Toinen unohtumaton kesä

Vihdoin ja viimein olemme taas täällä päivittämässä blogiamme, pitkästä pitkästä aikaa. Kun etenette päivitystä pidemmälle, tulette huomaamaan että kesän tapahtumista löytyi käänteitä jotka luettuanne ymmärrätte miksi meillä on ollut paljon muutakin ajateltavaa kuin tänne kirjoittaminen. Tämä kesä nimittäin muodostui sellaiseksi, että se ei unohdu meidän perheeltä koskaan. Tapahtui paljon, suoraan sanottuna aivan liian paljon. Kaikkea emme edes yritä tänne mahduttaa, vaan keräilemme tänne kaiken kattavan koonnoksen niistä suurimmista kesän tapahtumista. Tämä koskeen samalla tavoin niitä hyviä kuin myös ikäviä tapahtumia.

Alotetaanpa kuitenkin positiivisilla asioilla! Alkukesän (siis kesäkuun) suurimmista yllätyksistä vastasi grosse kasvattimme Roki. Ensimmäistä kertaa, näin ainakin meidän ja myös näyttelyn kuuluttajan tietojen mukaan, isosveitsinpaimenkoira eteni kaikkien koirarotujen näyttelyssä BIS kehään saakka ryhmän 2 voittaneena koirana. Valitettavasti BIS sijoitus jäi vielä saamatta, mutta tämäkin oli kerrassaan upea saavutus koko rodulle. Ehkäpä tästä ura aukeaisi ja näkisimme grossen useamminkin koko ryhmän 2 edustajana, näin ainakin toivomme.

Vilpittömät onnittelut (vielä kerran) täältä synnyinkodista Rokille ja taustajoukoille! Allaoleva kuva on juuri tuosta hetkestä kun Roki on "kruunattu" koko ryhmän 2 komeimmaksi.

Ja mitäpä kasvattajat eivät kasvattiensa eteen tekisi..? Rokin vakituisen esittäjän ollessa estynyt kehään menosta, me ajelimme Forssaan poikaa kehään viemään. Toki emme pelkästään siksi liikenteessä olleet, sillä samana päivänä oli Caran MH-kuvaus jonne olisimme ajaneet joka tapauksessa. Teimme pienen mutkan, esitimme Rokin ja ROP palkintojen kanssa jatkoimme matkaa.

Heinäkuussa vietettiin jälleen kaunista kesäpäivää leppoisissa ja tunnelmallisissa merkeissä hyvien ystävien, uusien tuttavuuksien ja komeiden koirien ympäröimänä. Kyseessä oli tietenkin vuotuinen grosse- meeting jossa tehtiin taas uusi ennätys, kaiken kaikkiaan päivän aikana tapahtumassa vieraili 37 upeaa rodun edustajaa ja yli 50 henkeä taustajoukkoina! Valitettavasti yhteiskuvan ottaminen jäi taas kerran sellaiseen vaiheeseen että osa oli jo ehtinyt lähteä. Ehkäpä jonain vuonna saadaan kaikki kerralla kuvaan, siinäpä haastetta tuleviin vuosiin.

Heinäkuussa alkoi myös meidän perheen vanhempien kesäloma. Samalla oli aika toteuttaa kauan toivottu ja puhuttu pohjoisten kasvattiemme kesäkiertue. Valitettavasti tämä kiertue päättyi yhdenlaiseen katastrofiin, tämä tiedoksi herkimmille lukijoillemme jo etukäteen.

18.7 perjantai

Kesäkiertueen alku ja Limingan Luca. Kuten nuoren uroksen kohdalla saattaa hyvin arvata, massaa ei vielä ollut juuri kertynyt, mutta korkeutta alkoi olla jo ihan riittävästi. Siihen kun lisättiin varsin vauhdikas olemus, oli poika melkoisen piristävää seuraa pitkän ajomatkan katkaisijaksi. Jälkikäteen kuvia selatessa totesimme että meillä ei tainut tulla yhtään kuvaa jossa koko koira olisi hetkisen paikoillaan. Aina oli joko häntä, pää, vähintään yksi jalka tai sitten koko kroppa sen verran liikkeessä että osa koirasta oli ihan suttuinen. Siksipä tässä kuva profiilista, hyvältähän se poika näyttää siinäkin!

