On kylmää, on harmaata, on syksy

Jotkut ihmiset ovat syksyihmisiä, he nauttivat kun puut vaihtavat väriä ja päivät lyhenevät, sadepäivinä pisarat ropisevat mukavasti ja niin edelleen... Huokaus sentään, täällä meillä syksy ei juurikaan naurua herkistä. Alkusyksy oli oikein mukava, myönnettävähän se on, oli kuivaa ja luonto oli oikein värikäs ja kaunis. Mutta sitten se sade alkoi. Nyt tuntuu siltä että sade vaan kestää ja kestää. Höpö höpö sanoisi joku, "eihän nämä ole kuin tällaisia kuuroja", voisin kuvitella jonkun sanovan. Jos joku noin sanoisi, vastaisimme että juu, ei ole kuin 20 minuutin kuuroja, mutta kun niitä on tunnissa 3... Emme juurikaan siis ole syksyihmisiä, tuntuu että voimat katoavat ja oikein mistään ei jaksaisi innostua. Voi sentään, ensi kesäänkin on vielä melkoisen paljon matkaa, onneksi se sieltä takuuvarmasti vielä tulee.

Hulinamme on rauhoittumaan päin, pennuista kolme ensimmäistä on jo kasvattanut siivet ja sitä myöten lentänyt uusiin koteihin. Onnea vain uusiin koteihin Liminkaan, Parkanoon ja Forssaan, pidetään yhteyttä ja seuraillaan miten ne kaverit siellä kasvavat. Tässä muillekin nähtäväksi ensimmäisiä kuvia uusista kodeista, ensiksi Luca Limingasta:

ja seuraavaksi Sylvi Parkanosta:

Paljon kiitoksia kuvista ja vielä kerran onnea uuteen kotiin.

Ei meidän hulinamme ihan kokonaan loppumaan päässyt, sillä aikuisten koiriemme lisäksi kotoa löytyy vielä neljä pentua. Kasvusta ja kehityksestä voi sanoa että se on ollut suotuisaa, sillä Caran oppi pihan vahtimisesta upposi ilmeisesti melkoisen hedelmälliseen maaperään, tässä oranssin tytön tyylinäyte:

Tämä neiti on muutenkin kasvanut melkoisen tasaisesti, luustoakin näyttäisi olevan ihan mukavan puoleisesti kun ottaa huomioon että ikää on vasta 9 viikkoa.

Mutta eihän kaikkea aikaa ulkona sentään vahtimiseen käytetä, sillä tottahan pihalta löytyy vaikka mitä ihmeellistä tutkittavaa ja maisteltavaa, osassa kuvista mukana vielä velipoika Reinokin.

Ja niin ollaan taas tässä hetkessä. Reino ei siis asu enää meillä ja kolmelle tytölle täytyisi vielä löytää koti. Eli jos tunnet että juuri sinä voisit olla sopiva pienen grossen uudeksi isännäksi / emännäksi, ota reippaasti yhteyttä. Tullaan tutuksi ja katsotaan kuinka asiassa oikein käy!

Niin nopeaan menee 7 viikkoa

Huokaus sentään, tässä sitä taas ollaan, pentujen viimeinen yhteinen viikko on jo käynnistynyt ja pian on luopumisen aika. Tosiasia on, että tämän ikäiset pennut voivat olla melkoisia riiviöitä, mutta silti niihin kiintyy niin tiukasti että jo nyt ajatus luopumisesta saa mielen haikeaksi. Pentutarkastus oli viime viikonloppuna ja täytyy sanoa että olipas harvinaisen helppo reissu. Autossa ei kuulunut inahdustakaan ja lääkärin tutkiessa suurin osa vain haukotteli. Itse asiassa yksi jopa nukahti lääkärin pöydälle omaa vuoroaan odottaessaan...

Kasvuvauhti on ollut huimaa ja tällä hetkellä pentuset näyttävät jo grosseilta, sellainen pentumainen pyöreys alkaa kadota ja rodun piirteet alkavat hahmottua.

Cara on jaksanut hoitaa tehtäväänsä hienosti, vaikka se välillä vaatiikin uhrauksia ja toisten mukavuuden etusijalle laittamista...

Vaikka pihalla on ehditty antaa oppitunti siitä kuinka kotipihaa oikeaoppisesti valvotaan...

