Carpe diem vastaan arki ja todellisuus

Aina silloin tällöin kuulee jonkun lainaavan tuota niin kuuluisaa lausahdusta, "Carpe diem, tartu hetkeen"! Ota hetkestä kiinni, käytä jokainen mahdollisuus hyväksesi. Älä turhaan luota tulevaisuuteen koska et ikinä voi tietää mitä se tuo tullessaan. Niin, kyllähän se kuulostaa hyvältä ja jotenkin niin, miten sen sanoisi... huolettomalta ehkäpä?

Mutta mitäpä tehdä sitten jos arki kiireineen on jo muodostunut sellaiseksi että tuntuu ettei edes olisi mitään muuta kuin juuri tämä hetki, ei ole aikaa eikä oikeastaan energiaakaan suunnitella yhtään pidemmälle tulevaisuuteen? Silloin on aika nykäistä jarrusta, pistää silmät kiinni ja huokaista syvään, ja meillä on juuri nyt tuollainen hetki. Tämä vuosi on ollut melkoisen koirapainotteinen ja vaikka kuinka olemme yrittäneet pitää lapset ja heidän tarpeensa listalla ylimpänä, omatunto kolkuttaa ja takaraivossa tuntuu sellainen pieni nipistys että perheen yhteistä aikaa pitäisi olla enemmän. Toki on mahdollista että lähestyvä joulu saa myös mielen herkistymään ja pohtimaan asioita laajemminkin, mutta totuus on tapahtumia ja menoja on esimerkiksi tänä syksynä ollut niin paljon että tämän blogin päivitykseenkään emme saa millään kaikkea mahtumaan. Siksipä emme sitä kovin seikkaperäisesti edes yritä tehdäkään. On kuitenkin tärkeitä asioita jotka olisi tullut muistaa ajallaan ja siksipä aloitamme Roosan pentueiden onnitteluilla.

Kautta aikain ensimmäinen virallinen Harambee's pentue täytti jo kokonaiset kolme vuotta 31.10.2013. Vaikka meidän kohdallamme luonto valtansa näyttikin ja sen myötä Biancan nuorena menetimmekin, voimme silti olla vilpittömän onnellisia teidän muiden puolestanne. Iloksemme te voitte meidän tietojemme mukaan hyvin ja olette eduksi niin rodulle kuin myös meille kasvattajille. Kaikkea hyvää teille Doris, Kippari, Orvokki ja Viivi!

Ja tältä he nyt näyttävät:

Kippari viime keväänä

Roosa ja Orvokki viime äitienpäivänä

Doris tänä syksynä

Toinen Roosan pentue, Harambee's C- pentue saavutti aikuisuuden rajapyykin ja täytti 2 vuotta 21.11.2011. Kuinka nopeasti aika meneekään... Tuumimme Herttaa sijoittaessamme että teemme tuolloin mahdollisen satsauksen tulevaisuuteen. Nyt tuo aika alkaa olla käsillä ja jotenkin kuitenkin tuntuu että vastahan tuo päivä vasta oli! Tästä sitä maailmalle lähdettiin...

ja näin Hertta poseerasi Tampereella toukokuussa 2013

ja näin Nokialla muutamaa kuukautta myöhemmin elokuussa

Olemme myös saaneet terveisiä Jussilta Kajaanista. Paras kiitos mitä kasvattaja voi työstään koskaan saada, on se että kasvatin perhe on edelleen kiitollinen siitä omasta lemmikistään. Kiitos sinne teille kuvista ja kuulumisista. Tältä näyttää Jussi tänä syksynä

Kiitos ja terveisiä myös kaikille teille muille kasvattiemme omistajille, Topin perheelle Tornioon, Nuutin perheelle Kajaaniin, Hulin perheelle Rovaniemelle, toisen Topin perheelle Kuopioon, Lolan perheelle Ouluun ja myös Hertan ja Jussin perheille.

