Yhtään ainutta lisäminuuttia tieto ei vuorokauteen tuonut, eikä tuonut muutenkaan helpotusta tekemättömien töiden listaan, mutta jotenkin tuon tiedon myötä hyväksyi ajatuksen että ei tarvitsekaan ehtiä joka paikkaan. Eikä mukamas tarvitsisi tehdä kaikkea, mehän elämme ruuhkavuosia... No jaa, elämä etenee omalla painollaan ja asiat tapahtuvat myös omaan tahtiinsa. Kaikelle on aikansa ja sillä hyvä.
Edellisestä päivityksestä onkin näemmä vierähtänyt taas jo luvattoman pitkä aika, eiköhän siis olisi aika aloittaa kuulumisten läpikäyminen ja kukapa johtaisi joukkoa paremmin kuin... Kippari!
Kippari kävi "pikkuveljensä" Rohmun kanssa vierailulla Roosa mammaa tervehtimässä jo tuolla huhtikuun lopussa. Mukava oli poikaa nähdä! Kovasti oli muuttunut ja jo aikuisemmaksi kasvanut, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. Kiitoksia Tia ja Kippari vierailusta. Tässä muuten todisteeksi kuva siitä kuinka nopeasti corgi oppii, "täältä taskusta tuli äsken namia.."
Toukokuu alkoi Tampereen kansainvälisellä koiranäyttelyllä ja ensiksi estradille pääsi sijoittamamme corgi Hertta.
Hertta esiintyi hienosti, sai laatumaininnan erinomainen ja oli luokkansa kolmas. Tulevaisuutemme corgien parissa lepää tällä hetkellä Hertan varassa, joten tulos oli todella mieltä kohottava. Toivottavasti jatkoa seuraa pian!
Tämän saman kaksipäiväisen näyttelyn sunnuntaina oli Caran ja Martan vuoro. Pentu- luokkaan saatiin mukavasti osallistujia, kun Martan siskot ja veljetkin osallistuivat samaan näyttelyyn. Välistä tuntui että näyttely menee enemmän painiotteluksi kun intoa purettiin ennen kehään menoa, mutta hyvinhän se itse esiintyminen sitten meni kuitenkin. Tässä kehää aloittelee (vasemmalta oikealle lueteltuna) Roki, Paavo, Sisu ja Hilman poika Taisto.
Lopputulokset eivät juuri alkuasetelmista muuttuneet, 1. Paavo, 2. Roki, 3. Sisu ja 4. Taisto.
Tämän jälkeen oli tyttöjen vuoro, vasemmalla (ja tiestysti tuomarin takana..) Martta ja oikealla Signe.
Lopputulos oli sama kuin alkuasetelma, eli loppujen lopuksi vastakkain oli Paavo ja Martta. Niin kävi että velipoika veti sen pidemmän korren ja oli ROP pentu. Muuta ei voi kuin olla oikein iloinen ja tyytyväinen, hienosti meni jokaisella meidän kasvatilla ja mukavaa oli!
Ja sitten alkoi aikuisten vuoro jolloin meidän Cara räjäytti koko potin, Cara oli rotunsa paras saaden sertin ja Cacibin! Isosta kehästä ei menestystä tullut, mutta tämäkin oli niin iso ja mieluisa tulos että hyvillä mielin Tampereelta kotiin lähdettiin.
Lapset ovat treenanneet handler taitojaan match show kehissä ja täytyy sanoa että jonain päivänä me pääsemme vielä helpommalla. Niin varmat ja reippaat otteet alkavat olemaan molemmilla, menestys menee mukavasti suunnilleen vuoron perään molempien kesken, joten keskinäistä kahinaakaan ei ole ollut havaittavissa. Hyvä niin! Tässä Match Show Jyväskylässä 9. toukokuuta.
Kymmenes toukokuuta meillä vieraili Pamela. Ihan tuli kuin kotiinsa, vaikka kyseessä olikin ensimmäinen vierailu täältä uuteen kotiin muuton jälkeen. Alkupaini kesti kauan, mutta sitten maltettiin hetkeksi rauhoittua niin saatiin tällainen yhteiskuvakin, Kerttu, Martta ja Pamela.
Toukokuun yhdentenätoista päivänä vierailimme tervehtimässä Paavoa ja tukijoukkoja. Iloksemme tapasimme tuolloin myös Lulun, Kertun ja Caran kasvattajalta tänne tulleen nuoren neidin. Yhteinen sävel ja leikki löytyi nopeasti.
12. toukokuuta meillä vieraili Orvokki äitienpäivää toivottamassa. Voiko äiti ja tytär enempää samasta muotista olevia ollakaan?
20.5 oli taas mätsäri ja nuoremman handlerin vuoro menestyä Roosan kanssa isosiskoaan paremmin.
Tuona samana päivänä oli myös mahdollisuus tavata Huli, tuo mainio corgi poika joka vielä meillä ollessaan kulki nimellä Alokas. Harmittaa ettei mukana ollut kunnon kameraa vaan joutui tyytymään puhelimen suomiin kuvausmahdollisuuksiin, pojasta kun on tullut todella komea soopeli! Kuva ei anna oikeutta turkin todelliselle väritykselle.
29. toukokuuta oli kuuma ja kaunis päivä, ulkona oli mukava olla vesi taisi näyttää Martasta houkuttelevalta, neiti nimittäin ui ensimmäistä kertaa Kertun sekä bernipoikien Kamun ja Karman seuratessa tapahtumaa tarkkaavaisesti.
Kesäkuu alkoi timanttien (Kertun ja Syltyn pentujen) tapaamisella. Keli oli kuuma, joten varjoisat paikat olivat varsin kovassa suosiossa, mutta toki aina välillä intouduttiin pieneen juoksuun ja painiinkin.
Välillä tutustuttiin useimmille uuteen lajiin, rally-tokoon. Minna ja Coma toimivat kouluttajina näyttäen samalla esimerkkiä että kuinka se homma oikein toimii...
Ja loppujen lopuksi myös yhteiskuva, kuka löytää kuvasta myös Syltty iskän ja Kerttu äidin?
Ja nyt olemme vihdoin ja viimein kahlanneet nämä nopsasti kuluneet pari kuukautta ja saapuneet tähän päivään. Täytyy sanoa että ihan kaikkia kuulumisia ei tähän päivitykseen edes yritetty mahduttaa, Tuurin näyttely ja siellä ollut trombi olisi ollut kertomisen arvoinen asia, mutta jääköön johonkin toiseen kertaan, eiköhän näissäkin ole tällä kertaa ihan tarpeeksi.
Ihan viimeiseksi täytyy mainita Kertun viimeiset saavutukset. Lauantaina 15. kuluvaa kuuta oli Kertun ensimmäinen rally-toko kilpailu, tulos 98/100 pistettä ja kolmas sija. Sunnuntain kilpailussa 95/100 pistettä ja neljäs sija. Mainittakoon että 70 pistettä on hyväksyn tuloksen raja, joten melkoisen hyvällä marginaalilla nämä tulokset tulivat. Tarkoitus olisi vielä kilpailla tänä kesänä, mutta pari seuraavaa kuukautta näyttää millaiseksi meidän loppuvuosi oikein muodostuu...
Nyt kun tämä on kirjoitettu, ja sitä itsekin voi lukea, tajuaa että meillä tosiaan on ollut tapahtumia vaikka muille jakaa. No mikäpäs siinä, kyllähän tänne meille hulinaa mahtuu, tämä on sitä Harambee's hulinaa!