... toisilla on identiteetti kriisi siitä että mitä he oikein ovat. "Hmmm, olisikohan kuitenkin metsästävä lintukoira..?"

No oli miten oli, ulkoleikit ovat väsyttäviä ja niiden jälkeen maistuu uni, hyvä niin!

Uusia kokemuksia on tietysti tullut vaikka minkälaisia,  esimerkiksi "hoitotädit" Roosa ja Kerttu

ja tietysti ensilumi

Seuraavaan päivitykseen pyritään saamaan viimeiset yksittäiskuvat ja mahdollisimman hyvä yhteiskuva, mutta sitä odotellessa voidaan mietiskellä että millaiselta mahtaa pentujen lelusta tuntua leikin tiimellyksessä...

Onnea onnea kaikille, niin isoille kuin pienille!

Tänään 29.9 täyttävät kautta aikojen ensimmäiset Harambee's grosset yhden vuoden. Ja samalla linjalla jatkaen, tänään täyttävät toiset Harambee's grosset yhden kuukauden. Niin nopeasti aika menee, vuosi sitten jännitettiin "pikku timanttien" elämän alkua ja ensimmäisten päivien sujumista.
Olitte niin pieniä ja nyt te olette jo niin suuria ja vahvoja.

Vielä kerran, onnea kaikille timanteille!

Sitten nämä pienemmät, seitsemän seuraavaa sisarusta. Kuten edellisessä päivityksessä epäilimmekin, ensimmäinen ulkoilu on suoritettu. Ja kuten arvata saattaa, se suoritettiin syönnin jälkeen jotta pikkuhiljaa opittaisiin siihen että syönnin jälkeen mennään ulos hädälle. Valitettavasti kovinkaan suurta kytköstä tähän hädän tekemiseen emme saavuttaneet sillä "maitobaarin" ollessa mukana, ulkoilu muuttui ulkoilmassa suoritetuksi jälkiruoaksi...

No jaa, tärkeintä lienee mukava mieli ja se että ensikokemuksesta jää mukava mielikuva. Tästä on taas hyvä jatkaa seuraaviin haasteisiin.

Tottelevaisuutta ja huimaa kehitystä

Annetaanpa pentujen kuulumisten ja kuvien odottaa vielä hetki ja aloitetaan tämä päivitys Kertun kuulumisilla TOKO - kilpailuiden tiimoilta. Kerttuhan on luonut uraa tottelevaisuus koulutuksen suhteen ja on myös näyttänyt sen että grosse kyllä osaa, jos vain itse haluaa. Asia tuli jälleen hyvin osoitetuksi sillä lauantaina Kerttu saavutti Pieksämäellä koulutustunnuksen TK2. Tähän vaaditaan kolme ykköstulosta avoimesta luokasta ja Kerttu sai ne suoraan kolmessa kilpailussa.
Laukaa 18.8, 163 pistettä, sijoitus 2/6
Keuruu 25.8, 185 pistettä, sijoitus 1/9
Pieksämäki 21.9, 179.5 pistettä, sijoitus 1/6
Avoimen luokan kilpailut olivat siis siinä, saapa nähdä että noinkohan Kerttu joskus avaa rodulle uraa myös voittajaluokan kilpailuissa, aika sen näyttää...

Ja sitten on pentujen vuoro. Ikää on tänään tasan 3 viikkoa ja maailma alkaa avartumaan, uusia kokemuksia tulee päivittäin, ensimmäiset kiinteät ruoat on jo syöty ja se jos joku on sekä sottaista että raskasta puuhaa. Ensimmäisen ruokailun aikaan ei ihan vielä ollut tiedossa että mitähän tässä pitäisi tehdä? Ja mistä ihmeen syystä tuon vieruskaverin suu maistuu kumman hyvältä..?

Ja sitten kun on syöty ja levätty, jaksaa hetkisen taas touhuta.

Nykyisellään syönti sujuu jo mallikkaammin, mutta vieläkin se on sen verran raskasta hommaa että unihan siitä samoin tein seuraa!

Pentulaatikko alkoi käydä pieneksi, sillä jos kerran sen ulkopuolella ruokailtiinkin, niin pitihän sitä aluetta päästä tutkimaan muutenkin.

Ja näinhän siinä kävi, "tämä on pieni askel rodulle, mutta suuri askel grossen pennulle.." mitähän jännää löytyy pentuhuoneen ulkopuolelta??

