Asioilla on tapana järjestyä

Joskus joistain asioista on syytä huolestua ja niihin täytyy tarttua oikein reippain ottein. Täytyy tutkia ja selvittää että mistä syystä jotain on tapahtunut, tai sitten mistä syystä jotain on jäänyt tapahtumatta. Joskus on sitten niitä asioita, joista murehtiminen ei ainakaan sitä itse asiaa kauheasti auta. Parempi ajatella että asiat tapahtuvat ajallaan ja sillä hyvä, täytyy etsiä tilanteesta ne postitiiviset piirteet ja olla huomioimatta niitä hankalia piirteitä. Niin se on mennyt näiden pentujenkin kanssa. Viimeksi kun tätä blogia päivitimme, meillä oli kolme pentua uusia koteja odottamassa. Nykyisellään kotona on enää yksi pentu ja hänestäkin on jo useampi perhe kiinnostunut. Mitäpä se olisi auttanut, jos olisimme laumamme koosta paineita ottaneet? Ei yhtään mitään, uskomme me. Olemme eläneet elämäämme lauman koon mukaan ja tehneet parhaamme jotta kaikilla tässä talossa olisi hyvä olla.

Ainakin tämä kevät on tarjonnut upeita päiviä esimerkiksi ulkoiluun, tässä maaliskuun 15. päivän auringosta nautiskelee Pamela, Kerttu ja Martta.

Seuraavana yönä maisema saikin taas hetkeksi ylleen talvisen tuulahduksen ja lumipeitteen. Meitä se ei haitannut, vaan lähdimme Keski-Suomen Sennen porukoiden kanssa ulos tutustumaan Nyrölän luontopolkuun.

Ihan virallista reittiä emme sen liukkaudesta johtuen kulkeneet, vaan kiitos alueen hyvin tunteneen oppaan oikaisimme pahimmat vaaranpaikat ja saavuimme kaikki ehjinä reissumme määränpäähän. Oppaamme tietämys ei jäänyt pelkästään paikallistuntemukseen, sillä yhtä näppärästi hän pyöräytti tulet laavun edessä olevaan tulisijaan ja hetken kuluttua ilman täyttikin paistetun makkaran tuoksu. Hyvältä maistui makkara, kuuma mehu ja kaikki muutkin mukana olleet naposteltavat.

Jos tuosta retkestä ja ulkoilmasta nautti mukana olleet kaksijalkaiset, niin mitä ilmeisemmin reissu koettiin hyväksi myös koirien puolelta. Jos nyt ilmeisiin on yhtään luottaminen...

Takaisin autoille palatessa aurinko olikin jo jäämässä puiden taakse piiloon. Meidän puoleltamme tuhannet kiitokset oppaalle järjestämisen vaivasta. Eiköhän oteta pian uudelleen vaikka pienemmälläkin porukalla?

Ja sitten alkoikin tapahtua... ensin Matilda juhlisti nimipäiväänsä valitsemalla itselleen uuden kodin, kaikkea hyvää sinne Riihimäen suuntaan. Kiitoksia kuvista, kuulumisista ja pidetäänhän yhteyttä jatkossakin. Seuraavaksi uuden kodin itselleen valitsi Eerika. Kotiutuminen Helsinkiin oli sujunut siten, että neito käveli sisään asuntoon aivan kun olisi asunut siellä aina. Se jos joku oli todella mukava kuulla!

Vielä kotiin jäänyt Lilli oli hetken hivenen poissa tolaltaan, kunnes tajusi tilanteen mukana tulleet positiiviset asiat.

1, Se "väliaikainen" seinän oloinen este on kadonnut, eli koko talo on käytössä
2. Jos kerran koko talo on käytössä, sitä täytyy käyttää.
3. Kun koko talon tarjoamaa tilaa hyväkseen käyttää, jossain vaiheessa eteen tulee... sohva!

Kävimme aamupäivällä kävelyllä meille vieraisille tulleen Coman ja hänen emäntänsä kanssa. Lilli teki tiukasti tuttavuutta Coman kanssa ja lopputulos oli tämä:

Eikä tuota yhtään enempää kannata ihmetellä, sillä meno oli lenkilläkin sen näköistä että välillä meinasi heikompaa jo hermostuttaa.

Kuten alussa jo mainitsimme, aisoilla on tapana järjestyä. Laumamme oli hetkisen melkoisen suuri ja tottahan toki se asetti haasteita arkielämään. Mutta niin vain niistäkin selvisimme. Lillin oma lauma ratkeaa lähiaikoina ja me jatkamme elämäämme oman, hivenen vanhemman laumamme ja Pamelan kanssa kunnes hänen isäntänsä palaa työmatkaltaan. Kuinkahan sitä sitten tottuu näihin jo vähän rauhallisempiin kavereihin kun pennut olivat niin iso ja olennainen osa perheen arkea, uskomme että melkoisen hyvin.. Olemme oikeastaan odottaneet aikaa jolloin voimme helpommin lähteä lasten kanssa vaikka uimahalliin ja niin edelleen. Nyt se aika on lähellä, hyvin lähellä, asioilla kun on tapana järjestyä...