Niin nopeaan menee 7 viikkoa

Huokaus sentään, tässä sitä taas ollaan, pentujen viimeinen yhteinen viikko on jo käynnistynyt ja pian on luopumisen aika. Tosiasia on, että tämän ikäiset pennut voivat olla melkoisia riiviöitä, mutta silti niihin kiintyy niin tiukasti että jo nyt ajatus luopumisesta saa mielen haikeaksi. Pentutarkastus oli viime viikonloppuna ja täytyy sanoa että olipas harvinaisen helppo reissu. Autossa ei kuulunut inahdustakaan ja lääkärin tutkiessa suurin osa vain haukotteli. Itse asiassa yksi jopa nukahti lääkärin pöydälle omaa vuoroaan odottaessaan...

Kasvuvauhti on ollut huimaa ja tällä hetkellä pentuset näyttävät jo grosseilta, sellainen pentumainen pyöreys alkaa kadota ja rodun piirteet alkavat hahmottua.

Cara on jaksanut hoitaa tehtäväänsä hienosti, vaikka se välillä vaatiikin uhrauksia ja toisten mukavuuden etusijalle laittamista...

Vaikka pihalla on ehditty antaa oppitunti siitä kuinka kotipihaa oikeaoppisesti valvotaan...

... toisilla on identiteetti kriisi siitä että mitä he oikein ovat. "Hmmm, olisikohan kuitenkin metsästävä lintukoira..?"

No oli miten oli, ulkoleikit ovat väsyttäviä ja niiden jälkeen maistuu uni, hyvä niin!

Uusia kokemuksia on tietysti tullut vaikka minkälaisia,  esimerkiksi "hoitotädit" Roosa ja Kerttu

ja tietysti ensilumi

Seuraavaan päivitykseen pyritään saamaan viimeiset yksittäiskuvat ja mahdollisimman hyvä yhteiskuva, mutta sitä odotellessa voidaan mietiskellä että millaiselta mahtaa pentujen lelusta tuntua leikin tiimellyksessä...