Juhannus, nyt on siis virallisesti kesä

Wau! Aika tosiaan lentää, aivan kuten sananlaskukin sanoo. Tajusimme juuri että edellisestä päivityksestä on jo lähes kuukausi. Pakko tunnustaa heti alkuun että ihan oikeasti nolottaa... olemme saaneet kuulumisia ja kuvia Roosan pennuista, emmekä ole yhtään jakaneet niitä teidän kanssanne. Anteeksi vain teille kaikille lukijoille, yritetäänpä taas ottaa itseämme niskasta kiinni tämän blogin suhteen. Tosin on pakko puolustautua toteamalla että kesällä on kyllä paljon muutakin tekemistä kuin koneen ääressä istuminen. Mutta aloitetaanpa taas niistä vanhemmista uutisista, niin päästään asiassa eteenpäin.


2.6.2012, Anabel vierailee

Kotipaikkamme Jyväskylä sijaitsee oikeastaan oikein mukavalla kohdalla Suomea, olemme sopivan keskellä maata jotta meillä on helppo vierailla ohi kulkiessaan. Ja sehän vain meille sopii, on aina mukava tavata mukavia, samanhenkisiä ihmisiä koirineen. Siksipä toivotimme Anabelin ja omistajansa enemmän kuin tervetulleeksi oikomaan jalkojaan ja nauttimaan kupposen kahvia, kun he matkasivat lomallaan ohitsemme pohjoiseen. Anabel on oikein kaunis ja siro neiti, mutta omaa kuitenkin hivenen vahvemman luuston kuin meidän isot tyttöset. Kiitos käynnistä, Mari, Mika ja Anabel, tulkaa ihmeessä toistekin jos vain ohitse ajelette!

3.6.2012, Mänttä-Vilppula

Olimme tuolloin näyttelyssä Caran ja Kertun kanssa. Meidän lisäksemme grosse- kehään oli ottamassa osaa myös Jedi, eikä ollenkaan huonosti nuori herra esittäytynytkään. Jedi sai heti ensimmäisessä näyttelyssään laatuluokan erinomainen! Caralla oli tuolloin juoksut ihan "parhaimmillaan", joten jouduimme pitämään sellaista turvallista välimatkaa ettei pojan ajatukset karanneet ihan mahdottomiksi. Jedi siis käyttäytyi hyvin, mutta Cara taas... no sanotaan nyt vaikka että hivenen huonommin... Tiedä sitten vaikuttiko neidon juoksut todella voimakkaasti, mutta käyttäytyminen oli ihan kuin ei olisi koskaan ihmisten ilmoilla käyty! Onneksi käytös rauhoittui hivenen ennen kehään menoa, tuloksena nuorten luokan laatumaininta erittäin hyvä. Kerttu pääsi kehään vuorollaan ja oli rotunsa paras. Isosta kehästä ei taaskaan lyhytkarvaiselle koiralle jatkopaikkaa herunut, mutta ainakaan sitä ei koskaan saa, ellei sinne isoon kehään jää yrittämään.

Päivän suurin yllätys oli tavata vanha tuttu, perheemme isännän äidin kasvattama corgi Jatsi! Herra oli tuotu näytille veteraaniluokkaan ja tulostakin tuli, rotunsa paras veteraani! Tässä se taas nähtiin että ei niitä vanhuksia pidä hylätä sinne pedin pohjalle nukkumaan, reippaasti mukaan vain karkeloihin.

Tosin eihän tuon päivän yllätykset vielä kokonaan ohitse olleet. Kun soitimme kasvattajalle Saksaan päivän tuloksia, saimme kuulla että meidän Carasta on tullut täti! Caran sisko Coralein oli juuri synnyttänyt ensimmäiset pentunsa. Tässä ensimmäiset kuvat uudesta emästä pienokaisineen.

9.6.2012, Corgien erikoisnäyttely, Tampere

Sijoittamamme corgineidin ensimmäinen näyttely oli tullut. Hertta on kasvanut oikein tasapainoisesti ja hän on oikein nätti tyttö. Aika näyttää mikä hänestä lopulta tulee, mutta tällä hetkellä tilanne on ihan hyvä. Hertta taisi olla kehänsä nuorin ja se tosiaan näkyi, sen kummempaa tulosta emme saaneet.