Itse asiassa vapauden ja uusien asioiden kaipuu (sekä pissaläntit lattialla...) saavuttivat jo sellaiset mittasuhteet, että pennut muuttivat Caran kanssa kodinhoitohuoneeseen. Kodinhoitohuoneen laattalattia kun ei ole mattojen lävitse tulevista pissoista moksiskaan, siellä tarvitsee vain vaihtaa matot ja pestä lattia aina tarvittaessa. Pyöritämme siis mattopyykkiä lähes päivittäin, jotta alusta olisi mahdollisimman pitävä ja hellävarainen uusien nivelten kasvulle. Laminaatin kohdalla tilanne ei olekaan ihan ihan niin simppeli, vaan suuremmat pissaläntit imeytyvät laminaatin saumoista lattian alle vaikka kuinka olisi mattoja ja papereita lattiaa suojaamassa. Nyt jos kaikki menee hyvin, seuraavassa päivityksessä saamme ehkä jo kuvaa ensimmäisistä ulkoiluista. Siihen asti heippa vain kaikille!

Ikää jo 2 viikkoa

Koskaan ei väsy hämmästelemästä kuinka huimaa pienten pentujen kehitys oikein on. Ikää 2 viikkoa, paino on noussut syntymäpainosta jo yli kaksinkertaiseksi, silmät aukeavat ja ensimmäisiä (haparoivia) askeleita jo otetaan. Ensimmäiset opettelevat jo murisemaan! Mainiot ja touhun täyteiset lie pienten pentujen unet, kun syvässä unessakin tassut käyvät ja samalla pitää haukahdella ja murista. Muistatteko muuten sen televisiossa olleen liharuokien mainoksen, jossa sanottiin että pitää syödä hyvin että jaksaa? Asiassa taitaa olla vähintään toinen puoli totta, vaikka pelkällä maitolinjalla vielä pieni hetki mennäänkin... :-)

Tänään sitten otimme (tai oikeastaan yritimme ottaa..) ensimmäisiä kasvokuvia nähtäville. Kovin vakuuttavasti emme asiassa onnistuneet, mutta jospa näistä nyt jotain selvää saisi.

1. oranssi tyttö

2. vaalean punainen / pinkki tyttö

3. punainen tyttö

4. lila tyttö

5. vaalean sininen tyttö (on kyllä tyttö vaikka onkin sininen panta, lapset saivat päättää pantojen värit)

6. tumman sininen poika

7. harmaa poika

(se oli melkein kuin) Tyyntä myrskyn edellä

Edellinen päivitys tapahtui viikko sitten sunnuntaina ja blogiin tallentunut aika oli tarkalleen 15.58. Kerroimme kuinka "nyt me vain odottelemme..." no juu, eipä tarvinnut kauaa odotella..
Ensimmäinen pentu, terhakka tyttö, syntyi kello 17.45 ja seitsemäs, pirteä poika, syntyi 21.20. Väliin mahtui vielä 4 tyttöä ja yksi poika, eli pentulaatikon kokonaisvahvuus on nyt siis 2 poikaa ja 5 tyttöä. Valitettavasti enkeleitäkin, eli jo syntyessään kuolleitakin oli matkassa. Jokainen enkeli on menetetty elämä ja olemme heistä surullisia, mutta se että meillä on 7 reipasta (ja varsin äänekästä..) pentua saa mielemme kuitenkin piristymään. Miksi surra mennyttä jolle itse ei jälkikäteen voi mitään, kun voi iloita nyt olevasta ja unelmoida tulevasta?

Kokonaisuuden alkutilanne silloin sunnuntaina oli vielä puolilta päivin tällainen:

Ja sitten maanantaina laatikossa näyttikin tältä:

Mitäpä tässä juurikaan enempiä kirjoittamaan ja turhia jaarittelemaan. Kerrottakoon vain että Cara on todella hyvä emä eikä suostu lähtemään edes tarpeilleen ilman suostuttelua, pentujen painot nousevat kohisten ja sitä myöten meteli ja hulina hetkeksi lisääntyy. Ja sehän sopii meille!  ;-)

Sanonta on että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kertooko video enemmän kuin tuhat kuvaa? Katsokaa ja päätelkää itse, olkaa hyvä!