Saamme aina silloin tällöin kyselyitä grossen sopivuudesta harrastuskoiraksi ja tavallaan asiassa ei ole mitään kummallista. Onhan kuitenkin kyseessä isosveitsinpaimenkoira, eli koulutettaessa toimii kai samalla kaavalla kuin belgianpaimenkoira, saksanpaimenkoira ja niin edelleen...
Juu, voimme kertoa että ei toimi, grosse ei todellakaan ole sieltä helpoimmasta päästä koulutettava rotu. Tätä ei nyt sitten saa käsittää väärin, grosse ei ole tyhmä vaan vaikeutena on saada koira oikeasti haluamaan samaa kuin mitä sinä haluat. Rodulla ei vain ole samanlaista palveluhalukkuutta kuin belkkarilla tai sakemannilla ja se on paras hyväksyä, grosselle ei myöskään väkisin opeteta yhtään mitään.
Se mistä nämä ajatukset nyt mieleen tulivat, johtuu siitä kun Kertun harjoituksia katsellessa mieleeni tuli eräs sarjakuva vuosien takaa. Tässä se on nähtäväksi teillekin, tämä jos joku kertoo hyvin selvästi millaista grossen kouluttaminen pahimmillaan (vai parhaimmillaan?) on...
3 kommenttia:
Osu ja uppos...tirsk. :D
-Heli
Heh, tutulta kuullostaa! Meillä periaatteen mies Jedi teki tämän heti selväksi: se, joka heittää kapulan myös hakee sen. Pitkällisten neuvottelujen jälkeen herra kuitenkin suostuu nyt pitämään kapulaa suussaan ja kantamaankin sitä muutaman askeleen erittäin kärsivä ilme kuonollaan. Toistaiseksi olemme siis keskittyneet lähinnä hihnan toisen pään heittokäden treenaamiseen. Näillä näkymin osallistummekin ensi kesänä saappaanheiton mestaruuskisoihin..
Terv. Isosveitsinnoutaja-Jedi ja Tiina
:D
"...pyh...antaa muiden ryynätä nakkiensa eteen..."
Taisi meitin Iitu rinsessa ajatella kun peruutti tokokurssilla istumaan syliini ja katseli sieltä palveluhalukkaampien paimenien touhua..
;D
Lähetä kommentti