Jyväskylä KV näyttely 16.11.2013

Joskus käy niin että kasvattaja saa rakentavaa palautetta tekemästään työstä ja harkitsemistaan yhdistelmistä varsin yllättäen ja spontaanisti, tällä kertaa meillekin sattui käymään niin. Olimme ilmoittaneet Kertun ja Martan Jyväskylän näyttelyyn koska halusimme tietää mitä mieltä tuomari on suunnasta johon meidän mielestämme tulisi pyrkiä. Martta esiintyi kehässä ensiksi nuoremmasta iästään johtuen ja sai arvostelun joka oikeutti osallistumaan myös paras narttu kilpailuun. Kertun vuoro tuli ajallaan ja niinhän siinä kävi että paras narttu kilpailussa me olimme sitten vastakkain, perheemme isäntä Kertun kanssa ja emäntä Martan hihnan toisessa päässä. Tällä kertaa Kerttu veti pidemmän korren, mutta vain ja ainoastaan hiuksen hienolla erolla. Rotunsa paras kilpailussa taas vastassa oli Kertun oma poika Roki ja lopputulos oli täysin sama, Kerttu voitti. Kehän ollessa ohi, tuomari kehui Rokin ja Martan olemusta, turkkia, väriä, luustoa ja kun mainittiin Kertun olevan näiden kummankin emä, tuomari huudahti että nyt on menty jalostuksessa juuri oikeaan suuntaan! Pidämme palautetta arvossa ja koemme että olemme tehneet juuri niitä oikeita ratkaisuja oikeaan aikaan.

Ja nyt ihan viimeisimmät uutiset... Hulinamme jatkumiseen ja tuohon alussa mainittuun kiireeseen saattaa melkoisen vahvasti olla syynä se että Caran pennuista on vielä neljä narttua täällä meillä uusia koteja odottelemassa. Syy moiseen lienee meissä itsessämme, sillä emme ole heitä juurikaan aktiivisesti mainostaneet. Pakko tunnustaa että hauska on ollut seurata tämän lauman kasvamista ja kehittymistä, pienet eroavaisuudet niin luonteissa kuin myös olemuksessa tulevat hiljalleen esille ja samalla pienistä grosseista paljastuu joitain aivan uusia ulottuvuuksia. Vai mitä sanoisitte jos kertoisimme yhden tytön olevan ihan aito "Batgirl"! Jos ette usko, katsokaapa nenässä olevaa merkkiä...

Tai jos Erikan "alter ego" ei teitä hetkauta, yllättääkö yhden sisaren lähes kameleonttimainen kyky olla näkymätön ja maastoutua alla olevaan alustaan suorastaan uskomattoman hyvin. Toki pientä harjoittelua kyky vielä vaatii, tai sitten pitää opetella olemaan kokonaan alustan päällä vaikka kuinka sikeästi nukkuisikin.

No jaa, leikki sikseen. Erikan pigmentti tulee täyttymään ja batman logo tulee siitä katoamaan ja tämä toinen sisko ei taas hetken kasvettuaan edes mahdu kokonaisuudessaan tuolle alustalle. Näin on luonto määrännyt ja hyvä niin. Kaikista pienistä suloisista pennuista tulee isoja, aikuisia koiria ennen pitkää vaikka mitä tekisi. Nyt he kuitenkin vielä toistaiseksi mahtuvat kaikki tuolle alustalle ja nauttivat toistensa seurasta täysin siemauksin, siinä heidän on hyvä ja lämmin olla.

Päätämme päivityksen toivottamalla oikein hyvää ja leppoisaa joulukuun jatkoa kaikille lukijoillemme. Emme olisi koskaan uskoneet kuinka paljon lukijoita blogimme tulisi keräämään, toivottavasti ette ole turhautuneet harvoin tapahtuviin päivityksiin, vaan maltatte aina silloin tällöin vilkaista mitä uutta meille kuuluu. Seuraavaa päivitystä odotellessa otetaan rennosti ja nautitaan vapaa-ajasta aina kun sitä saatavilla on..!