Vain muutama uusi kuva

Kiitokset teille kaikille onnitteluista, Kerttu ei niistä paljoa ymmärrä mutta meidän mieltä ne lämmittävät. Tietääpähän että ei tänne ihan turhaan kirjoittele, vaan tätä tosiaan luetaankin! Nyt tällä kertaa jätetään kirjoitukset vähemmälle ja annetaan kuvien puhua puolestaan.

Pojat:

Tytöt:

Ja kaikki yhteensä:

Nyt alkaa pentujen punnitseminen ja puhtaiden "petivaatteiden" vaihto, joten jatkamme taas paremmalla ajalla!

Kuvaamisen alkeet

Ei mennyt tämäkään päivä hukkaan, taas tuli opittua jotain uutta. Tai no ehkä ei tullut uutta, mutta ainakin jotain palautui kirkkaana mieleen. Eli, kun otat valokuvia, kiinnitä hivenen huomiota taustaan.
Viron näyttelymatkalta ostamamme alusta on pentulaatikossa erittäin hyvä, se on lämmin ja sen päällä pennut pysyvät kuivina, mutta väritys ei auta grossen pentujen kuvaamista yhtään...

Puhutaanpa välillä ihan asiaa, totuus on se että kuvaaminen on ollut täysin toisarvoinen seikka. Muutama kuva on otettu sillä aikaa kun Kerttu on ulkona happihyppelyllä, muuten tilannetta on tietoisesti rauhoitettu ulkoisilta ärsykkeiltä. Kaikelle on aikansa ja juuri nyt on aika huolehtia siitä että kaikkien pentujen painot lähtevät tasaisesti nousuun ja että Kertulla on kaikki hyvin. Emmeköhän me ehdi kuvaamaan ihan tarpeksi vielä myöhemminkin.

Tässä kuitenkin nähtäväksi muutama sekalainen otos.

Suukko äidille

Ystävät hyvät, odotus on ohitse! Ensimmäinen (epä)virallinen yhteiskuva, olkaa hyvä:

Kerttu on ollut aivan mahtava! Viime yön ja tämän päivän sinnikkään puurtamisen tuloksena 3 urosta ja 4 narttua. Yksi pentu oli ikäväksemme pieni enkeli jo syntyessään, mutta joskus luonto tekee asioita joille me ihmiset emme voi mitään, ne surullisetkin asiat on vain hyväksyttävä vaikka ne kuinka haikealta tuntuvatkin. Nyt me lepäämme, kuuntelemme pentulaatikosta kantautuvaa tuhinaa ja nautimme näistä mitä meillä on.

Palaamme piakkoin...

... me odotamme... ja odotamme... ja odotamme...

Tarinamme prinsessa ON jo suuri, nyt se täytyy todeta jo itsekin. Kuva ei koskaan kerro koko totuutta koska ympärillä ei välttämättä ole hyvää kiinnekohtaa mihin saisi verrattua, mutta laitetaan yksi otos silti nähtäville. Kaikki Kertun tuntevat tietävät että tarinan prinsessa on melko siro kauttaaltaan, mutta kuitenkin eilen illalla otettu "ilmakuva" näytti tältä.

Muuten meillä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään. No toki viime yö meni jo enemmän ja vähemmän valvoessa, mutta se oli vielä pelkkää harjoitusta. Tänään on ollut rauhallisempaa ja hyvä niin, saapahan prinsessa levätä ja kerätä voimia tulevaan koitokseen.

Pentulaatikko on prinsessan toimesta sisustettu uudelleen moneen kertaan, mutta silti se kaikista paras lepopaikka löytyi sohvalta, oman perheen jäsenten vierestä. Roosakin muuten aloitti juoksun sopivasti juuri nyt. Livahti pentuhuoneeseen aiemmin tässä viikolla ja valloitti pentulaatikon juuri sen näköisenä että "...jos tämä on minua varten, en todellakaan muistanut että tämä olisi ollut näin iso..?"

Ja odotus vain jatkuu...

Iltasatu viikon keskelle

Heippa ja tervehdys teille, arvon lukijat ja blogimme seuraajat! Olemme taas olleet hiljaa pidempään kuin olisi teitä kohtaan kohteliasta olla. Tällä(kin) kertaa meillä on siihen ihan oikea syy. Painimme edelleen pienten ATK ongelmien kanssa, mutta onneksi ne eivät enää ole ihan niin vakavia kuin edellisellä kerralla. Tämän lisäksi me olemme (oikeastaan kirjaimellisesti...) purreet kynsiä ja antaneet ajan kulua, ja nyt vihdoin olemme saavuttaneet sen pisteen että meillä on teille uutisia! Toki uutisen voisi kertoa hyvinkin suorasti ja turhia kiertelemättä, mutta katsotaanpa minkälaisen iltasadun siitä tälle illalle saisi...

