Mistä nimi Harambee's?

Meillä kävi tänä viikonloppuna ensimmäiset uudet perheet pentuja katsomassa. Kiitos teille vierailijoille, seuraavan kerran tapaamme sitten viimeistään tammikuussa kun täältä "mustanaamio" ja Nuutti sinne teille uuteen kotiin muuttaa. Lauantain vieraiden kanssa tuli esille tämä meidän Harambee's kennelnimi ja sen tausta. Ihan hyvä että tulikin esille, sillä sen tarina olisi oikeastaan pitänyt kirjoittaa heti blogin alkuun...

Anoimme 2000 luvun alussa kennelnimeä varsin huonolla menestyksellä. Laitoimme aina useampia ehdotuksia hakemuksiin, mutta ne tulivat aina hylättyinä takaisin. Syy oli aina sama, liian samanlaisia jo olemassa olevien kanssa, ja tämä jatkui aina hakemuksesta toiseen. Meidän ensimmäinen virallisesti ihan oma pentueemmekin, Sirun pennut, rekisteröitiin pelkästään etunimillänsä koska prosessi oli vielä kesken. Sitten eräs hyvä ystävämme kävi häämatkallaan Afrikassa ja törmäsi siellä sellaiseen, voisiko sanoa "ajatusmalliin" nimeltä harambee. Englanniksi sen sanotaan menevän sanatarkasti "all pull together", eli suomennettuna voisi kai lyhyesti todeta, yhteisvoimin. Pohdimme tuota ajatusta ja sitten ymmärsimme että mitä muuta koirien kasvattaminen on kuin yhteisvoimin hyvään lopputulokseen pyrkimistä? Me olemme saaneet kasvattajalta luottamuksen ja sen osoituksena tyttöpennun, pentu kasvaa aikuiseksi ja tarvitsee ajallaan sulhasen, pienet uudet pennut tarvitsevat taas hyvät ja huolehtivat kodit. Näin pyörä pyörii ja jokaisen siihen osallistuvan panos on kullan arvoinen jotta lopputuloksena olisi rotumääritelmän mukainen, terve ja hyväluonteinen perheenjäsen josta on iloa ja seuraa vuosiksi eteenpäin. Ja koska me haluamme tietää miten meidän kasvattiemme elämä sujuu myös siellä uudessa kodissa, sekin on sitä yhteisvoimin huolehtimista ja välittämistä. Tässäpä teille tarina Harambee's nimen takana, täytyy varmaankin laittaa se tiivistettynä ihan etusivulle.

Mutta mitäpä uutta pennuille? Ensimmäisiä painiotteluita otetaan ja murisemista harjoitellaan. Toinen tyttö ja yksi pojista erottuvat selvästi muista, tämä kaksikko on sellainen "tehotiimi" joka touhuaa eniten pientä kepposta sisarusten kustannuksella. Milloin purraan korvasta, milloin vedetään hännästä. Ja sitten kun on hetki leikitty, iskee nukkumatti paikasta ja ajasta välittämättä...

Lisäksi olemme tänä viikonloppuna päästäneet grosset haistelemaan pentuja portin takaa. Todellisuudessa meidän täytyy olla tarkkana isojen tyttöjen kanssa, nehän menevat portin ylitse mikäli niin vain haluavat.

 

Sen verran paljon pennut isompia tyttöjä kiinnostaa, että mitään ei pääse tapahtumaan ilman että hoitotädit ei sitä havaitsisi!

Tonttulenkkiä kaupungilla ja huimaa kehitystä.

Olipahan mukava ilta! Koska pennut ovat vieneet melkoisen paljon aikaa, ovat grossemme jääneet vähän vähemmälle huomiolle. Siksipä kävimme tänään Kertun ja Caran kanssa osallistumassa Keski-Suomen Bernien tonttulenkkiin. Vaikka tuossa nimessä Bernit mainitaankin, toki kaikki Sveitsinpaimenkoira rodut ovat tuonne tervetulleita. Nytkin mukana oli kaikki kolme Jyväskylän seudulla asuvaa grossea, yksi appenzelli ja bernejä siten että yhdessä vaiheessa tehdyn laskun mukaan osallistujia oli kaikkiaan 15 koiraa! Pysähdyimme hetkeksi kävelykadulle ja hämmästyttävän moni ihminen tuli kyselemään ja koiria ihastelemaan. Harmi että kamera jäi autoon niin ei ole kuvaa tänne laittaa.