Onneksemme tyttäremme Petra otti osaa lapsi ja koira kilpailuun sijoittuen lopulta hienosti neljänneksi. Ensin vähän muisteltiin että, mites se esittäminen menikään...

 Ja sitten olikin jo palkinnot kädessä!

Oletteko muuten ennen nähneet pitkäkarvaista corgia? Mekin olemme kuulleet niistä aina silloin tällöin, mutta koskaan emme ole nähneet sellaista ihan lähietäisyydeltä. No nyt sekin puute kokemuksessa on paikattu, näimme tuolloin kaksi pitkäkarvaista pembrokea! Tässä he ovat:

10.6.2012, uusia kuvia Saksasta

Otsikko kertoikin jo kaiken oleellisen....   ;-)

13.6.2012, terveydenhoitoa ja Asbel vierailee

Kaikkihan tietävät miten mukavalta hierojalla käyminen tuntuu, no siksipä on ihan selvää että tekeehän lihashuolto hyvää koirienkin jäsenille. Meillä on ollut tapana hierottaa koiriamme silloin tällöin, mutta tuolloin meillä vieraili koirahieroja hoitamassa kaikki koiramme yhdellä kertaa. Cara oli varsin jäykkä takapäästään, mutta lihaksien lämmettyä lukot aukenivat ja jäykkyys väheni. Tiedä sitten mikä oli moisen tilanteen aiheuttanut, mutta ainakin käsittelystä oli hyötyä. Roosakin nautti täysin siemauksin!

Lisäksi kuten alussakin mainitsin että meillä on helppo pysähtyä ohi ajellessaan, Asbel emäntineen kurvasi yllätysvisiitille. Harmi että tämä hieronta oli vielä kesken, emmekä oikein kunnolla päässeet seurustelemaan ja kuulumisia vaihtamaan, mutta sen verran pystyimme moikkaamaan että jonkunlaisen kuvan edes ehdimme pojasta ottamaan. Komea, raamikas poika ja mikä tärkeintä isolle koiralle, oikein mukava ja avoin luonne. Pikkuisen on vielä nähtävissä sellaista pentumaista keveyttä, mutta niinhän sitä pitääkin olla! Toinen on vielä ihan ipana, mutta kyllä se kroppa siitä vielä aikuistumisen myötä jykevöityy.

16.6.2012, Taren ja Jedin vierailu

Joskus mukava päivä ilmaantuu ihan yllättäen ja tässä on sellaisen täydellinen esimerkki. Taren omistaja kysyi etukäteen ttä onko meillä lauantaina mitään erikoista ohjelmassa, jos he vaikka innostuisivat ajelemaan meille kuulumisia vaihtamaan. Eipä ollut, joten jäimme odottelemaan että joskohan me saisimme vieraita. Loppuviikolla tuli mieleen että mitähän se Jedi omistajineen puuhailee, että jos Tare tulee vierailulle niin pääsisivätköhän hekin samaan aikaan kahvittelemaan ja jutustelemaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että meillä oli sellainen pienimuotoinen grosse- meeting, kuten tyttömme Petra sanoi. Tässä Tare juoksuttaa tyttöjä ensin ihan yksikseen:

Mutta kun Jedi saapui, Cara unohti Taren samoin tein... ensin telmitään

Ja sitten ollaan ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, näillä kahdella on ihan omat juttunsa!

Näitä kahta veljestä kun yritti saada samaan aikaan kuvaan onnistuneesti, joutui toteamaan ettei siitä mitään tullut... Tilannetta ei tippaakaan auttanut kameran uusi objektiivi, johon totuttelu on vielä kesken. Suuri osa kuvista on täysin käyttökelvottomia, valkoinen palaa lävitse tai muuta vastaavaa. Mutta tässä nyt pari vauhdikasta kuvaa:

On näillä kavereilla kaikin puolin mukava ja terve luonne, Roosakin saa olla touhuissa ilman että tarvitsee pelätä jalkoihin jäämistä. Kovin ovat huomaavaisia ja leppoisia, ihan kuten lauman vanhinta kohtaan pitääkin olla.

Lopuksi vielä pari kuvaa pienistä pennuista, olkaapa hyvä!