Olipa kerran poika nimeltä Syltty. Virallisestihan pojan nimi on Jolly Jocker von der Dorfquelle, mutta ainakin täällä meillä päin kaikki tuntevat hänet kutsumanimeltään ja hyvä niin. Syltty on varsin menestynyt, voittaja titteliä, valion arvot useammasta maasta, ja onpa hänet valittu jopa vuoden grosse urokseksi kolmena vuonna peräkkäin! Kaikki tämä menestys ei kuitenkaan ole poikaan vaikuttanut, vaan hän on vähintään yhtä tunnettu leppoisasta ja varmasta luonteestaan kuin myös näyttävästä olemuksestaan. Ja mikäpä tällaisella olemuksella on suosiosta nauttia...

Mutta iltasatu ei tietenkään ole täydellinen ilman tarinan prinsessaa. Tätä tarinan etenemisen kannalta hyvin tärkeää roolia esittää... kukas muu kuin meidän oma Kerttu. Kerttu on myös ehtinyt oman osuutensa maailman menoista katsastaa, suomen muotovalion arvo, saavuttanut ensimmäisenä grossena virallista tulosta tottelevaisuudesta ja valittiinpa Kerttu vuoden 2011 grosse nartuksikin. Mutta eipä ole nuo tapahtumat Kerttuunkaan vaikuttaneet, hyvin on neiti ollut oma avoin itsensä.

Kuten kaikki tietävät, joskus saduissa käy niin että poika tapaa tytön, tai että tyttö tapaa pojan, niin tai näin, jompikumpi kiinnittää huomiota toiseen. Mitäpä mahtaa tuolla hetkellä päässä pyörähtää?

No niinhän siinä käy että asiat johtavat toiseen ja se tunteiden palo... se on jotain aivan uskomatonta!

Mutta kuinka etenee tarinamme tästä eteenpäin? No nyt tässä vaiheessa alkoi Syltyn ja Kertun omistajilla se pitkä, pitkä odotus ja kynsien pureskelu jolta me teidät lukijat armeliaasti säästämme. Niin se nimittäin on että odottavan aika on pitkä, aivan liian pitkä... Siksipä hyppäämme tarinassa 28 vuorokautta eteenpäin ja katsomme tätä:

Vaan mitäpä kuvassa on? Erään hyvän ystävämme kirjoittamin, varsin kuvaavin sanoin: "OIH ja VOIH siinähän on selvästi (..ja hyvä mielikuvitus auttaa vain asiaa..) useampi sentti tomeraa grossen pentusta!"

No niinhän siinä oli ja voimme kertoa että tämän kuvan näkeminen ei auttanut prinssin ja prinsessan perheiden odottavia tuntemuksia yhtään, päinvastoin. Päivät kuluivat verkkaisesti madellen, toki kuvasimme prinsessaa aina välillä jotta osaisimme verrata ulkoista profiilia edellisiin kuviin ja hakea selvää merkkiä ja muutosta, ja tokihan jotain pientä muutosta alkoi vihdoin ajan kuluessa tapahtumaan.

Ja abracadabra! Sitten olemmekin jo eilisessä päivässä! Eilen olimme siinä tilanteessa että tilanne prinsessan sisällä oli tämä:

Ja taas tänään ulkoisesti katsottuna prinsessa näyttää tältä:

Nyt tulee tämän illan tarinan loppusanat. Satu on tänään kestänyt 58 vuorokautta ja odotamme arkemme muuttuvan melkoisen radikaalisti piakkoin. Jo nyt seuraamme prinsessaa tiiviisti ja etsimme merkkejä alkavasta synnytyksestä, mutta vaikka olo on jo aika tukala, oikea aika ei ole vielä. Siispä meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa odottamista, luonto sitten ilmoittaa kun oikea aika koittaa. Ja nyt kun me kerroimme tämän uutisen, te hyvät ystävät odotatte todennäköisesti tuloksia kanssamme :-)

Mutta jotta tarinan kesken jääminen ei jäisi vaivaamaan, otetaan lopuksi pieni loppukevennys. Mitäpä tuumaa Cara tästä kaikesta tohinasta mitä meillä on ollut? On tehty pentulaatikkoa, mittailtu tavaroiden kokoja ja mietitty niiden sijoitusta, toisin sanoen eletty mukana lähestyvässä synnytyksessä ihan täysipäiväisesti. Niin se vastaus, Cara ei ole tuumannut juuri mitään...

Toivottavasti ensi viikolla meillä olisi monta iloista pientä uutista teille kerrottavaksi, heippa sinne saakka!

Tietokoneet helpottavat elämää, vai mitä??