Ja sitten pentuihin ja siihen huimaan kehitykseen. Askel on päivä päivältä vakaampi ja nyt alkavat erilaiset luonteet pikkuhiljaa tulemaan esiin. Kulmahampaat ovat myös salakavalasti ilmestyneet, sen voi kertoa varmasti sillä sellainen upposi isovarpaaseen jo eilen... Tässä muutama esimerkki erilaisista ilmeistä ja siitä miltä pennut nyt näyttävät:

Kaikkihan muuten ovat joskus joutuneet tilanteeseen jossa väsyttää ihan kauheasti? No koiranpennut ovat siitä mainioita että ne osaavat nukkua ihan missä vain, milloin vain.

Vaikka Roosan ruoka-annosta pidetään melko isona, painoa on tippunut jo melko paljon. Mutta kai tällainen lauma veronsa vaatii.

Mitä uutta tänään opittaisiin?

Pentujen kehitys on nyt saavuttanut pisteen jolloin aloitellaan hiljalleen kiinteämmän ravinnon syömistä. Ennen ruokailua pentulaatikkoon tehtiin pieni puhdistus ja tarkastus. Tutusta ja turvallisesta pesästä oli varsin mukava ihmetellä että mitä ihmeen kuhinaa siellä ulkopuolella oikein tapahtuu.

 

Ja sitten, mikä tämä on? Mistä tämä on tullut? Mitä tämä on?

Ensimmäisen maistiaisen jälkeen olo taisi olla hivenen hämmentynyt.

Kovin siistiä puuhaa tämä syöminen ei vielä ollut, mutta kukapa sitä ensimmäisellä kerralla heti osaisi?

Mutta sitten kun oli vähän syöty, se vanha mainoksesta tuttu lause taisi pitää paikkansa. Hyvä ruoka, parempi mieli... ihan selällensä piti siellä taustalla kellahtaa...

Ja sitten vielä pieni näyte lähes "livenä"

Silmät ovat auenneet!

Onpa ollut mukava itsenäisyyspäivä, pentujen silmätkin avautuivat juhlapäivän kunniaksi juuri sopivasti tänään. Emme halua uusia silmiä kovin paljoa salamalla kiusata, mutta tässä ensikuva entistä enemmän oikeata koiraa muistuttavista kasvoista.

Elämä pentulaatikossa voimistuu päivä päivältä ja edelleenkään tätä pentuetta ei voi ainakaan ravinnon puutteesta moittia. Vai mitä olette mieltä kun tätä kuvaa katsotte...?

Pääsääntöisesti pentujen aika menee kuitenkin nukkuessa. Asennot ovat edelleen varsin omintakeisia, mutta ehkäpä se onkin vain merkkinä siitä että asiat ovat hyvin. Ei vaivaa nälkä eikä vilu.

Ja sitten kun herätään, maitobaari on heti auki. Roosaa täytyisi jotenkin pitää "extra" hyvänä, niin hyvin on pentueensa hoitanut.

Ja sitten lopuksi pieni varoituksen sana. Joka syksy / alkutalvi saa lukea lehdestä miten talvi ja liukkaat kelit yllättivät autoilijat, eikös näin olekin? No nyt on käynyt selväksi että saman kohtalon voivat kokea myös koirat. Edi appenzelli on selvästi kiihdyttäessä menettänyt tassujensa hallinnan ja suistunut katollensa...

