Elämän pieniä iloja

Täytyy sanoa että tämä vuosi sai melkoisen mieleenpainuvan loppurutistuksen! Keski-Suomessa oli melkoisen kova tuuli alkuviikosta ja siitä johtuen meiltä katkesivat sähköt tiistaina 27. päivä kello 16.46. Tiistai-ilta kului pimeässä kynttilöiden ja taskulamppujen valossa, kävipä meillä jopa pari mukavaa vierasta pentuja taputtelemassa vaikka ei meillä juuri mitään nähnytkään. Tuli yö ja keskiviikko aamu, kynttilät olivat edelleen käytössä kunnes päivä valkeni sen verran että sisällä näki ulkoa tulevan valon varassa. Sen päivän valopilkku oli pentujen isosiskopuolen + isäntäperheen vierailu, harmittaa vaan että ei sitten tullut otettua yhtään ainoata kuvaa... Kyllä nyt jo pitäisi muistaa kaivaa se kamera esille aina kun nämä meiltä lähtoisin olevat pennut täällä kotosalla tervehtimässä käyvät. Täytyy oikein kehua sillä Vilma on perheensä kanssa kasvattanut Orvokista oikein kivan nuoren corgi-neidin. Päivä kului ja tuli ilta kynttilöiden hoitaessa valaistusta. Torstai aamun koittaessa sähköt olivat edelleen poikki, varsin ankea aamu, pakko todeta. Ulkona oli todella harmaa keli ja taskulamput olivat tarpeen. Mutta sitten kello 11.10 sähköt palasivat! Voi sitä iloa ja riemua, sai keitettyä kahvia, puhelimen lataukseen, mutta ennen kaikkea muuta, sai valot päälle! Miten iloinen voikaan olla sellaisista asioista mitä normaalisti pitää itsestään selvyytenä ja aivan arkisina tavallisina asioina.

Oletteko muuten kuulleet sellaisesta että joskus pentu valitsee itse perheensä? Me olemme siitä joskus kuulleet, mutta tänään näimme sen konkreettisesti itse. Tilanne on sellainen että olemme jo aiemmin puhuneet mahdollisesta sijoitus järjestelystä erään perheen kanssa joilla on meiltä jo yksi koira Roosan aiemmasta pentueesta. No tämä perhe kävi tänään vierailulla ja heti alkuun toinen tyttö suunnisti määrätietoisesti heidän luokseen muiden jäädessä Roosan ympärille nisiä havittelemaan. Ja onneksemme olimme juuri tätä tyttöä sijoitukseen suunnitelleetkin! Pentu pysyi kuin liimattuna heidän lähettyvillään ja kun tuli kahvihetken aika, hän kävi pöydän alle nukkumaan aivan tulevan isännän jalkojen juureen.

  

Mitäpä tähän kuvaan voisi todeta, valinta lienee tehty, vai mitä? Kun sitten vieraille tuli lähdön aika, oli vielä rapsuteltava sitä mukana ollutta meidän aikaisempaa kasvattia, Viiviä. Vahingosta viisastuneena otettiin kamerakin ulos mukaan, tosin vaikka jo pimeää olikin. Nätti ja hyväluonteinen tyttö on Viivistäkin kasvanut, ensi kerralla kun tavataan, päästetään Viivi tutustumaan uuteen perheenjäseneen ennen kotimatkan alkua. Näin reippaan oloiseksi Viivi on vuodessa muuttunut, kuvien välillä on vuosi ja muutama viikko.

Ja sitten vuoden viimeinen kevennys... Katsokaas kun seuraavassa kuvassa on pari koirien vapaassa valinnassa olevaa nukkumapaikkaa, huomatkaa ennen kaikkea kokoero.

Ja sitten se asian ydin: Olemme aina sanoneet että corgi on iso koira pienessä paketissa, mutta ehkä tämä on jo vähän liikaa. Pieni koira, iso ego / iso koira.. ja millainen ego?

Oikein hyvää ja menestyksekästä uutta vuotta 2012 kaikille lukijoillemme!