Tietokoneet on todennäköisesti luotu helpottamaan ihmisen työskentelyä ja parantamaan tuottavuutta. Tämän lisäksi ne ovat löytäneet tiensä ihmisten koteihin ja vapaa-aikaan, tarjoten yhden keinon lisää jakaa tietoa ja pitää yhteyttä ihmisiin. Niinpä niin, olisihan tuo ihan toimiva yhtälö jos nämä rakkineet vain suostuisivat toimimaan... Meillä on täällä kotona yksi varsinainen "päätietokone". Tuohon koneeseen ladataan kameroiden kuvat, videokameran tiedostot, sillä tulostetaan, skannataan näyttelyiden arvostelut kasvattajalle lähetettäväksi ja sitä käytetään blogin päivittämiseen. Varsin tarpeellinen kone siis kaiken kaikkiaan ja nyt tämä kone ei tahdo toimia kunnolla. Ensin koneen virtalähde alkoi reistaamaan ja kone ei aina tahtonut käynnistyä. Sitten näyttö jähmettyi aina satunnaisesti hetkeksi paikoilleen, tämän jälkeen näytön lisäksi nukahteli hiiri ja loppujen lopuksi koko kone meni käytön aikana tilaan jossa mikään nappi ei vaikuttanut yhtään mitään. Voi sitä hermojen kiristystä ja vaivaa minkä koneen sekoaminen voi aiheuttaa... Kun koneen sitten sai käyntiin, varmistettiin ensin että kaikki kuvat ja videot ovat turvassa, sitten varmistettiin koneella olevat sähköpostit, tutkittiin omat tiedostot kansio tarpeellisten tiedostojen varalta ja niin edelleen. Sitten asennettiin käyttöjärjestelmä uudelleen, etsittiin ajurit, päivitykset, asennettiin lisäosat, lisäosien mukanaan tuomat päivitykset... onnistuihan se, työtähän se vain oli. No loppu hyvin, kaikki hyvin, näinhän sitä voisi ajatella? Juu ei ole, kaikki meni siihen saakka hyvin kunnes asensin näytönohjaimen ajurin, kone suostui käynnistymään vain vikasietotilaan. Työkaveri epäili näytönohjaimen muisteissa olevan vikaa, oli kuulemma omassa koneessa ollut samat oireet ihan alusta lähtien ja vika oli paikannettu juuri tuonne. Uudella näytönohjaimella kone on kuulemma entistä parempikin. Kaikista helpointahan olisi nyt marssia lähimpään liikkeeseen ja tulla sieltä takaisin kokonaan uusi tietokone kainalossa. Siirtäisi kuvat ym muut tärkeät asiat uuteen koneeseen ja taas olisi leppoisia käyttöhetkiä edessä. Mutta kun luonne ei taaskaan anna periksi, jostain ihmeen syystä sitä taas yrittää selvittää missä se vika todella on. Ja kaiken kukkuraksi tämä kone alkoikin toimimaan ilman mitään järkevää selitystä... Tämä melkoisen pitkä alustus lyhyesti sanottuna, olemme olleet hiljaa koska tietokoneemme on ollut enemmän ja vähemmän sekaisin.

Mutta koska kone nyt toimii ainakin jollain tasolla, on aika päivittää kuulumisia ja teemme sen tällä kertaa siten että uusimmat kuulumiset tulevat ensiksi.

25.8, kesän viimeinen vierailu etelään

Vielä kerran me hyppäsimme autoon ja ajelimme vierailulle etelään, tällä kertaa Helsinkiin. Meidän isojen tyttöjen kasvattajalta tuli uusi pentu maahan jokunen hetki sitten, joten kuinka olisimme voineet olla käymättä häntä katsomassa? Tosin samana päivänä Helsingissä järjestettiin myös Sveitsinpaimenkoirien pääerikoisnäyttely, eli saimme siis useamman kärpäsen yhdellä iskulla. Kävimme turisteina katsomassa näyttelyä, tapasimme tuttuja ja nuuskuttelimme pennun tuoksua. Pentu on oikein kaunis ja luonteeltaan varsin rauhallinen. Neiti oli lepäämässä meidän saapuessa ja pienen tutustumisen jälkeen suurimman huomion sai isäntänsä antama herkkupala. Vieraita tulee ja menee, mutta herkut syödään nyt, piste!

Pihalla saimme sentään paremman kasvokuvan ja tulihan neitiin hetkellisesti lisää virtaakin, taas muistaa että teräviä ovat pienen pennun hampaat :-)

Näyttelystä sen verran että onnittelut kaikille osallistuneille! Oli mukava nähdä niin auringon kuin ihmisten hymyilevän ja todeta jälleen kerran kuinka mukava yhteishenki grosse ihmisten kesken vallitsee. Voitto meni tällä kertaa itärajan taakse, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa että olihan ROP grosse kaunis. Iso narttu, mutta todella sopusuhtainen ja lennokas liikkeissään. Onneksi olkoon vain, jos joku tätä blogia sieltäkin päin lukee.