Kuin kaksi marjaa

Illat ovat viikolla inhottavan lyhyitä, ja mikäli se on mahdollista, tämä pimeä vuodenaika saa ne tuntumaan vielä todellista lyhyemmiltä. Siksipä on hyvä pysähtyä hetkeksi ja yrittää nauttia kaikista pienistäkin asioista jotka nostavat hymyn huulille. Tässäpä teille yksi sellainen pienen pieni kevennys viikon loppuun. Mitä lie veljekset harjoitelleet, voimistelua, kuoroulvontaa tai vastaavaa, mutta niin ovat kuin samasta muotista otettuja. Joka tapauksessa, kerrankin oli kamera oikeassa paikassa oikeaan aikaan!

Pennut kasvavat kauheata vauhtia, silmät eivät ole vielä auenneet mutta liikkuminen muuttuu päivä päivältä varmemmaksi ja esimerkiksi punnitseminen alkaa olemaan jo oikeata ajoitusta vaativaa hommaa. Silloin kun on "aktiivi" vaihe päällä, kyseisestä hommasta ei oikein meinaa tulla mitään...

Ja sitten vielä kiitokset eräälle tarkkasilmäiselle lukijalle. Biancan tietoihin oli päässyt pujahtamaan ikävä virhe kuolinpäivän osalta, Kiitos Juha asian korjaamisesta. Taisi silloin Biancan tietoja kirjoitettaessa olla sen verran vetiset silmät silmät että oikoluku oli hetkellisesti pois päältä.

Syksyn loppu ja talven alku

Nytköhän syksy loppui, tänään nimittäin satoi ensilumi Jyväskylään. Jos suoraan sanoo niin, on sitä odotettukin... Takapihamme alkoi jo olla melkoisen rapainen jatkuvasta vesisateesta johtuen. Grosse tyttömme ehtivät vielä ottaa ilon irti (toivon mukaan) viimeisestä nurmipinnasta tälle vuodelle.

Ja sitten kun oli hetki juostu, maltettiin poseerata.

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, tällä kertaa tyttöjen ilmeestä alkoi näkyä että nyt se kuvaaminen saa pikkuhiljaa riittää...

Ja sitten pentulaatikon kuulumiset. Puuta pitäisi koputtaa, edelleen on mennyt todella mukavasti ja jos näin voi sanoa niin, helposti. Pentujen painot nousevat päivittäin ja Roosa malttaa jo olla pieniä hetkiä pois laatikostakin. Roosakin voi hyvin ja ruoka maistuu, nyt on helpottunut olo. Tässä vielä todiste siitä että pennutkin saavat vähintään riittävästi maitoa...

 

Sitten tämän päivän perhekuva.

Ja vielä pimeän vuodenajan piristykseksi pari tyylinäytettä varsin vapaista nukkuma-asennoista.

Siitä ensilumesta, tulisikohan tämän myötä lisää valoisuutta pimeisiin iltoihin?

Joko uskaltaa huokaista...?

Ihan ensimmäiseksi, ennen kuin unohdamme: Tuhannet kiitokset kaikille teille meitä ja Roosaa onnitelleille ja muillekin blogiamme lukeneille!

Otsikon kysymykseen itse vastaten, ehkä nyt on jo turvallisempaa hengittää. Jokaisen pennun paino on noussut ihan mukavasti ja ne vaikuttavat olevan melko tyytyväisiä oloonsa. Ja sitäpaitsi, Roosakin nukkuu pentulaatikossa välillä tassut kattoa kohden... Roosa on ollut kertakaikkiaan uskomaton, pitää pentulaatikon todella puhtaana ja huolehtii pennuista todella hyvin. Maitoa riittää hienosti, ainakin vielä tässä vaiheessa kun pennut ovat pieniä, mutta jos näin hyvin asiat etenevät edelleen, niin emme usko ongelmia tulevan myöhemminkään.

Tässä kuva tytöistä, huomaa miten sirosti nuoret neidit nukkuu toisiinsa turvaten.

Ja sitten pojat... mitähän tästäkin sanoisi? Ensimmäisenä taitaa tulla mieleen jalkapallojoukkue jonka jäsen on juuri tehnyt maalin ja juhlat alkaa...

 Ja sitten vielä kuva koko pesueesta, kuten kuvasta näkyy, ruokaa on riittänyt...

Ja virallinen perhekuva äidin kanssa