Oulu ja Lola

Limingasta jatkoimme matkaa kohden Oulua jonne matkasimme tapaamaan Roosan tytärtä Lolaa. Oikein on kaunis ja ilmeikäs neito Lolasta kasvanut. Mukava oli tavata ja kuulumisia vaihtaa puolin sun toisin, olihan Roosakin mukanamme lapsiaan tervehtimässä.

 

Yöksi jäimme Nallikarin leirintäalueelle mökkiin, jonka totesimme olevan kooltaan aivan siellä alarajoilla neljän ihmisen ja kahden koiran seurueellemme. Joten kuten saimme kuitenkin yömme siellä nukuttua.

Lauantai ja Tornion Topi

Aamusella pakkasimme seurueemme autoon ja jatkoimme matkaa, keli oli oikein suosiollinen ja aurinko paistoi. Oikeastaan aurinko paistoi vähän liiankin lämpöisesti ja siksi pidimme muutaman tauon enemmän kuin mitä olimme etukäteen suunnitelleet. Matka Tornioon otti hivenen kauemmin kuin mitä lupasimme, mutta loppujen lopuksi pääsimme perille ja Topia tervehtimään. Koko perhettä emme työesteiden vuoksi onnistuneet valitettavasti tapaamaan, mutta hyvin oli kahvit keitetty ja Topi edusti oikein hyvin puuttuvien perheenjäsentenkin puolesta.

Sunnuntai, Huli ja Rovaniemi

Olimme jo siirtyneet reissumme seuraavaan kohteeseen, Rovaniemelle jossa olimme suunnitelleet majoituvamme seuraavat kaksi yötä. Valitettavasti kotijoukoilta (Kertun ja Caran hoitajilta) tuli viestiä Caran vatsan olevan kipeänä. Olimme jo asennoituneet pikaiseen kotiinlähtöön, mutta ennen starttia päätimme kuitenkin vierailla pikaisesti Hulin luona. Etukäteen sovittu vierailu jäi melkoisen torsoksi, mutta näimme sentään edes hetkisen.

Lähdimme Hulin luota kohden majoitusta tarkoituksena pakata ja aloittaa pitkä kotimatka, mutta juuri ennen majoitukseen saapumista meille soitettiin ja kerrottiin tilanteen olevan hallussa. Siten pystyimmekin viettämään Rovaniemellä aikaa nähden asioita joita Jyväskylässä ei voi nähdä. Kuten esimerkiksi poroja..

.. napapiiri..

.. varmasti ainakin Suomen suurimmat jätkänkynttilät..

.. ja tietysti kauniit, jylhät maisemat..

Maanantai, Kajaani ja Nuutti

Maanantain ajomatkan Kajaaniin suoritimme yhden pidemmän pysähdyksen taktiikalla ja pysähdyimme vierailulle Ranuan eläinpuistoon. Keli oli edelleen kuuma, joten puiston asukit viettivät aikaansa pääosin piilossa. Lisävauhtia kierroksellemme toi se että ensimmäistä kertaa jätimme koiramme niin sanottuun koiraparkkiin odottamaan. Vaikka koiraparkki oli oikein hyvä ja asiallinen, jotenkin koko ajatus vain tuntui niin epämukavalta että takaisin oli päästävä nopeasti. Siksipä me aikuiset emme juurikaan olleet pahoillamme, vaikka nähtävää ei niin paljoa ollutkaan. Ranualta jatkoimme matkaa Kajaaniin jonne saavuimme juuri sopivasti samalla kun Nuutin perheeltä tuli kutsu saapua kylään ja kahville. Tuntui oikein hyvältä istua ulkona ja oikoa jseniä pitkän ajomatkan jäljiltä. Roosakin otti vapauden tunteesta kaiken irti ja katsasti myös ainakin yhden naapurinkin pihan.. onneksi rouva tuntee nimensä ja tulee luokse kutsusta, ei aina ehkä kaikista nopeimmin, mutta kuitenkin tulee. Tässä Nuutin poseeraus lämpimässä kesäillassa.

Tiistai, Kajaanissa edelleen

Iloksemme kesäkiertueemme sattui osumaan juuri sopivaan aikaan, sillä esimerkiksi Kajaanissa pystyimme tapaamaan molemmat siellä asuvat kasvattimme. Tiistaina oli siis vuoro vierailla Jussin ja hänen perheensä luona. Roosakin alkoi pikkuhiljaa innostua jälkikasvunsa tapaamisesta ja Jussin luona nähtiinkin jo sellaista juoksuleikkiä, että välillä alkoi jo melkein hirvittää. Hyvin äiti ja poika osasi vauhtiaan säädellä eikä törmäyksiä sattunut, vaikka välillä meno oli melkoisen hurjaakin.

