Työt ovat taas pitäneet blogimme päivittäjän pois koneen äärestä, mutta nyt kun tilanne on jälleen hetkeksi normalisoitunut niin kerrotaanpa takautuvasti edellisestä viikonlopusta.

Meillä oli suuri ilo saada vieraaksemme grosset Ebba ja Ockra huoltojoukkoineen. Aivan muuten vain he eivät meille viikonlopuksi tulleet, vaan lauantaina 10.3 oli Keski-Suomen Bernien järjestämä tottelevaisuuskoulutus tapahtuma johon perheiden rouvat olivat ilmoittautuneet. Meiltä koulutukseen osallistui vain Kerttu, mutta Ebban ja Ockran kummankin osallistuminen nosti lyhytkarvojen osuuden osallistujista ihan mukavaksi. Koulutusta käytiin yksi koira + ohjaaja kerrallaan ja ensimmäisenä tästä "meidän porukasta" tositoimiin pääsi Ockra. Homma oli oikein mielekästä, ainakin kuvien perusteella. Tässäkin Ockra näyttää miettivän että, eikö me jo viimeinkin voitaisi tehdä jotain...?

Mutta osaa Ockra olla myös ylvään rauhallinen, mikäli niin vain pyydetään!

Sitten oli Kertun vuoro. Nyt on sellainen vaihe että kapulan suussa pitäminen inhottaa jostain syystä yli kaiken. Ensin käydään vähän keskustelua kuinka asiassa kannattaisi edetä:

Ja sitten hetken päästä alkaa tunnelin päässä jo valoa pilkottamaan!

Ja sitten viimeisenä, mutta ei missään nimessä vähäisimpänä, areenalle astui Ebba. Ensin harjoitellaan vähän matalammalla esteellä:

Ja sitten näytetään että kuinka se temppu oikein tehdään!

Pitkä päivä vaati veronsa ja illalla meillä oli varsin väsynyttä väkeä. Nimittäin sillä aikaa kun rouvat saivat keskittyä täysillä koulutukseen, perheiden isät veivät lapset purkamaan energiaansa Jyväskylän HopLopiin. Vauhtia oli vähintään riittävästi, mutta kuitenkin oli oikein mukava huomata miten hyvin lapset pysyivät porukassa. Leikkiä ja naurua piisasi, niin lapsilla kuin isilläkin, tiedä sitten kummat tuosta vierailusta enemmän nautti... Koirien osalta ilta kului enemmän ja vähemmän tällaisissa merkeissä:

Viikonlopun lopuksi saimme vielä yhden varsin mieluisan vieraan ihan tästä meidän kodimme läheltä, kun Gillix Synth Echo eli Jedi saapui sunnuntaina tyttöjen laumaa juoksuttamaan. Ensin kurkistetaan aidan takaa:

Ja sitten katsotaan kuinka kovaa ne tytöt oikein pääsevätkään...

Ja kyllähän ne kovaa pääsivät, itse asiassa niin kovaa että koko porukasta oli melkoisen vaikea saada kuvaa. Vauhti kun oli suunnilleen tällaista:

Sitten kun suurimmat kierrokset oli saatu poistettua, saatiin polulla otettua se yhteiskuvakin:

Näimme Jedin ensimmäisen kerran ihan pienenä, juuri tulleena pentuna ja hänestä on kasvanut oikein komea uros. Luonne on oikein upea, sopivasti itsetietoinen ja muutenkin olemukseltaan varma. Osaa rauhoittua vaikka vieraassa paikassa kyläilemässä onkin.

Niin se vain on että, tämä koiraharrastus on paljon mukavampaa kun sen myötä on saanut niin paljon niin hyviä ystäviä. Kiitos oikein mukavasta viikonlopusta teille kaikille, Sanna, Tomas ja Tiina!