13.8, Kuopion Topi

Koska suunnittelemamme koko perheen pitkä kesäreissu ei tänä vuonna onnistunut, piti lupaus Topin tervehtimisestä lunastaa pienemmällä edustuksella, meidän perheen isännän vierailulla. Topi otti vieraan vastaan varsin iloisesti, kasvot, korvat ja korvan taustat eivät aikoihin ole olleet niin hyvin puhdistettuja kuin Topin vastaaoton jälkeen... tosin Topin "isoveli" Vili kantoi myös oman kortensa kekoon. Isäntäperheen mukaan ei ollut epäilystäkään siitä etteikö Topi olisi tunnistanut, niin paljon iloisempi oli pojan olemus. Topi liimautui hetkeksi niin lähelle, että kaikki kuvat olivat vähän tällaisia lähiotoksia.

Lyhyen tervehtimisen ja rupatteluhetken jälkeen päätimme lähteä koirien kanssa kävelylle kohden läheistä näkötornia. Olipahan sitten todella mukava asuinpaikka Topilla, aivan lähellä alue jossa voi liikkua vapaammin ja jonka huipulta avautuu näköala yli koko kaupungin. Tässä sitä nautitaan auringosta ja näköalasta täysin siemauksin.

Se mikä tuntuu todella hyvältä, on se miten nämä kaksi kaverusta tulee keskenään toimeen. Toki pojat painivat ja leikkivät, mutta yhtään oikeata murahdusta ei vierailun aikana kuulunut. Herkkujakin odoteltiin sulassa sovussa rinta rinnan.

Kiitos Heli ja Jari kestityksestä sekä Kuopion kiertoajelusta, oli ilo käydä luonanne. Jatkakaa samaan malliin ja kaikkea hyvää syksyynne.

4.8, Nokian näyttely

Edellisessä päivityksessä, siinä kännykällä tehdyssä testissä, mainitsimme menevämme Nokian näyttelyyn. No Caralle sieltä ei sen kummempaa menestystä tullut, mutta iloksemme Hertta sai oikein mukavan arvostelun jossa häntä tituleerattiin erittäin lupaavaksi! Nyt annamme neitosen kasvaa ja kehittyä ihan rauhassa vähän aikaa, ja sitten joskus ensi kesänä katsomme näyttelyitä seuraavan kerran.

Toisen päivän ilopillerin järjesti Jedi. Jedi oli ROP grosse ja uskomatonta mutta totta, Jedi nostettiin jatkoon myös isossa kehässä! Taisi olla ensimmäinen kerta kuin me näemme grossen jäävän kehään muiden poistuttua, joskohan jonain päivänä löytyisi tuomari jolla olisi tarpeeksi rohkeutta sijoittaa myös näitä harvinaisempiakin, lyhytkarvaisia koiria. Pää on kuitenkin nyt avattu!

Tässä vielä kuva päivän menestyjästä, väsynyt ja voipunut koira kaikin puolin.

3.8, Särkänniemi

Tätähän me jo puhelimen kautta yritettiin päivittää, mutta kuva jäi niin inhottavan pieneksi että laitetaan nyt pari kuvaa isompana. Vapiskaa possut, Cara ja kumppanit avustamassa vihaisia lintuja...

Heinäkuun loppu, Nuutin uutiset

Nyt täytyy takautuvasti päivittää Nuutin uutiset Kainuusta, sillä hänelle on tullut kaveri! Ensiksi itse Nuutti, ihan on nuoren uroksen ilmettä ja vekkulia pilkettä silmäkulmassa.

Ja sitten poika kaverinsa Moskun kanssa. Mosku on pohjanpystykorva ja vielä ihan pieni, joten leikkiä ja riekkumista varmasti vielä hetken riittää.

Oikein paljon kiitoksi kuvista ja terveisistä. Kiva on pentujen elämää seurata myös näin kuvien välityksellä. Pitäkää peukut pystyssä jotta tämä kone nyt taas hetken toimisi ja blogi saisi jatkoa vähän nopeammin...

Possuille kyytiä!

Vitsi vitsi, eihän possuja oikeasti saa kiusata. Otsikko liittyy vain siihen että nyt on aihetta kokeilla mobiilia päivittämistä, isosveitsinpaimenkoira angry birds - maassa. Lieköhän ensimmäinen rotunsa edustaja kyseisessä paikassa?
Cara oli oikein reipas, stressasi kyllä jonkun verran ja hilsettä nousi pintaan, lisäksi muutaman kerran vieras koira aiheutti sykkeen nousua hihnan kummassakin päässä, mutta pääsääntöisesti eilinen oli hyvä päivä.
Tänään Hertta corgin ja Caran kanssa Nokian näyttelyyn. Pitäkää peukkuja... :)