Komea, ilmeikäs poika on Jussikin.

Keskiviikko, Kuopion Topi ja hetki jolloin jotain muuttui lopullisesti

Keskiviikkona poistuimme Kajaanista ja ajoimme Kuopioon tapaamaan Kuopion Topia. Vastaanotto oli (jälleen kerran) niin upea ja ystävällinen kuin vain voi olla. Ruoat, kahvit ja kaiken maailman herkut odottivat valmiina nälkäisiä matkustajia. Mikäpä siinä oli ollessa kuin vielä käytiin kävelyllä katselemassa kauniita maisemia niin Kallaveen kuin myös metsien suuntiin.

Mutta sitten Topin luota kotiin lähtiessä tapahtui jotain mitä ei voi selittää. Yksi risteys, yksi virhe oli viedä kaiken. Tilanne josta jäi mieleen kakofonia, kirskuna, paha haju ja lopulta hiljaisuus. Tämän jälkeen automme, joka oli palvelut meitä niin hyvin ja turvallisesti, näytti tältä..

Tilanteessa oli huomattavan paljon onnea matkassa. Kenellekään ei sattunut mitään todella vakavaa ja erinäisten vaiheiden jälkeen pääsimme takaisin kotiin, mutta jotain tuonne tapahtumapaikalle jäi. Jokainen meistä koki tuon omalla tavallaan ja jokaista meistä se tulee jollain lailla aina koskettamaan. Seuraavat viikot olivat yhtä sumua, asioiden järjestelyä, vakuutusyhtiön kanssa asioimista ja niin edelleen.

Pikkuhiljaa elämä alkoi palaamaan haavoittuneeseen arkeen, oikeastaan elämän pakotti kohtaamaan sveitsinpaimenkoirien erikoisnäyttely Hyvinkäällä ja maailmanvoittaja näyttely Helsingissä. Iloksemme saimme seuraksemme molempiin näyttelyihin Kertun ja Caran kasvattajat Saksasta. Ajatukset siirtyivät hetkeksi muualle ikävistä asioista ja konkreettisia ilon aiheitakin löytyi. Erikoisnäyttelyssä meidän kasvattajaryhmämme oli ROP ryhmä..

ja maailmanvoittajassa meillä oli ainoa kotimainen kasvattajaryhmä, ryhmämme oli iältään nuorin, mutta tuomarin sanoin myös tasaisin, tunnustuksena saimme kunniapalkinnon. Varsinainen hymyn toi kasvoille vieraidemme oman koiran saavuttama juniori luokan maailmanvoittaja- titteli!

Syyskuun merkittävimpiä tapahtumia oli Kertun hyväksytysti suorittama BH-koe..

.. sijoituskoiramme Hertan vierailu sulhasen luona..

.. ja isosveitsinpaimenkoirien rotumääritelmä- ja jalostustarkistuspäivä. Paljon tuli uutta tietoa kuin myös vahvistusta entisille ajatuksille.

Lokakuu toi mukanaan paljon hyvää, esimerkiksi Kertun ja Martan upeat suoritukset sennenkoirien rally-toko mestaruuskilpailuissa, Kerttu 86/100 pistettä ja Martta 89/100 pistettä. Toisekseen lokakuun myötä saimme kirjaimellisesti muistutuksen siitä että elämä jatkuu..

Hertta on siis pieniin päin, pian emme enää ehdi murehtimaan menneitä ja pieleen mennyttä kesälomaa, vaan tupamme täyttää pienten corgin tassujen tepsutus.

Ja loppujen lopuksi tahdomme jakaa kanssanne erään asian josta olemme erittäin onnellisia ja jollain lailla ylpeitäkin. Uskokaa tai älkää, mutta koira voi todellakin olla ihmisen paras ystävä, tästä osoituksena kasvattimme Rokin Suomen kennelliitolta saama kunniamaininta sankarillisen toiminnan johdosta. Roki osaa ilmaista perheenjäsenen sairauskohtaukset ja kohtauksen tullessa yrittää potilaan myös herättää. Kaikki tämä ilman mitään kouluttamista, sisäsyntyisesti. Elämä jatkuu, siitä pitävät huolen nämä parhaat karvaiset, nelijalkaiset ystävämme ja hyvä niin.