lauantai 8. marraskuuta 2014

Pitipä (taas..) sattua

Vanha sananlasku sanoo että pojat ovat poikia. Täällä meillä alkaa olla melkoisen vahva fiilis siitä että tuo lausahdus ei ole aivan tuulesta tempaistu, joskus sitä nimittäin vain sattuu ja tapahtuu. Ja varsinkin kun tämän kesän sattumukset pitää mielessä, niin on helppo arvata että sitä sitten sattuu pienemmillekin.

Meidän perheen poika aloitti kartingkoulun Jyväskylän Karting Centerissä. Siinä missä tämä tulevaisuuden ratinkääntäjä keskittyi täysillä lajin saloihin 26.10 sunnuntaina ..


otti nuoren lupaavan lahjakkuuden ura askeleen taaksepäin heti maanantaina 27.10.  Koulussakin kun voi sattua ja tapahtua, tässä esimerkiksi lasikuitukipsi ja sen vuoksi kepit seuraavat 3 viikkoa.


Yksi kartingkoulutunti käytiin "muuten vain", ollen porukassa mukana. Haisteltiin radan tuoksuja, kuunneltiin rata-alueen ääniä ja aistittiin tunnelmia. Hukkaan ei sekään käynti mennyt sillä treenasimme radalla käytettäviä lippumerkkejä muiden mukana, ainoastaan ajamaan emme sillä kertaa kyenneet. Nyt annamme jalan parantua ja sitten uudella innolla mukaan!

Siinä missä poika viihtyy vauhdikkaissa harrastuksissa, on perheemme tytöstä kasvamassa varsin hyvä handleri. Esimakua saimme Jyväskylässä tänään 8.11.2014.


Varsinaista sijoitusta ei junior handler- kehästä tullut, mutta jokainen arvostelukohta oli merkattu arvosanalla "erinomainen". Vielä hetki ja meidän ei tarvitse kuin viedä neiti + koirat näyttelypaikalle  ja ottaa itse rennosti.. No jaa, toisaalta tänään meitä vanhempia taisi jännittää enemmän neidin ja Roosan suoritus, kuin mitä yleensä oma kehään meneminen jännittää.

Hyvin mennyttä päivää kruunasi kasvattimme Yoda, joka sijoittui grosse kehässä hienosti ollen VSP, eli vastakkaisen sukupuolen paras.


Juuri muuta meille ei (vielä toistaiseksi..) kuulukaan. Hertta voi (todella) paksusti ja kaikki alkaa olla jo hivenen hankalaa. Tällä tarkoitamme sitä että ruoka ei oikein maistu, liikkuminen on hankalaa, nukkuminen on hankalaa, istuminen on hankalaa, oikeastaan ihan kaikki on hankalaa.


Ja jotta olisi jotain oikeaa nähtävää, tässä vielä pieni pätkä videota samasta aiheesta. Valitamme varsin huonoa laatua, mutta pyrimme pian saamaan parempaa nähtävää.


Niin, Hertalla olisi vielä viikko jäljellä laskettuun aikaan, mutta tuskimpa niin pitkään kestää. Sitten sitä nähtävää ja tänne blogiin päivitettävää tuleekin jo huomattavasti useammin! Palaamme taas, kenties hyvinkin pian..!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva lukea teidän perheen kuulumisia! Paranemisia nuorelle herralle! Kiva olis teitä joskus nähdä! T. Hanna Pirkkalasta