme myös Paavo saapui paikalle veljeään ja siskoaan tapaamaan ja voi sitä vauhdin määrää... yritä näitä nyt sitten kuvata...
Roki vasemmalla, Paavo etualalalla ja Martta paavon takana. Melko leveältä näyttää Rokin rintakehä, ikää vasta 5 kuukautta.
Tänään sitten saimmekin taas vaihteeksi nauttia keväisestä auringonpaisteesta! Sen lisäksi että se tuntuu tekevän hyvää ihmisille ja mielialalle, kauniista kelistä nauttivat myös koirat. Mikäpä siinä ulkoillessa kun linnut laulavat ja aurinko paistaa, oikein hyvää kevättä teille kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti